A Fat Cat and a Long Way to the Crapper.

   Made it home through the snowstorm yeasterday. Spent a couple of days at mum´s place in the countryside. Maybe someday I´ll spend it with my boyfriend.
   Neither of us didn´t get much sleep the day before christmas. Had a long conversation in the night. Recommend to get all the weight off ur shoulders before the holidays.
   In christmas morning, as last year, we changed presents, and opened them immediately of course. Hugbut wowed his leather manbag and hopefully likes the new hugo boss fragrance as well, as I admire my feminine DKNY watch. Didn´t wanne admit, that I´d had something more masculine on mind, but I wanted to keep this one, because the fact that he had picked it for me, makes it just a little more special. 
  On Christmas eve we dined too fast, as always. I had let the hungre grow from the last day, by having only peasoup even thogh I had been working out at the gym. It´s hard to eat slowly when ur to hungry to join the table conversation. And got to admit I was kind of sulking that, that even this year I was the only one without an avec on the party.
   U got to love Christmas, even though it´s over before u know it, and goes pretty much the same pattern year after year. But not every Christmas U see living candles in the tree or get to dig urself through the snowbank to the crapper in the middle of the night..and oh, the cat has becomen so fat.

Happy Holidays everyone <3

Pakkolomalla

Toinen painaa duunia yötä päivään, toinen on kotona, jumpassa tai jossain kapakassa juhlimassa ei-mitään-sen-kummempaa. Toinen on yrittäjä ja toinen on puolityötön opiskelija.

Elämä on.

Olisin mielelläni ollut duunissa koko joulun välipäivineen. Mutta kun ei duunia ole, niin ei sitten ole. Onneksi saatiin se kuusi oikein lotossa.
Lusmuillessa tulee mietitty sellaisia juttuja, mitä ei normaalisti ole aikaa miettiä. Myöskin tulee puuhasteltua sellaista, mihin muuten aika ei aina riitä. Niinkuin imurointia, jätteiden lajittelua, jumppaamista sekä kirjoittamista. Kyllä, esikoisromaani on taas alkanut edistyä. En osaa kirjoittaa kiireessä. Tarvitsen ne muutamat toimettomat päivät, jotta voin keskittyä ja pääsen vauhtiin.

Pakkoloman aikana tahtoisin saada aikaiseksi seuraavat asiat:
- käydä lenkillä ja viedä Aajonuksn kirja sinne minne lupasinkin
- jumpata aktiivisesti
- palauttaa ÅA:n kirjat ÅA:n kirjastoon, sillä en minä niitä tule koskaan valmiiksi lukemaan
- suunnitella uutta vuotta ja uusia kujeita
- kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa

Hei, Hyvää Joulua <3

Yötyörytmin noidankehässä

Yötyörytmi ollu vaffasti päällä viimeiset pari-kolme viikkoa. Meinaa, että nukkumaan mennään puol 4-5 am ja heräilen siinä 1-4 pm. Hullua, sanovat kaverit ja äiti huolestuu, mutta normaalia, kun tekee kolmivuoroduunia. Tosin duunissahan minä olen ollut tässä viimeviikot ainoastaan viikonloput, mutta kun arkenakaan ei juuri aikaisia herätyksiä ole ollut, miksi rikkoisin rytmin?


Onhan se rasittavaa. Heräät "aamulla" ja saat "oho"-elämyksen ja pomppaat kiireellä ylös, ettei loppupäivä menisi hukkaan. Keität kaffet, luet hesarin pääotsikot netistä ja meet soffalle kutomaan eilistä sukkaa. Kouluakaan ei tänään ole. Mikä päivä nyt olikaan? Sitte teet mitä ikinä teetkään, syöt kun tulee nälkä, sitten katselet ruutua niin kauan kun joltain kanavalta tulee jotain muuta kuin chattiä. Töllö sammuu, koitat hetken vielä lukea koulujuttuja, että uni tulisi. Sitten Halipeppu ehtii jo tulla duunista ja samalla kun hän syö, syön minäkin. Taas. Ja käytännössä tämä on jo varhaisaamupalaa.

Tämä on vain väliaikaista, toivon. Nyt kun olen pitänyt omaa lomaa koulusta, toivon motivaation kumpuavan jostain, jotta saisin itseni viihtymään taas kirjastossa. Voisin edes opiskella sen sijaan että nyhäisin kotona pitämässä tiskikoneen toimeliaana

Parempi myöhään kuin ei milloikaan

Voi jestas sentään, sanoi kissa ja kakkasi Minnan kenkään!
Long time no see. Ja etenkin looong, loong long time no see any comments.
Juuri äsken, ekaan kertaan varmaan puoleen vuoteen, katsoin blogini saamat kommentit, ja yllätyin iloisesti, kun muutkin kuin "lähipiiri" oli laittanut kommentin. Anteeksi vastausten viivästyminen! Risto-Matti, lainaan mielelläni Aajonuksen kirjaa Sinulle. Laitoin mailia konsankartanon sähköpostiosoitteeseen.

Kaikenlaista on tapahtunut viimekuukausina. Pikkujoulukausi on vaatinut paljon töille uhrautumista, koulunkäyntiä olen taas laiminlyönyt, mutta jotain uuttakin on tupsahtanut elämääni. Aloi käydä laulutunneilla rakkaan systerini opetuksessa ja osallistuin huikean porukan kanssa Pop Rock Jazzin joulushowhun, joka esitettiin tämän viikon tiistaina ja eilen keskiviikkona ravintola Vaparissa. Vastoinkäymisistä (kolme esiintyjistä minä mukaanlukien olivat flunssassa ja kuumessa, ja kahdelta meistä lähti ääni, sekä yksi jäi henkkoht syistä kokonaan pois showsta viime hetkessä) huolimatta  the show went on ja elossa ollaan!

Nyt kun tiedän, että blogilla on seuraajia, lupaan kirjoittaa enemmän ja tsekata kommentteja useammin. Ilman Teitä tämä olisi aika turhauttavaa :D

Lot´s of Love!!

Kuka vei motivaattorin?

Klo on 09:35, ja minä olen hereillä! Cheeses. Viimeaikoina olen noussut sängystä keskimäärin siinä klo 14 aikaan. Mua väsyttää. Ja yötyörytmi jäänyt ärsyttävästi päälle.

Ai miten koulussa menee? Olen käynyt aktiivisesti kiinan tunneilla. Wo xihuan Hanyu kè henduo, danshi bu taì xihuan lixi xue. Ai miksi mä kirjotan kiinaksi ku ketään ei ymmärrä? No osoittaakseni että olen minä jotain oppinut. Itseasiassa enemmän kuin olen osannut odottaa.

Tentti tulee, eikä jännitä yhtään. Ja samana päivänä olis toinen tentti, historian metodit ja teoria, josta minulla uupuu vielä pari esseetä ja teemaattista karttapiirustusta. Ajattalen työmäärää ja vedän syvään henkeä kirjoittaessani kalenteriin "tänään menen ASA-husetin biblaan pluggaamaan". Ja kun korkea aika koittaa, viheltelen kattoon ja pyörittelen peukaloita. Ja kun tarpeeksi monta kertaa teen sitä sen sijaan että lähtisin kirjastoon, alkaa jalat pomppimaan ja kädet kirjaimellisesti tärisemään ja huuli kihelmöimään. Sisäinen ääni huutaa, "Mikset vaan mene sinne stnan kirjastoon?!" Ja sitten iskee paniikki, pakkaan jumppakassiin ja ryntään salille. Ryntään salille unohtamaan!! :O

Kyllä. Opiskeluelämä on dramaattista. Kuka vei motivaationi, jota riitti yllinkyllin alkusyssynä?

Niipin kledjuissa uutuuksia

Sori kun keskityn nyt pelkästään Niipin kledjuihin. Nyt on kirjoitusinspis tultu purettua pelkästään kouluhommiin, joita olen koittanut silmät ristissä ja ruksissa väsätä. :) Mutta, don´t worry. I´ll be back...

Niipin kledjuissa muutama uutuus. Aina tulee lisää. Käykää nyt edes kattomassa ja auttakaa mua pääsemään niistä eroon. Mm 60-luvun Vintage-tunika on jo päässyt Joensuuhun saakka hyvään kotiin =)

<3 Niippi

Niipin Kledjuissa jo 83 kohdetta esillä!

Kaikki äkkiä tsiigaamaan Niipin kledjut! Siellä on nyt jo 83 vaatetta ja asusteita esillä :) Sekä naisille että miähille.

Niipin kledjut avattu!

Osoitteessa http://www.niipinkledjut.blogspot.fi/ on jo muutamia kledjuja esillä. Lisää tulossa. Kyselyt sähköpostiosoitteeseen nsalmine@gmail.com.

Niipin kledjut

Puolia työttömistä uhkaa ikuinen työttömyys. Suomi on köyhä. Ei ne mistään kirppaleilla suostunut maksamaan. Täten avaan viimeistä keinoa uhoten oman kirppiksen netissä. Niipin kledjut, coming sooooon...

Mutsis on

Olen kirjastossa. On helppoo opiskella kun on unohtanut kirjat ja muistitikun kotiin. Peukku.
Viikon lööpit.

Liikemies,
on koko ajan liikkeellä, tosin ilman salkkua ja slipsiä. Slips, se on S-L-I-P-S på svenska. Viimeisellä koululaisopastuksella 17 Malmin koulun vitosluokkalaista askartelivat nahkatyöpajassa kirjainmerkit, joista yhden pojan nahanpala näytti ihan kravaatilta. "Oj va fin, gjorde du en krage", sanoi täti.

>Kielimuuri
Tieteen filosofian opettajalla tulee olemaan hauskaa lukiessaan tenttiäni.

Äidit lentää 
Pian merkkipäiviään juhliva Äiti lensi hevosen selästä ja sai aivotärähdyksen. Testatakseni äidin tilaa aionkin pukeutua kaksoissisarekseni lauantain juhlaillalliselle.

Kolmijalka
Kenellä on kolme jalkaa, joista yksi on pitkä ja toinen ei toimi?

Aikuisiän dementia
Älä keitä munia ilman vettä.



Sorry.

Scratchy is Working from Home Today

Jep. Rapsu duunaa tänään kotoa käsin, sillä hän päätti, että kun viikonloppu kestää vain yhden päivän, niin silloin saa nauttia roskaruokaa. Ja tottakai saakin! Varsinkin, jos haluaa yhä selitystä vaille olevan ihottuman pahenevan.

Ystäväni vinkkasi juuri histamiinien yliherkkyyttä aiheuttavista vaikutuksista, ja parin päivän kuluttua postiluukusta putosi Yhteishyvän uusin numero, jossa oli kokonainen juttu niistä. (Histamiinejä sisältäviä ruokia ovat mm suklaa, mansikka, banaani ja tomaatti.) Eilen huokaisin Halipepulle, että kunpa viikonloppu jatkuisi vielä päivän.

Sitä saa mitä tilaa.

Aamulla heräsin joksenkin kuivan oloisena. Eilen syömäni Geisha, kourallinen Gott & Blandat, sipsit, sekä viikonlopun aikana poltetut röökit tekivät tehtävänsä. Haahuilin unenpöppörössä kylppäriin hakemaan kosteusvoidetta ja levittelin sitä intohimoisesti käsivarsiini ja silmäluomille. Peilistä katsoi takaisin punasilmäinen panda, jonka rypyt eivät johtuneet naurusta vaan kuivuudesta. No, not again! Mutta ketäs tässä syypää kuin minä itse. Voin syyttää itseäni mm siitä, että meikkaan, siitä huolimatta, että silmänympärysihollani ei ole tietoakaan orvaskedestä. Arvaa tykkääkö verinahka siitä, kun hankaa ripsarit pois kosteusvoiteella?

Kyllä helpottaa kun saa jaata ihonsa ongelmat jonkun kanssa. Seuraavaksi akupunktion tuloksista.  

Brunssilla Bossaliinassa

   Uuh, ah niin iHanA on tuo brunssi! Kun sitä Blancossa ei enää ole, eikä Hermannin kotisivuiltakaan löydy, niin löysimme Bossaliinan. Tytöt ovat avanneet kahvilan vasta hiljattain ja nyt kävimme siellä ekaa kertaa kurkkaamassa sunnuntaibrunssi houkuttelemina. Tarjolla oli croissantteja, ceasaria ja salaattia, munia ja kaikkea, mitä kunnon buffeelta saattoi odottaa somalla pikku-noutopöydällä. Pienet miinukset tuli siitä, että raikasta tuoremehuja ei ollut tyrkyllä, vaan sen sijaan imelää sekamehua, ja sinappi vaikutti olevan tosi hyvässä jemmassa, jos sitä oli. Olisi myöski n ollut ihan mukava voida lukea päivän lehteä sillä aikaa kun piti odottaa myöhästelevää ystävää. <3
   En tykkää syödä aamiaista, en välitä lounaasta, mutta brunssissa on sitä jotain. En tiedä, mikä olisi parempi tapa päättää viikko, kuin nukkua pitkään, herätä puolilta päivin kurnivaan massuun ja kilauttaa kaverit kokoon syömään kauan ja juoruilemaan. Turussa saisi mielihyvin olla enemmän aamiais/brunssimestoja. Miksi sen pitää olla vain kesäjuttu?
  

Tylsyyden valtakunta

   Voi tylsyyksien tylsyys. Näinä päivinä facebook-statuspäivitykset ovat näyttäneet suunnilleen tältä: "En aio mennä ulos jos ei ole pakko!" "Odotan piristäviä puheluita" ja "Huomenna on parempi päivä". Sateella ei tee mieli mennä minnekään, eikä tehdä mitään. Miksi on näin tylsää? Ei ole mitään tekemistä. Makaan sohvalla säälimässä itseäni nenä tietsikassa kiinni. Sen Finnairin mainoksen kauhun omaiset sanat kailottavat mielessä: 2000 päivää vietämme tv:n edessä, tietokoneesta puhumattakaan...
   Stop. Mitä kello on? Oho, puolen tunnin päästä alkaa yleisöopastus Taidemuseossa. Peppu ylös. Lisää ripsaria ja sateenvarjo kainaloon. Nips naps, työnnän museon painavan oven auki ja huomaan ilokseni tutun kasvon, joka on tulossa meitä opastamaan.
   Kierroksen jälkeen rupattelemme hetken. Täytyy sanoa, että on todella mukavaa kerrankin näin päin olla museossa. Siis opastettavana. Vaikka minusta onkin nykyään ihan kiva höpöttää itse. Paljon.
   Astun ulos museosta katslen sateista Turun keskustaa taidemuseon mäeltä. Sade on loppunut hetkeksi. Kipaisen vielä kaupungilla. Pengon läpi Lindexin, KappHalin ja Sokoksen alusvaatevalikoimat, ja löydän melkein täydelliset liilat pitsirintsikat mutta pettymyksekseni edes Triumf ei tee valmista minun kokoani!!
   Kipitän surkeana UDV:n karkkiosastolle ja suoraan luonnonkarkkiosastolle, minäkun lupasin juuri lopettaa karkin ja jäätelön syönnin, akupunktiotohtorin suosituksista. Ostan ison pussin kaneliomppuja, wasabipähkinöitä, jogurttihedelmiä ja taateleita ja huokailen sateen ropinassa kotiin.
   Voi tylsyyksien tylsyys. Mutta hei. Unohdamme usein, että tylsyyden keskellä voimme oivaltaa jotain mahtavaa, nimittäin silloin meillä on aikaa taas tutustua itseemme. Meille kaikille tekee hyvää hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä.
  

Akupunktio - hoitokerta 1.

Teitä kiinnostaa tietenkin ihan hirveästi, että miten mun ihottuma voi ja mitä siellä akupunktiossa oikein meni! Noh, minäpä kerron.

Hoitokerta 1.

   Paikka: kiinalaisen lääketieteen keskus Dantian. Tohtori kyseli aluksi kaikenlaista allergioista unitottumuksiin ja vilkaisi kieltäni, jossa hän näki väsymystä. Wau, ajattelin. Kun koitti aika mennä hoitopöydälle pisteltäväksi, avauduin neulakammostani. Tohtori kuitenkin selitti rauhallisesti, että kyseessä on aivan eri neulatyyppi kuin se, millä ruiskuja annetaan. Näin.
   Sitten se alkoi. Kylä vähän jännitti, täytyy sanoa. Tohtori paineli keskiselän kohdalta ja löysi oikean pisteen ja "nips", neula oli siinä. Nipisti hiukan, niinkuin nahkaa nipistäisi kynsien välissä, mutta kun neula oli paikallaan, sitä ei edes tuntenut! Sitten minulla oli yks kaks ainakin 10 neulaa selässä. Todella nopsaa se tohtori ne sinne laittoi. Lisäksi sain extrana muutaman neulan hartioihin, kun minä näistä kipeistä hartioista olin hetki sitten valittanut. Ja vielä sain pari neulaa jalkoihin, nekun ovat aina jääkylmät.
   Sitten oli aika rentoutua. Koitin parhaani mukaan hengittää syvään ja rauhallisesti ja unohtaa sen tosiasian, että selkäni oli täynnä piikkejä. Kokemus oli huomattavasti helpompi kuin olin kuvitellut, jopa miellyttävä!, mikä auttoi pysymään rauhallisena.
   "Onko ihan ok olo?" tohtori kysyi.
   "Joo, selkä tuntuu lämpmältä," sanoin.
   "Niin, sulla on toi lamppu siinä."
   Minä kun luulin, että neulat tekivät sen.   
   Kun neulat oli poistettu ja nousin istumaan, olo oli ihan töttöröö. Lopuksi sain vielä siemeniä korvaan. Korvassa kun on myös niitä akupisteitä. Pyöräilin kotiin ja olo oli hyvin raukea ja tasapainoinen. Nukuin kolmet päikkärit sinä päivänä.

   Tulokset: hartiasärky: poissa! Ihottuma: ei toistaiseksi muutoksia.
   Seuraava aika oli n. viikon kuluttua, jolloin keskustelimme kiinalaisesta ruokavaliohoidosta.

Ostosteeveeneitsyys -> menetetty

   Ei sitä saa edes darraa potea rauhassa. Arvaa vaan kuka herätti jo ysiltä, enkä sen jälkeen saanut enää unta? Aivan oikein. Puhelinmyyjä.
   Ai, luulit että Halipeppu? Nejnej. Halipeppu on poissa pari päivää. Ei, ei ole ongelmia paratiisissa. Etkö oo kuullu että uusi änäri on julkaistu? Niin. Niin just.
   Darrassa olen. Tuijotan töllöä ja käyn vähän väliä keittiössä hakemassa puolityhjästä jääkaapista "jotain kivaa". Kello on 13:06 ja olen tähän mennessä jo syönyt kaurapuuroa, luumupilttiä, cucumberwichejä (kurkku- kinkku- ja juustoviipaleita koottuna "sandwicheiksi" laittamalla kahden kurkkusiivun väliin kinkku- ja juustoviipale. En jaksanut sulattaa pakkasessa olevia sämpylöitä.) sekä linssisalaattia. Maha on käsittämättömän pohjaton! Yöpöydällä on tyhjä jäätelöpakkaus. Aijuu. Taisin syödä jäätelöä kun tulin kotiin viimeyönä. Minkä takia?!
    Olen darrasyöppö, mutta what is wors, olen myös mainosten uhri! Menetin ostosteeveeneitsyyteni noin 50 minuuttia sitten. Kyllä! Soitin ruudussa näkyvään numeroon, jossa minua palveli ystävällinen miesääni (epäilen, että toisessa päässä oli museon asiakaspalveluamanuenssi). Myyjä ei ollut yhtään tekopirteä tai tyrkyttävä, vaan kertoi rauhallisesti heidän tarjouksistaan ja uskoi kerrasta "ei"stä, etten halunnut femtielvaa lisävarustetta.
   Puhelun jälkeinen tunne on ristiriitainen. Ensin iskee pikku morkkis, jota seuraa järkeileminen. Summa, jonka maksan nyt on vain hieman korkeampi toimituskuluineen, minkä maksan joka kuukausi kauneussalongissa.
   Laite sapuu 10 päivän jälkeen. Järjestän kutsut sitä varten. Mahtaako Halipeppu taas lähteä evakkoon?
  

Melua ja meridiaaneja

   Mun piti keroa niistä museon sitzeistä, mutta emmä varmaan jaksakaan. Ihan kivaa oli. Näissä sitzeissä minä otin kohtuudella ja muut tanssivat pöydällä. Onnistuin karkaamaan Dynkyn jatkoilta, sillä siitä jumputusmusasta tuli päänsärky.
   Jumputuksesta puheenollen. Sitä saa osakseen myöskin museon uudessa näyttelyssä. Klangin avajaiset oli torstaina. Ja sieltä lähdin teemaa seuraten Klubin Jack Daniels-bileisiin, jossa oli meluisa bändi. Rumpalina kuulemma Ville Valon veli. Wau... Ei, mutta nyt kun olen lueskellut Klangin näyttelytekstejä, olen alkanut kiinnittää huomiota kaikkeen taustahälinään. Melusaastetta on joka puolella! Vaikkemme asu minkään suuren valtatien vieressä, vähän matkan päässä kylläkin, en voi olla häiriintymättä autojen ohiajelemisesta. En valita tän enempää tässä, tai menee liian filosofiseksi. Olen niitä ihmisiä, jotka rasittuvat melusta ja hälinästä. On riittävän haastavaa tsättäillä samaan aikaan broidin kanssa, kuunnella kun Halipeppu luettelee top12-Stella Awardsien uskomattomammat tapaukset ja opetella museon kokoelmaripustuksen taidesuuntia.
   Anyhow. Kävin Medinassa, siinä lääkärikeskuksessa, jossa niitä neuloja pistellään, mitä ystäväni minulle suositteli. Vastaanottotäti myönsi olevansa melko tietämätön mistään akupunktioon liittyen, ja antoi minulle hintojen tai esitteiden sijaan kiinalaisen lääkärin puhelinnumeron.
   "Kai se osaa Suomea?", kysyin vitsillä.
   "Kyllä se varmaan ainakin ymmärtää. En ole kommunikoinut hänen kanssaan juurikaan," täti sanoi. Poistuin paikalta kulmat ihmetyksestä ojossa, enkä uskaltanut soittaa sille, vaikka kiinan alkeet on käytykin.
   Mutta. Turussa on kiinalaisen lääketieteen keskus (GJEU*) ja varasin sieltä ajan huomiseksi.
   "Onko akupunktiosta kenties apua pitkäaikaisen ihottuman hoidossa?" utelin.
   "Iho on vaikea," oli eka vastaus.
   "Onhan se vaikea länsimaisillekin lääkäreille," totesin ja päätimme kokeilla.

*googlaa jos et usko
 

Plugg-angst o akupunktion

Skolan har börjat. Endast efter ett par föreläsningar känner jag plugg-angsten smyga in i mitt blodcirkel...usch då.

Halipeppu stack iväg för bisnessgrejor och jag avslutar på min kaffekopp medan jag fortsätter sticka min underliga halsduk. Svart med halvgjorda flätor på. Har stickat så pass mycket att det gör lite ont i fingrarna. Händerna är så pass torra, igen, att jag måste beställa tid till läkaren. Igen. Men nejj!!! Jag vägrar att se en vanlig doktor den här gången. Jag tänkte besöka en som gör akupunktion. Det får du höra mer om senare.

Straxt en liten morgon-lenkki med utes-gymn. Vädret har blivit riktigt höstlig. Men fast vi har på sistone haft omkring 10 grader ute så hörde jag goda nyheter att temperaturen stiger snart tom över 20 celsius igen!

Länge leve Nipoleon!

I Ain´t no Assistant no More

   Heräsimme aamulla Halipepun kanssa 6:45. Halipeppu keppeili suihkuun ja minä viipaloin greipin. Halipeppu lähti jo minua edeltä tilaamaan hissin. Nappasin jääkaapista jugurtin ja kipitin hänen peräänsä. En tajua, miten hän pääsee rappuset alaspäin kepeillä ja yhdellä jalalla. Halipeppu lähti fysioon ja minä takapihalle pumppaamaan pyörääni ilmaa ja sitten museolle.
   Se on loppu ny. Kympiltä nauroimme vikaa kertaa viikkopalaverissa. Nyt minua ei tarvita enää. Juuri kun alkoi tuntua kotoisalta.
   Lämpenen hitaasti uudelle porukalle. Minulla kestää vähintään puoli vuotta, ennen kuin tutustun uusiin ihmisiin ja avaudun. Se on aina ollut mulle hankalaa, olkoon syynä sitten rapumainen luonteeni tai kaksoisuuteni. Pienenä oli helppo turvautua rohkeampaan systeriin sosiaalisissa tilanteissa. Ja hän hoitaa vieläkin sukulaissuhteemme.
   Näin konsun ikkunasta haalarikansaa. Yksi, kaksi, viisi....eihän noi lopu! Ja kaikki suuntasivat Kårenille, juuri kun olin sopinut sinne lounastreffit. Koulu on todellakin alkanut. Pyöräilimme tsekkaamaan tilanteen Arkenilla. Sama. Gadossa oli jono sentään siedettävä. Lunchit naamaan, töihin, heippa ja kotiin opaskansio takaritilällä.

Mutta tulen takaisin.. På torsdag guidar jag riktiga svennar. Bookattu päällekäin luontoillan kanssa. That´ll be interesting.
  

Haikeeta..

   Viimeistä viedään... Toisiksi viimeinen päivä museoassistenttina. Nyyh.  En olisi uskonut, että tästä tulisi niin haikeeta, mutta nyyh.
   Onhan tämä ollut aika raskas kesä. Minulle ehkä yksi rankimmista. Olen painanut pitkiä päiviä museolla arkisin, sekä opastanut viikonloppuina. Eikä ole ollut montaa viikonloppua ilman ravintola G:ssä työskentelyä.
Kesää olen kerinnyt viettää aika vähän, vaikka tämä tällainen viidakkokesä on ollutkin! Yhden käden sormet riittävät laskemaan tämän kesän uintikerrat. Mökillä sentään tuli käytyä kaksi kertaa. Sukuloimaan ei ole ehditty. Eikä hirveästi juhlimaankaan. 25-vuotissynttäritkin jämähti perheen pariin. 
   Mutta tälle kaikelle sain kokea maailman parhaan kesäduunin. Olen superkiitollinen, että pääsin tänne töihin. Työympäristö on mitä mahtavin ja olen oppinut ihan suunnattomasti. Täällä on tarjottu haasteellisia työtehtäviä, opastuksista puhumattakaan. Ja kaiken kukkuraksi luulen löytäneeni opiskelumotivaatiota uudelleen.
   Se on tsingeling! Mutta ennen jäähyväisiä, me assarit olemme järkkäämässä sitsit museon henkilökunnalle. Teemana kenties Super Disco Dancing?

Ajaa hiljaa sillalla vs. Pulun kakkaa olalla

Innan ja går o lägger mej. Tuli mieleen yks juttu, että kiinalaiset tykkää, että suomenkielen fraasi "ajaa hiljaa sillalla" on maailman kauneinta kieltä.
Sitten pulu kakkasi päälleni, ja hehkutin sitä facebookissa, ja kaveri sanoo, että se tarkoittaa hyvää onnea.

Lucky me <3

Aina saa siivota muiden jälkiä

   Viimeistä viedään. Työharjoittelua enää 6 pv jäljellä. Osalla assareista oli vika työpäivä eilen. Minulle ja Ilelle jäi heidän jämätyönsä sekä, luonnollisesti, siivoaminen. Tämä päivä kului (yhä) Taiteiden yön jämäromun jätelajittelussa sekä arkiston hyllyjen kuuramisen ja hyllyttämisen parissa. Puolet päivästä kului keskiaikapuvuston inventoimisessa. Nam nam.
   Tulin kotiin, jossa minua odotti kaksi väsynyttä miestä. Peliohjaimet kännyssä. Toinen uupunut ja toinen kipulääkehöyryissä. Halipeppu sai polvesta tänään siteen pois. Polvi on kuin Frankensteinin hirviön ruumiinosa, jonka iho on kirjaimellisesti niitattu lihaan. Naminami.
   Siivosin keittiön. Tiskin määrä on suoraan verrannollinen vierailijoiden määrään. Kurkkasin jääkaappiin ja huomasin sen olevan pullollaan limpparia ja kaikenmaailmna vanukkaita. Vieras nainen on täyttänyt jääkaappisi. Nice..
   Thanks. Oli hyvät nannat.
  PS. I <3 Shock Absorber

I´m gonne leave U afraid now

Kasvisviikko meni hyvin. Tuli paljon kevyempi olo. Ja ei, en haise sellerille. Parin viikon tupakkipaussi teki ihmeitä iholle. Viikonloppuna tosin tuli muutama tupruteltua duunissa.

Se siitä. Kasvikset jatkuu, sillä sunnuntaina oltiin Naantalissa käymässä. Aurinkoinen päivä kirppiksellä pyörimiseen.  Piipahdimme Kaivohuoneella syömässä klubileivät, sitten ajelimme Ruskolle hakemaan kaveria mökiltä. Vastapalvelukseksi minäkin sain ihan hervottoman kokoisen kesäkurpitsan kotiin. Luomu kannattaa aina. Nyt pitäisi tässä koittaa keksiä, mitä kaikkea siitä voi tehdä. Wokki, check. Lasagne, check. Sain vinkin, että kesäkurpitsa siivuja voi käyttää lasagnelevyi-NÄ. Miten olisi kesäurpizza?

Anyhow. I got my baby back from the hospital. Yeah. Hän oli ollut niin reipas, että. Otin huomisen vapaaksi töistä, jotta voin rauhassa olla kotihoitajana. Ottopoika auttaa piikittämisessä. Olen aina inhonnut piikkejä. Jo ajatuksesta menee sisukset nurin. Mutta jos tämä tyttö oppii piikittämään, ehkä eräs oppii leikkaamaan mun oikean käden kynnet?

Ja vielä loppukevennys. Kun on hela sommaren opastanut kolmella kielellä, menee väkisinkin sanat sekaisin. "That was it. Take your time to view all the paintings in the exhibition, I´m gonne leave you afraid now."
Niin hienosti se meni, etten voinut enään korjata. Oli purtava huulta oikein kunnolla. Se ei ehkä ollut ihan niinkuin "Jag ska lämna er ifred nu."

Muru, haiset omituiselta

   Puhdistusviikko, päivä 2. 9 pv ilman tupakkaa.
   "Sniff, sniff.. Muru, haiset omituiselta."
   "Kiitti."
   "Eiku en vaan saa päähän miltä sun pusu maistui."
    Avocado, kaffe, pari rusinaa. Henkeni haisee yrtille ja pian kakkakin on varmaan vihreää. Eilisii salaattei, muna, kikherneitä ja pestoa, omppu, kamala karkkihimo, lisää rusinoita. Karkkihimo ei laannu. Nyt on vasta toinen päivä, ja minä unelmoin kekseistä! Kuppi kaffetta tappoi viimein makeanhimon. Night night. Sweet dreams.
  Ensi yöstä tulee siisti. En ole moneen yöhön saanut unta yskän ja kuumuuden takia. Olen katsonut niin paljon West Wingiä, että silmiä särkee. Mutta huomenna töihin. Niin. Huomenna. T-Ö-I-H-I-N. Ja arvaa mikä on noloa? Tiedottaja on palannut lomalta, ja 9 päivän sairaslomani takia, en ole vieläkään vienyt museon esitteitä satamaan. Ja olen onnistunut lukittamaan hänen kännykkänsä. Ja olen unohtanut hankkia sen puk-koodin.
   Ainakaan duunissa ei tule ongelmia vihannesdietin kanssa. Se salaattipöytä tuskin sieltä mihinkään on muuttunut. Vähän jänskättää, että minkälainen nikkis siellä iskee. Toisaalta, istuinhan minä eräänä iltana Rennon terassillakin sormienvälit tyhjinä. Ei mun pusut ainakaan röökille maistu. Eikä nuuskalle.
  

Täytyyhän minun jotain myrkkyä itselleni sallia

Taas on se aika. Viime syksynä mulla oli ihan sama juttu. Kaamea puhdistusvietti.
Päätettiin ystävättärien kanssa pyhittää tämä viikko kehon sisäiselle renssaukselle. Minä aion soveltaa raakaravintoa, silleen vähän nätimmin.

Kiellettyjä: tupakka (nyyh), alkoholi (myös punaviini, nyyh), valkoiset jauhot, riisi, pasta...sokeri, maitotuotteet, liha. Ja oikeastaan kahvi kuuluisi tähän katekoriaan, mutta täytyyhän minun jotain myrkkyä itselleni sallia.
Suositeltuja: vihannekset, hedelmät, herneet, pavut, palkokasvit.......ns elävä ravinto. Sapuskaa saa lämmittää, mutta korkeintaan 40 asteessa, ettei entsyymit kuole.

Aamulla kahvia ja muutama rusina. Ennen kauppareissua pikkukulhollisen täysjyvämuroja. Joo joo, sovitaan vaikka, että dietti alkaa lunchilla. Yleensä mulla ei ole nälkä moneen tuntiin, jos syön aamupalaa, mutta tänään katsoin silmät kiiluen Halipepun pinaattikeittoa ja voissa uitettuja karjalanpiirakoita. Ehkä juuri siksi, että pitkälle jalostetut hiilarituotteet ovat tällä viikolla kiellettyjen listalla.
Pilkoin salaatteja valmiiksi seuraavia päiviä varten.

1. Kaali-omenaraaste:
kaalia ja omenaa raasteena.

2. Tomaattisipulisalaatti.
tomaattia ja sipulia hienonnettuina. Mausteeksi rypsiöljyä, valkoviinietikkaa, suolaa ja pippuria.

3. Kikhernehummus.
ohje purkissa. (kikherneitä, murskattua valkosipulia, chilitahnaa, suolaa, sitruunamehua + lisäsin tomaattipyreetä, kun jääkaapissa oli avattu purkki)

Tein lounaan näistä ja lisäksi keitin parsakaalia ja kananmunia. Ei pöllömpää.

7 vuokrattua, 3 ostettua ja pari boxia West Wingiä

   Fiilis, flunssainen. Kävin aamulla hakemassa saikkarille jatkoaikaa, piipahdin duunissa, ruskeaan pooloon piiloutuneena, viemässä todistusaineiston ja lähetin tiedotuksen Taiteiden yöstä parille postituslistalle. Hiinä. Sitten peiton alle.
   Ollaan Halipepun kanssa oltu kumpikin ihan töttöröö koko alkuviikon. Ja voin kertoa, että flunssaa ei ole kivaa sairastaa helteellä. (No, en tiedä, onko se koskaan kivaa) Ikkuna on ollut sepposen selällään koko ajan, mutta emme ole huomanneet sen kummempia sään vaihteluja.
   "Muru, kuuntele," Halipeppu sanoo luettuaan uutiset iphoneltaan. "Meidän olisi kuulemma pitänyt varata viikoksi ruokaa ja lääkkeitä, täällä varoitetaan."
   Matkalla videovuokraamoon näimme ärrän ikkunassa lööpit Turussakin riehuneesta rajumyrskystä, josta ihmisiä ollaan varoitettu. Miten olemmekaan onnistuneet välttymään kuulemaan tästä? Voisikohan 7 vuokraleffalla, 3 ostetulla ja parilla West Wingin dvd-boxilla olla jotain tekemistä asian kanssa? Ei varmaan.
   Sairastan harvoin, mutta kunnolla. Harvemmin talvellakaan saan räkätautia. Flunssassa kurkku on käheä ja yskittää, mutta nenä ei juuri vuoda. Ehkä räkä on vain loppunut, kun olen pienenä niistänyt sitä ulos podettuani runsaissa määrin heinänuhaa.

PS. Halipeppu menossa hakemaan leffoja pipille Murulle, Murun boyfriend-farkkushortseissa. Naisten koko 36.

"Sun pitäis vaihtaa johonki rauhalliseen alaan, niinku siivojan"

   Duuniviikko päättyi kunniakkaasti eilen perjantaina, ja viikonloppuduunit alkoivat sutjakkaasti eilen, perjantaina.
   Museolla oli poikkeuksellisen rauhallista, ja juuri minun opastuksilleni ei ollut yhtään osallistujia. Niimpä työpäivä sujui kierrellen gallerioita ja istuin tietokoneella. Iltapäivän kruunasi ukkosen aiheuttama sähkökatkos. Jaahas, eipäs tehdäkään tätä raporttia tänään.
   Klo 16, "I´m out of here", pyöräillen kotiin, hiestä märkänä, keskeytän poikien Alan Waken (tms), kylmä suihku, sapuskaa ja päikkäreille. Nukun 2 h sikeämmin, kuin olen nukkunut viimeiseen pariin vuorokauteen. Jahas, herätys. Halipeppu menee töihin ja minä pari tuntia perässä.
   Ravintola G:ssä esiintyy Peer Gynt. Ilta sujui normikaavan mukaisesti. Eräs asiakas halusi kertoaminulle, että minun pitäisi vaihtaa alaa johonkin rauhallisempaan, ehkä ryhtyä siivoojaksi. Olin sanaton. En kykene edes kommentoimaan edellä olevaa nyt.
   Kotona vähän ennen 5. Suihku, tuoppi kylmää vettä, Halipeppu tulee. Katsomme jakson West Wingiä kuin zombiet. Sänkyyn, nukahdan välittömästi ja näen unta duunista. Herään klo 13 ja Halipeppu on jo ylhäällä. Sillä on edessä 10 h:n duuniilta plus aamuvuoro huomenna. Minä kiitän itseäni, etten ottanutkaan sitä aamuvuoroa täksi päiväksi!!
   Olen kurkkuani myöden täynnä kakkaduunia. Se on loputon lantaämpäri, josta sitä sikiää! Irtisanouduin yhdestä henkufirmasta. Nyt on enää 3 pomoa jäljellä.
  

British Comedy

Yeasterday, after a long day at work, I went strait to the liquer store, bought a bottle of pinotage and went to Jay´s and Limppu´s place to watch movies. The others had already started with black and white from the 50´s.

A couple of weeks ago, we decided to arrage a movie night ones a month, everytime with a speciel theme, genre or actress/actor. It was awfully difficult to choose with what to begin with. The boys figgered that it was easiest to start with british comedies.

We had six movies to watch. An old british comedy from the 50´s (this one I missed, cause I got so late from work so I don´t even know which it was), The Holy Grail, The Pink Panther, A Fish called Wonda, Notting Hill and Death at a Funeral. I was afraid that I would be able to sit still for so long. But I managed pretty well, actually. Better than I thought anyway. I took a nap at some point of A Fish called Wonda and slept the whole Death at a Funeral.

Next month it´s time for horror. We´ve already planned to see at least Psycko, Scream and maybe It. Sceawyy......

Long Time No See

Long time no see. Olen ollut niin täynnä töitä, etten ole kerinnyt juuri näpyttelemään.

Museoduunissa on oltava aikaansa edellä. Henkilökunta keskustelee, mistä saa jo ensi vuoden ja 2012-vuoden kalenterin? Itsekin olen jo elokuussa. Noh, eihän se kovin kaukana todellisuudesta ole. Ja minulla on enää 24 työpäivää jäljellä täällä työharjoittelussa! Niin vähän aikaa, niin paljon tehtävää. Viikon missio: nettilehtiin ilmoituksia tulevista tapahtumista sekä nettisivujen päivittäminen And, that´s how intresting it gets.

Ja opastukset jatkuvat. Heinäkuu on ollut vilkasta aikaa ja myös englannin- ja ruotsinkielisille opastuksille on riittänyt porukkaa ihan kiitettävästi. Thank´s. Tack. Nyt alkaa riittää. 

Would U Step into My Office Please?

Uusi viikko, uusi toimisto.
Tiedottajamme lähti lomalle ja lainaan hänen tietokonettaan sillä aikaa. Tässä huoneessa puhertaa normaalisti kaksi työntäyteistä naista, tiedottajan lisäksi taidepuolen amanuenssi (joka on vähän pelottava), joka hänkin on nyt lomalla, joten saan rauhassa leikkiä että mulla on oma toimisto.

Sain tiedottajalta kahden aa-nelosen pituisen listan pikku tehtävistä, jotka minun olisi tarkoitus fixata tämän kuun aikana, ennen kuin tiedottaja palaa duuniin. Päivitä nettisivut, tsekkaa mailit, googleta, tsekkaa kännykkä, jemmaa arkistolaatikot, sprayliimaa kyltit, lue Turun Sanomat, laminoi henkilökuntakortteja, fixaa textit arkeologisiin artefakteihin.. Parempi paljon tekemistä kuin liian vähän. Minussa kun on pientä aadeehoodeen vikaa. Turhaudun muutamassa minuutissa, jos mitään ei tapahdu.

To ja pe vapaa. Käytännössä istuin kuitenkin torstai-illan kokouksessa muiden assareiden kanssa. Missiona on suunnitella uusi seikkailukierros muselle. Parin tunnin ideoimisen jälkeen menimme Aulaan venailemaan Jori Hulkkosta. Aulan terassi täyttyi ihan yks kaks ja pian oli kahdelle tiskille (molemmissa vain yksi hana ja yksi kassa) jonoa non-stoppina. Terassin pöydät oli pullollaan, mutta jengi ei jäänyt nuolemaan näppejään vaan istui nurmikolla muina miehinä. Jeps. Sitte riitti. Tämä tyttö lähti. Kävin terassin toisessa päässä näyttämässä siellä istuvalle Halipepulle kaulanviiltomerkkiä ja läksin ulos. Lähdimme vielä Donnalle parille.

Pe oli sitten oikeasti vapaa. Vein toki pienen esitenipun museolta Park Hotellille, kun kerran kävelimme siitä ohi. Pikku kaupunkikävelyllä poikkesimme UFF:ssa, josta, yllättävää kyllä, ei tarttunut mitään mukaan. Ei. Mitään. Suuntasimme sitten kohti Filmtownia, mutta matkalla piipahdimme Pentikissä. Chillailtiin siellä puolisentoista tuntia ihaillen ja huokaillen, kunnes poistuimme liikkeestä kaunis kukkavaasi ostoskassissa. Päätimme, että sisustamme koko kotimme Pentikillä. Ihan tosi, en ole koskaan ottanut huumaa jostain astioista.

Kuumottava ilta. Minun on ollut muutaman kerran pakko poistua kämpästä, koska en ole kestänyt tätä tukalaa lämpöä. Vielä viime viikolla auttoi, kun kävi pyöräkellarissa, mutta tänään siellä ei ollut enää viileää. Ja kun joku tulee sinne asioimaan, niin ei sinne oikein kehtaa jäädäkään. Toisaalta, tällä helteellä kyllä olisi ihan uskottavaa sanoa, että mä tässä vaan vilvottelen.

Tulkaa nyt keski-ikäiset tanssimaan

   10 pv:n työputki takana. Still alive. Eilen 8 h museolla, after work-päiväunet ja ravintola G:hen töihin. Ravintola G:ssä suht hiljaista. Tai eihän siellä hiljaista koskaan ole, kun bändi soittaa aina aavistuksen liian lujaa ja asiakkaat huutaa kilpaa.
   "Tulkaa nyt s**t*na keski-ikäiset tanssimaan!" bändi huutaa. Purskahdamme tiskin takana nauramaan. Nyt kyllä hävettää bändin puolesta. Bändin onneksi pääjehut ovat Seinäjoella.
   Rocki on syönyt yllättävän suuren osan G:nkin asiakaskunnasta eikä se kansa jaksa tänne enää tulla. Muutamia festariporukoita tulee jotain örveltämään, mutta selviämme ilman tappeluja.
   Kävelen kotiin. Keitän perunoita. En jaksa odottaa niitä vaan syön ison lasillisen jogurttia. Nälkä menee ohi ennenkuin perunat ovat kypsiä, vaikken ole tänään syönyt juuri muuta kuin salaattia. Halipeppu tulee kotiin. Ravintola E:hen on eksynyt enemmän sitä festarikansaa, näen Halipepun naamasta. Pilkon sille perunat ja laitan silliä ja keltaisia tomaatteja. Femman, puoli kuuden maissa aamulla nukkumaan.
   Herään 11 maissa. En tiedä minkä takia olen näin pirteä. Keitän kaffet pari kertaa ja kirjoittelen 2-3 h, kunnes Halipeppu herää ja ihmettelee, miksei mua väsytä vaikka tein eilen parin päivän työt.

Home, sweet home...

Kello soi 6:30. Nukahdan uudestaan. Pian tulee viesti. "Vieläki lenkki on voimassa?"
Eikun ylös. Pian se olisi kuitenkin noustava. Shortsit jalkaan, tukka ponnarille ja ulos. Vaihteeksi ihanan pilvinen ilma, mutta hiki nousee iholle jo muutamasta juoksuaskeleesta.

Museolla ysin kieppeillä. Home sweet home...eiku? Nappaan Turun Sanomat matkalla assareiden nurkkaan. Haen kaffetta, silmäilen lehden läpi. Ei mitään museoon liittyvää. Damn! Olen taas unohtanut tsekata Turkulaisen tällä viikolla. Unohdin jo itseasiassa koko kesäkuun Turkulaiset ja jouduin kirjastoon kopioimaan vanhat kesäkoulujutut niistä.

Tiedottajamme lähtee lomalle ensi viikolla. Se tarkoittaa minulle lisää puuhaa. Kävimme yli tunnin kestävässä meetingissä läpi tiedotusassarin hommat ja nyt täytyy sanoa, että pää on vähän pyörällä. Katsotaan miten tämä tästä etenee. Aikaa ainakin pitäisi olla, vaikka opastukset sit vähän syövätkin.

Puolen tunnin kuluttua yleisönopastus, sitten på svenska. Jos aikaa jää, niin taidanpa piipahtaa Sibeliusmuseolla heittämässä esitteitä.

Tsingeling.

EIkö ne lepää koskaan?

10 pv:n työputki takana. Lisää tulossa. Torstai, viikon ainoa vapaapäivä. Please, let me rest in peace!
Eilen, töiden jälkeen, pyöräilin henkisesti rasittuneena vakkarikiinalaiseen tapaamaan Halipeppua. Siellä se odotti, kukkakimppu kädessä. Arvaa, tuliko heti parempi mieli?

Pikkuiset asiat voivat tehdä niin paljon. Kuten yksi soitto puhelinmyyjältä ennen, kun olet ehtinyt heittää aamukaffet kurkkuun. Jätinkin puhelimen kotiin, kun lähdimme rannalle. Olisi hyvä ottaa tavaksi olla tsekkaamatta edes sähköposteja vapaapäivänä. Kumminkin siellä olisi jotain duuniin liittyvää.

Näin vapparina en oikein muuta jaksa kuin olla. Rentoutua leffojen parissa. Todella väsyneenä en, sori vaan, jaksa vastata edes kavereille. Eikä siinä ole mitään henk.koht.
"Soita edes takaisin, muru. Se on kohteliasta." Halipeppu sanoo.

Niin. Mitä jos en jaksa olla kohtelias?
"Malin tässä ELLE-lehdestä hei."
"Hei"
"Onko Minna Lasinen?"
"Joo, mut en mä nyt ota mitään"
"Joo. No mutta minkäslaisia lehtiä yleensä luet, Minna?
"No ELLEä, mut en mä nyt ota mitään. Kiitos," : piip-piip-piip.

Eikö ne koskaan kyllästy. Eikö? Me olemme lomalla!

Heinäpaalu ja pilttitossu

   Mihin oikein olenkaan sekaantunut? Museotyö on yllätyksiä täynnä.
   Kun tulin kotiin, riisuuduin suihkua varten ja tajusin olevani rintsikoita myöden ihan heinässä. Pitkä päivä tänään. Keskiaikaisten tappoaseiden roudaus, valtaistuimen kanto, puissa kiipeily ja heinäpaalujen heitto ei ole ihan jokapäiväistä duunia tämmöiselle pienelle citylapselle kuin minä. Sellainen epäilyttävä toiminta saa tämmöisen pienen citylapsen väsymään.
   Olenhan minä kovissa hommissa ennenkin toki ollut. Ravintolatyöhön kuuluu aina vähintään pullokorien raahailu ympäri huushollia, hotellihuoneiden puunaamisesta puhumattakaan... Mun eka kesäduuni oli itseasiassa naurispellolla. En mä huijaa.
   Huomenna vielä roudaamaan jotain kojua, ja sitten katsomaan kun lapset huitovat toisiaan. Miksi minut laitettiin lasten kanssa samaan alueeseen, sitä en tiedä. Mutta niin siinä nyt kävi. Noh, ainakin saa olla ulkona.
   Greit news. Mona Rapulli palasi Andalusiasta! Sain lenkkikaverini takaisin.
  

Dear Fat Diary..

... minulla ei ole varsinaisesti ollut avautumisenaihetta viimeaikoihin. Ei ole ollut asiakkaitta, jotka antaisivat syytä mollata itseään. Kolleegat eivät menetä ruuhkapultteja, kun ei tarvi sykkiä. Olen ollut vähän apaattinen lähipäivät. Koko ajan odotan, että pian jokin menee pieleen, tai että joku on pian niin ilkeä, että alkaa itkettää.
   Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Lajittelen rauhassa esitteitä ja tottulen, vieläkin, päiväduunin rytmiin. Aamuherätykset eivät ole enää niin pahoja. Olin tänäänkin ekana duunissa. Illat tuntuvat sen sijaan tyhjiltä. Ei oikein tee mieli mennä pihalle ottamaan aurinkoa, sillä klo on jo muka liikaa, paras auringon paahde on jo ohi.
   Lenkillä olen toki käynyt. Iltaisin. Pian kyllästyn, jos en saa lenkkiseuraa. Unelma olisi saada lenkkikaveri kanssani aamulenkille jokirantaan. Voin mä mennä keskenänikin, mutta olis se ihan kiva joskus saada seuraakin.
   Tyhjyydestä puheenollen. Halipeppu lähti mökkeilemään kolmeksi päiväksi. Minäkin haluan, mutta kun ei näytä noita vapaapäiviä olevan. Ei..

Yö museossa - A Night at the Museum

Istun Konsussa ja surffaan. Aamun seikkailukierrokselle ei tullut asiakkaita, joten odottelen tässä yleisöopastukseni alkamista. Olen tässä venaillut reilun tunnin. Tuli ainakin päivän lehdet luettua.

Kellon lyödessä 3, häivyn Stockaan alkoon hieromaan Halipepun viiksiä miettivä ilme kasvoillani. Minkä viinin valitsen illan Garden Parteihin? hmmm....joku kiva kesäviini, ehkä. Hidden Rock, muovipulloon lykätty viini on kätsy.

A Night at the Museum. - Eilen olisi ollut museon kesäjuhlat, joihin olin ilmoittautunut. Unohdin ne tyystin.

Tosiaan, Garden Partyt tänään ohjelmassa. Kivaa. Suunnittelen päällepantavaksi kukkahaalariani, joka minulla oli yllä pikkusysterin valmistujaisjuhlissa. Koitan muistaa ottaa kameran mukaan, mutten lupaa, että muistan näpsiä kuvia.

Ei mulla sen kummempaa asiaa tänään ole.
Tsingeling!

Killing the Jello

fin. Puolitettiin Syssen kanssa päppis kaffelusikalla. Ahmaistuamme sen, menimme penkomaan muotilehtiä Stockaalle. Lennosta allekirjoitimme vetoomuksen turkistarhausta vastaan, ja ihmettelimme, miksi joskus lakkasimme olemasta vegejä.
   Selailin valikoimaa 1/2 h. Kävin läpi ainakin Pariisin Voguen, Bazaarit, italialaisen Voglien sekä kestosuosikkini, brittien ja ruotsalaisten ELLEt. Omaksi yllätyksekseni Suomen junnu houkutteli eniten.
   Viime aikoina valitsemieni lehtien kansissa on keimaillut näyttelijättäriä, joita kohtaan tunnen ärsyttävää kateutta. Keira Knightley - sen ilme, kun se törröttää niitä huulia, vaikkei tarvitsisi, kun ne on valmiiksi jo niin uhkeat. Scarlett Johansson - sähäkkä kuin puudeli, jotenkin suurikokoinen mutta silti viattoman tyttömäinen. (Sitä paitsi sillä on aina niitä rooleja, kun se vie toisten miehet.) Diane Kruger - suora nenä ja sileä iho. (Onneksi se on jo 3-kymppinen).
>> kaikki nuo ärsyttävät piirteet ovat sellaisia, jotka minulta nimittäin puuttuuvat.
   Kas näin kun asian aukaisee, muuttuu kateuden merkitys ihan erilaiseksi. Jokaisella tunteella on tehtävä, myös negatiivisella. En usko, että minun on tarkoitus vihata näitä kauniita näyttelijöitä. He ovat varmasti todella mukavia ja ansainneet kuuluisuutensa kovalla työllä. Lisäksi, maailman muotilehtien kermaan kuuluvissa kansissa saattaa olla hieman photoshopin prototyypeissä käyneitä kuvia.
   Suosittelen kokeilemaan itse. Seuraavan kerran kun huomaat ajattelevasi kateuden aiheuttamia ilkeitä asioita jostakin ihmisestä, lopeta ja tapa kateus. Hänellä voi olla jotain, mitä sinä voisit mielummin ihailla ja tavoitella kuin kadehtia. Kiitä häntä siitä ja vaivu zeniin.

eng. We put a sandwich in half with a coffeespoon with Sys. After dining, we went to Stocka to go through fashion mag´s. On the way we wrote a petition against fur business, and wondered, why did we quit beeing vegetarians in the first place.
   I went through the selection for 30 minutes; at least Vogue Paris, the Bazaars, the italian Voglie and my lasting favorites, the brittish and the swedish ELLEs. To my surprize Finlands own junior was the one that attracted the most.
   Lately on the covers, of the mags I´ve picced, has been actresses that I of some reason find irritating. Keira Knightley - her grimash when she keeps her lips out, even when she really doesn´t have to cause they are guite thick already. Scarlett Johansson - sexy as a poodle, somehow biggish but still inisently girly. (In addition, she always seems to have those roles, where she takes taken men.) Diane Kruger - strait nose and smooth skin. (Thank God she´s in her 3´s.)
>> all those features, that annoys me, are actually such I don´t have.
   When you open the problem, the meaning of jealousy changes. Every feeling we have, has a job, even the negative ones. I don´t believe I´m supposed to hate these beautiful actresses. I bet they´re all very nice and have earned their famousy with hard work. In addition, the photos shining on the covers of the mags that belong to the cream of the fashion world, are hardly untouched. 
   I recommend you try it yourself. The next time you get yourself caught thinking mean thoughts about another person, stop and kill the jealousy. She may have something, that you may admire, or even better, reach for, instead of beeing Jello. Thank her for beeing gordeous and zoom into zen.

Se on sittenkin myytti - pitkän viikonlopun lööpit

Neljän päivän vapaa - Yksi neljästä vapaapäivästä kului töissä.

Palkkakuitti tuli - Palkkakuitista ilmeni, että palkastani lähtee veroja kaksi kertaa enemmän kuin mitä verokortti ohjeisti. Palkanlaskijalla lienee lukihäiriö.

Nihkeää - "Ruotsissa siivojat eivät käytä nihkeämenetelmää", totesin selattuani läpi sanakirja.orgin.

Talkoot - Ravintola G:n talkoot jäivät väliin. Syynä jäätävä träningsvärk, siivouskammo sekä käännöstyöt.

Robin Hood - Saatuamme Miss T:n kanssa suumme puhtaiksi, menimme leffaan.

Ote luonnostelemastani textittelyn kpl:sta "Granite is Nature´s Hard-boiled Egg"

     "Heräsin vartin yli kahdeksalta illalla. Tunsin kirjaimellisesti herääväni koomasta, hitaasti ja pakottamalla. Silmät tuntuivat raskailta ja kuivilta kun katsoin ikkunalle päin. Ulkona näytti sumuiselta ja oli jo pilkkopimeää. Päivä oli taas mennyt täysin ohi ja se harmitti.
     Pakotin itseni istumaan. Olisin voinut vannoa tuntevani aivojeni ääriviivat ja niiden valtavan painon pääkopassani. Suunnaton nestehukka sai minut nousemaan kankeasti jaloilleni ja kävelemään vessaan. Sytytin valot ja valo häikäisi kipeitä silmiäni. Katsoin peiliin. En tuntenut tuota tyttöä. Se näytti vanhalta ja väsyneeltä. Kasvojen ihohuokoset olivat suuret ja punoittivat. Silmien alla oli liilat säkit. Nojasin lavuaariin ja tuijotin alas viemäriin.
     ”Mitä olen tekemässä itselleni?”, jokin minussa ihmetteli. Aivan kuin jokin yhä elossa oleva pikkuruinen järjentynkä olisi halunnut ravistella minut hereille.
     Menin keittiönurkkaukseen ja laitoin kolme kananmunaa kiehumaan pieneen kastikekattilaan. Istahdin soffalle odottamaan. Minä vain istuin siinä ja tuijotin seinään. Olo oli aivan kuin olisin ottanut edellisenä iltana pullon viiniä, vaikken ollut juonut pisaraakaan. Päässä surisi. Tunsin itseni siinä niin yksinäiseksi ja turvattomaksi. Muistelin viime yötä, kun pääsin töistä puoli viiden aikaan aamulla ja menin suoraa tietä musiikkitoimistolle suorittamaan viikottaisen siivouksen. Idea ja ajankohta oli ajatuksena tuntunut järkevältä tilaisuudelta tappaa aikaa yö- ja aamuvuorojen välillä. Imuroinnin jälkeen olin ollut niin uuvuksissa, että oli pakko hetken aikaa lepuuttaa jalkoja. Kävin pitkäkseni toimiston kulahtaneen tuoksuvalle soffalle ja nukahdin.
     Munat olivat kiehuneet jo yliaikaa. En koskaan muistanut katsoa kellosta. Ne olivat jo kaiketi ihan kivikovia. Kaadoin eiliseen teekuppiini munavedet ja peitin munat kylmällä vedellä. Ei kai noista munankuorista sen kummempia pöpöjä lähtenyt. Ja jos lähti niin ketä kiinnosti. Avasin viime viikolla aloitetun kirjan ja jatkoin lukemista.
     ”Teette työtä monessa eri työpaikassa yhtäaikaa luullen, että mitä enemmän rääkkäätte itseänne sitä enemmän ansaitsette rahaa”."

"Ainaki meiän kirjassa pyöveli katkaisee eläimiltä päät"

Istun soffalla koneen ja TV:n ääressä. TV:stä tulee Lainakengissä, koneella ammottaa Trooppinen hiekkalaatikko valmiina vastaanottamaan luovuuteni suorinta sanomaa.

Duunissa.
olin paikan päällä 7:50 (am!). Ainoastaan kiinteistöhuoltaja oli tullut hommiin, muut lienee vastaa työmatkalla. Parkeerasin Onnin konsulinnan sisäpihalle ja kaivoin avaimet laukkuni ulkotaskusta. Vedin konsun painavan oven auki ja tunkeuduin peremmälle. Jätin mustan trenssini seisovaan naulakkoon ja kipitin jyrkät, kapeat pyöröportaat yläkertaan. Viskasin laukkuni hiljaisen taukotilan päässä olevalle beigelle soffalle, riisuin harmaan kavaijini ja kiersin valtavan soikean kokouspöydän keittiöön. Keitin kaksi pannullista kahvia, mitoilla 4 ja 8 sekä 5 ja 10.

Dos Opas.
Hörpin tyytyväisenä maitokahviani ja selailin töhertämiäni muistiinpanoja eilisestä yleisöopastuksesta. Olin joutunut menemään katsomaan opastusta omalla ajallani, koska olin nähnyt Novan näyttelyn viimeksi näyttelyn avajaisissa. Ja se oli syystä sun toisesta jäänyt ainoaan kertaan. Assareiden opastukset alkaisivat tänään, ja pian olisi minun vuoroni.

Leonardson.
Aamupäivä meni erään tulevan tapahtuman ilmoituksen ruotsin- sekä englanninkielisen käännöksen puhtaaksikirjoittamisessa. Chicagossa asuva Leonardson soittaa Springboardia Aula:ssa viikon sisällä.

Kalan eväät.
Ensimmäiseen yleisöopastukseeni ei ollut suurta tunkua, mutta puolen vuoden (=tunnin) venailun jälkeen, 2 ilmoittautua mukaan. Sen jälkeen kävin konsussa syömässä evässalaatin viidessä minuutissa. Salaatti ei sisältänyt eviä, vaan minulla oli salaatti eväänä. Tulin takaisin ja jemmasin Seikkailukierroksen palikat paikoillensa. Taas 2 osallistujaa. 7- ja 8- vuotiaat lapset eivät tiedä, mikä on kaarnavene, munniharppu tai outsider-taide. Eikä 24-vuotias opas ollut varma, mitä pyöveli tekee.

Vihreänä

Muru nypii keppiä.

Katsoimme eilen päiväunien jälkeen Halipepun kanssa BBC:n luontodokkaria Planet Earth. Kamerassa näkyi lauma pieniä paviaaneja, jotka joutuivat ylittämään tulvasaarekkeen. "Kato! Ihanku Muru ku menee uimaan."

No töissä. Ollen siinä pelossa, että nyt kolmantenakaan päivänä ei tulisi olemaan mitään tähdellistä tekemistä, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi maalaamaan erään seinän vihreäksi. Jos olisin tiennyt, että siihen menee koko päivä, olisin ehkä osoittanut maltillisempaa intoa kyseiseen tehtävään. Voin myöskin taputtaa itseäni olalle siitä, että kuvittelin pysyväni kuivana suurehkolla t-paidalla, ja että päätin pukea päälleni juuri tänään roomasta ostamani sortsit. Mustat. Shortsit. Roomasta.

There´s a girl at the museum who´s stealing winged things

Urani museoassarina on alkanut. Toka päivä takana. Sori, missasitte ekan.

Minä en. Minä olin sunnuntaina Edisonin 5-v synttäreillä, mutta sukelsin silti rohkeana uuteen duuniin. Päivä oli yksi maailmna pisimpiä, sillä vähän oli hutera olo edellisen päivän jäljiltä.

8 h:n työpäivä tuntuu nyt alussa muutenkin hirveän, hirveän pitkältä. Kesän aikana on enää muutama vuoro ravintola G:ssä.

Torstaina saamme todennäköisesti terveisiä Pallivahasta. Sitä odotellessa. Tsingeling!

6.2.6 Tyyli ja Muoti

"Hieman toinen näkökulma esineistöön tarkastella sitä tyylin näkökulmasta. Vaikka käsitteet tyyppi ja tyyli mielletään helposti hyvin läheisiksi, on oleellista huomata, että niiden välillä on myös keskeinen ero. Mahd. yksinkertaisesti ilmaistuna tyyppi on tutkijan jälkeenpäin luoma esineen muotoon ja ajoitukseen perustuva konstruktio. Tyyli puolestaan tarkoittaa itse esineiden valmistajien tiedostamaa tai tiedostamatonta käsitystä siitä, miten ja millaisia esineitä hänen kuuluu valmistaa. Tyyli viittaa siten menneisyyden yhteisöön ja sen tarpeisiin...
... Tyylin lisäksi jotkut arkeologit käyttävät esineitä vertaillessaan käsitettä muoti. Muoti ymmärretään lähinnä esineistön koristeluun liittyvänä piirteenä, joka rajautuu kattamaan pienempiä kokonaisuuksia kuin tyyli. Sen leviäminen on myös mahd. tulkita siten, että muodin liittyminen kulttuuriin tai ryhmän sisäisiin sääntöihin ei ole sitovaa..."

[Johdatus arkeologiaan - katkelma kappaleesta Tyyli ja muoti]

Takkimekko

Katsokaa, mitä minä löysin.

Muru on mun vohveli

   En minä halua itseäni syömisellä palkita. Mitä enemmän luen, sitä enemmän turpoan? Ei sen nyt ihan niin pitäisi mennä.
   Eilen paistoin vohveleita systerille ja x-box-pojille. "Etkö sä syö yhtään?" "Maistuu liikaa keksille."
   Mitä sitten? En tykkää vohveleista, so what? Sitä paitsi aineenvaihduntani pysähtyy, jos en ole liikkunut tarpeeksi, joten välttelen laiskoina aikoina kaikkea, mikä tukkii suolistoni. Normiletutkin maistuu hyviltä, mutta olo ei ole niin hyvä pari tuntia jälkikäteen. Ihan sama jos oot kasvissyöjä, niin kaikki tenttaa että miks-miksmiks?
   Kyllä mä tykkäänkin. Tykkään jäätelöstä, sorbetista, hedelmistä, hapankaalista ja suolakurkusta. Pannarilajeista amerikkalaiset ovat parhaat. Voisilmä ja vaahterasiirappia. Suklaata joskus. Aika harvoin kummiskin. Teininä tuli joskus vedettyä kokonainen levy ilman ähkyä. Mutta emmä enään pysty. Söin toki puoli suklaalevyä eilen ennen kuin ryhdyin lukemaan. Puhtaasti ahdistukseen, en missään nimessä palkkioksi. 
   Mikä olisi minulle sopivin tapa palkita itseäni lukemiselta? Keskustelimme asiasta Tittan kanssa erään työyön jälkeen Galaxin pukkareissa. Ja vastaus oli. Raha. Sen eteen tekisimme, en sanoisi ihan mitä tahansa, mutta ainakin opiskelisimme. Systeri näki asian tosin eri näkökulmasta. Eikö se ammatti ja vakituinen oman alan duuni ole tarpeeksi palkitsevaa?

PS. Otsikko on Halipepun one linereita.
  

Onni löysi Manhattanin

Poljettiin M&M:n kanssa Manhattanille tekemään löytöjä. Ja niitähän siellä tehtiin. Löysin kukkaisselkäisen farkkuliivin, adidaksen punaisen verskatakin (lasten kokoinen, niskalaupussa tussilla raapustettu nimi "Nenna") RUKKAn valkoisen sadetakin, pienen mustan nahkaisen selkärepun (Best & Bag), ruskean nahkalaukun (Brunelli), miesten, prikulleen Halipepulle passelit purjehduskengät sekä TPK:n vyölaukun, o sist men inte minst: Breakfast at Tiffany´s DVD:n.

Mina de Viik, saat Colan laukkusi takaisin. Kiitti lainasta.

New Empire

Made a little makeover for Nipoleon. A new era has begun.

Wishful Makeup

   Cut my pantyhose right under the knee and turned them into bycykle pants. Thank´s, but I´m not the genious here. Got the idea from ELLE mag. Can´t load the pics now, cause someone has hidden the pipeline.
   Woke up one a em. Laid around for a while, hoping that Hugbut would swich the playstation controller to me. Didn´t get lucky. Threw him with a cussion, trying to get his attention. "Au! That hurt!" (Oh my gosh, it´s only a pillow, not a stone..) So, it didn´t help.
   Went to the kitchen. Put pink rubber glowes on and made the dishes aggressivly. Took a 50 min run. Got home swetty. Gave Hugbut a kiss. Felt better emediatly. Took a shower, put a flowerdress on combined with leopard patterned bycykle pants and a bowtie on my head and went to Kerttu to wash laundry and have lunch with Hugbut and Jason (pronounced french). The boys took the hamburger buffe and I took the chicken sallad. Lot of oil in the dressing.
   Came back home. Sulked a little. Got a massage. Felt better emediately. Had to let Hugbut to work. Felt like a part in me would explode soon. Tried to figure out how I would express it to Him. Watched Pretty in Pink from töllö. Had 4 cl wine and felt emediately better.
   It´s after seven. So save your lipgloss. Wishful makeup. Your not gonne get any today. Go to work Minna. Shoo! I´m propebly gonne be a virgin tomorrow.

Wake me up before you go go..

   Herätys pirisee. Ei, sehän soi. "Nna?" vastaan ihan töttöröö. "Staff Pointilta hei, olihan siellä Minna?" "On on," "Voi, mä herätin sunt?!" "Ei se haittaa, mul soi kello 5 minsan pääst," "Mitä sulla on illalla?" "Tänään on keskiviikko, ei kai mitään" "Tänään on torstai" "Ai, no, ei kai mitään" "No meetkö töihin? "No voin mä mennä" "LOL, ootpa vaatimaton".
   Suunnilleen näin heräsin tänään ennen aamu 8, ja suurinpiirtein näin herään joka toinen aamu. Tällasta tä on. Keikkatyöntekijän arkea. Mutta pian se loppuu. Ehkä.
   Vittu tä on perseestä! (Anteeksi)
   Istun kakkaduunissa 13 saakka. Ei jaksais. Sitte kerään kimpsut ja kampsut ja lähden ottaa aurinkoo!
Enää huominen kakkaduunia... enää huominen..
  

White Chicks

   Sunnyday. At elevenish Sis & Co picked me up to Ruissalo. We camped in the end of the beach and the ingeneur skilled boys build up a Ball Grill.
   It must have been a sight. Not many people had yet found their ways to the beach. Three white chicks and two pale brasilian guys, grilling beef and having cold beers under a tree, wich didn´t even have leaves yet. It was actually a bit chilli before noon and I had to ware Hugbuts shirt. But in the afternoon the sun started to warm us and parts of our paleness turned to redness.

    We even got a little shower, put the clouds continued their journey rapidly and the rest of the time the sky was almost cloudless. I hid behind my Audrey glasses, Max Mara, a gift from my dear friend Shirin who just went to London for the summer! when the crazy brasilians and their wifes jumped into the icecold water!!
    I want Audreys helmet.

Bad Hairday,

... bad noseday, bad boobday.. This is definetily one of Those days when you just feel ugly. I look in the mirrow and back looks a girl in her mid twenties, with her nose swollen in the sun, dressed like a child, even when that´s not what she intended to do.
   And there´s nothing I could do about it. I have to be at work in 5 so I wont have time to change for the eleventh time! Usually a bigsized light grey t-shirt with rocking detailes combined with a grey clockskirt, beige leggins, golden socks and black Fred Perry shoes would be a fine combination. But not today. 
   A little make up might have done it. If only the rooster had kockood me up i bit earlier. At least I showed some respect for the environment and did a quick nose fix by putting some Second Skin foundation on my T-zone.
    And this hair! I´ve let the natural colour grow for more than a year now, and it has started to show results. I´m talking curls, baby. I didn´t even remember I had them! Uneven, uncontrollable curls, that make my hair look like dog´s furr. And combined with the swollen nose I look like a Saluki.
    Now, when I started. May I say a few about the rest. I would like to mention my lips, that are burned in the sun, give a Golden Globe to the scars in the corner of the mouth and rase a toast for using non-fitting bra so my boobies jump when I walk normally. Silly of me, when I thought I could return them. Of course you can´t return underware!! So now I wear them only because they are pretty and where more expensive than on average.
    Done. Long Live Nipoleon!

Crocodile Dundee

Eka kunnon kesäpäivä oli keskiviikko. HP otti minut mukaan Samppiksen urheiluhallille. Urheilukassi olalla, juoksuhousuihin, mustaan uimapukuun, Batman-t-paitaan ja hikipantaan varustautuneena: 30 min juoksulenkki urheilupuistossa, sitten maauimalaan. Ihan mieletön fiilis pulahtaa hikisenä altaaseen. Ihanku olis ulkomailla!  

Tänään Halipeppu soitti ja herätti klo 13, jonka jälkeen soitin ja herätin Titskun ja menimme puistoon loikoilemaan. Pikinit, joita käytin vielä viime kesänä, eivät passaa enää! Olen katsellut kaikenlaisia pikinejä henkkamaukasta change:n, mutta en ole löytänyt mieleisiäni. Ajattelinpas hommata uimapuvun. Siis urheilutarkoitukseen löytyy jo, mutta auringonottouimapuvun. Kasarityylinen/retro.. Jos vaan olisin sittenkin piipahtanut Tre Vintagessa! Sometimes I wish Mama had saved her 80´s wardrobe.

Titsku läx duuniin 4 ja minä hupsu kun auringonhulluna unohdin juoda aamukaffet, kävin kotona ja sain nerokkaan vision lähteä Caribiaan lillumaan. Lilluin ulkoaltaan auringossa hetken ja lähdin sitten uimaan ympyrää jumppa-altaaseen.

Nyt katson tyytyväisenä Crocodile Dundeeta ja olen nostalgisissa tunnelimissa. Niitä hetkiä, kun tunnen, että olen syntynyt 10 vuotta liian myöhään. Tahdon Suen vaatevaraston! Ainakin sen uikkarit.

Ja e ju ingen italienare

 

Krambaken e borta, igen. Handbollsturnering. Igen. Jag har ingen å tafsa hemma. Däremot har jag ett par nya Fred Perry´s plus underpara BH:n från Benetton (åtminstone för dagen, eftersom jag måste returnera dem imorgon. I´m not blessed with italian boobs).

Do you have a Green Sallad?

   Nukuin pommiin. Hyppäsin paniikissa ylös, jätin hampaat ja tukan harjaamatta, puin päälleni vaatekaapin päällimmäiset pöksyt, hyppäsin kenkiin, ilman sukkia ja juoksin pihalle, jossa huomasin, että kengät olivat eri paria ja että olin unohtanut kännykän, kukkaron, avaimet ja huulirasvan keittiön pöydälle.................................Not.
   Ei. Ei se niin mennyt.
   Nukuin pommiin. Haukottelin. Kiroilin mielessäni, etten nukkunut vielä pidempään. Koitin soittaa esimiehelle, mutta se oli varattu. Meinasin keittää kaffetta, mutta maito oli loppu. Pesin naaman, rakensin naaman uudella Max Factorin Second Skin Foundation-meikkivoiteella, puin uudet rintsikat ja vaatteita valitessani tuli suuttumakuuma. En jaksanut käydä suihkussa. Kakkaduuni haisee. Miksen haisisi takaisin?
   Itketti. Niin paljon vihaan tätä työtä, että itkettää joka kerta kun tänne olisi tultava!
   Tunnin myöhässä astun toimistoon, kiroilen hissin hitautta ja kun tulen viidenteen kerrokseen lasiovista sisään, näen esimiehen vilkaisevan ovelle päin. Heitän kassin työpisteeni tuolille ja kirjaudun tietokoneelle. Saan textarin esimieheltä."Siinähän sä tulitkin just."  "Jep!" vastaan. Istumme n 10 m päässä toisistamme.
   Näin meillä kommunikoidaan.
   Just puhuttiin Titskun kanssa siitä miten mun naamasta näkyy, kun en tykkää jostakin. Saatan tahattomasti pyöritellä silmiä jonkun vaikean asiakkaan edessä. titsku on sitä mieltä, etten sovi asiakaspalveluun.
   "Do you have a green sallad?" "What the hell other colour would it be? Blue?"
   Niin, ehken enää. Eräs nykyinen ystäväni on myöntänyt pelänneensä minua yläasteella, koska olin niin vihaisen näköinen.

Change

Olen antanut pois vajaa kymmenet BH:t viimeisen vuoden aikana. Joko tissini ovat kasvaneet, tai sitten muskelit ovat muuttuneet läskiksi, kun en enää ole reenannut kuin idiootti. Mieheni on jo kauan vihjaillut, että B-kuppi pitäisi vaihtaa D:hen. Tänään marssin CHANGE alusvaateliikkeeseen, myyjä otti mittanauhan käteen ja niinhän se oli. 75B/C muuttuikin 65D/DD:n.

Nämä otin...
http://www.change.com/view.php?template=collection_view&page_id=3&menu_id=62

...ja yhdet mustat pitsiset. Nyt pysyy boobsit paikoillansa. Eikä Halipepun enää tarvitse vahtia, ettei toinen nänni vilahtele topin alta.

Hyvätytär

     Olin siis suunnitellut, etten tänä Äitienpäivänä hommaa mitään lahjaa, kun syksyllä olisi viiskytvuotissynttärit. Mutta traditionaalinen pikkusysteri ja Hyvätytär da Costa olivat planeeranneet kaiken täydellisesti. Kakkuaineksiin oli mennyt 60 e. Kun Hyvätytär herätti minut aamu 11, raavin kilon unihiekkaa silmistä, tiskasin jo vuorokauden lilluneet tiskit, nappasin muovipussiin vuoden lainassa olleen tupperware-astian sekä avaamattoman kiinalaisen teepakkauksen äidille lahjaksi.
     Kukat mun oli sentään tarkotus ostaa, mutta Hyvätytär ehti ensin.

     Äiti, olen pahoillani.suhteellisen tööt enkä jaksanut sosialisoida. Mutta onneksi äiti ymmärtää, kun on itsekin aikoinaan tehnyt yötöitä. Kun muut söivät, istuin nyrpeänä olkkarissa katsomassa Frasieriä.
     Osa vieraista lähti jäimme hetkeksi höpöttämään Hyvätyttären ja Äidin kanssa. Huomasin sängyllä lojuvan IKEA-kassin, jossa oli kirppikselle meneviä vaatteita. Sovitin niitä ja mukaan tarttui mm pikkusiskon yläasteajoilta peräisin olevat farkut! Sekä mikrosortsit, joiden en olisi koskaan uskonut sovivan minulle.
     Ryöstimme äidin ja kinastelimme siitä, kumpi veisi ruoantähteet omalle ukolleen. Nukuin kotimatkan autossa ja koitin miettiä, mitä ihmettä keksisin ennenkuin Halipeppu palaisi kotiin. Mutta juuri kun olin riisunut ulkotakin ja käynyt pissalla, kuulin hissin kolinaa rappukäytävässä. Halipeppu oli ajoissa <3

Pirinä muuttaa päiväsi

     Mobiilin pirinää 2 iltapäivällä. "Moi Muru, perillä ollaan." Halipeppu lähtii aamulla Sörren polttareita viettämään ja olivat juuri saapuneet Ahvenanmaalle. Johonkin tuppukylään.
     Taas missattiin reenit. No eipä varmaan ole huitojakamut saatikka sitten Sabuemnim ihmeissään.
     Vedän verskat jalkaan haukotellen. Otan lompakon ja avaimet kassiin ja menen ihan bedheadissä maitokauppaan. Keitän kaffet ja laitan tiskit lillumaan.
     Pirisee taas.
     "No häjj." "No hei!" (hetken tauko) "...jess! Sä olit hereillä," systeri hehkuttaa. Yleensä oon aina nukkumassa, kun se soittaa, oli kello mitä tahansa. Ja se kuulee sen aina äänestä, vaikka esittäisin kuinka pirteää.
     Syön kupillisen oolbränejä,jätän tiskit lillumaan ja lähden cityyn systerin kanssa. Kun tepastelen Puolalankatua alaspäin, pirisee taas. Vieras numero. Joku nollakaks. "Minna?" "Titsku moi, mitäs pupu?" Titsku soittaa hotellilta ja puputtelee mua duuniin. Suostun, mutta samantien muistan, että työkengät on toisessa duunipaikassa ja tajuan, miten paljon kello on, ja alkaa harmittaa, kun lupasin mennä kaverin 25-v synttäreille. Anttilan kenkäosastolla iskee työkenkä ja äitenpäiväpaniikki. Soitan takaisin hotellille ja neuvottelen työvuorot uusiksi. 
     Emme kekkaa mamille sitten mitään. Laukkukaupan myyjä ehdottaa lompakkoa. Systeri ehdottaa kameralaukkua, mutta onko mamilla kameraa? Soitamme pikkusysterille paniikkipuhelun. Pikkusysteri ehdottaa kampaajaa. Piipahdamme bodyshopissa, mutta kaikki purnukat ovat samannäköisiä. Menemme aschaniin teelle pohtimaan. Kappas. Huitojakamut ja valmentaja kulkevat ohi ja heiluttavat. Heilutan takaisin. Ehdotan kukallista jumpsuitia. Systeri tyrmää idean ja ehdottaa jotain parempaa.
     Menemme Wiklundiin. Myyjä ehdottaa Diorin ihmevoiteita. Systeri ihastuu myyjän myyntitaitoihin, mutta 70e/120e voidepurnukat eivät houkuttele kukkaroani. En usko, että moiset tekisivät Äitiä onnellisemmaksi. Tyrmäämme idean. Etsimme kampaajaa, mutta se on kiinni. Sitten tulee valomerkki ja joudumme lähtemään lundista.
     Saako Äiti mitään? Sitä en tiedä.

To be continued..

We are Siamese if You please. We are Siamese if You don´t please.

     Tiistai ei loppunut tukkaantottumiseen. Töllöstä tuli japanilainen kokkiohjelma. Tuossa tuokiossa olimme Titskun kanssa Kauppahallin sushilunchilla. Sitten kävimme penkomassa Stockaan ja Anttilan leffavalikoimat. Vickycristinabarcelona oli edelleen tyrkyllä kaksin kappalein, mutta en taaskaan ostanut. Mullahan oli vielä kotona keskenjäänyt vuokraleffa, Pientä säätöä. Kipitimme oitis hakemassa pikkusuolaista ja viinipullon, textasin systerille ja pian olimme kolmisin meillä viettämässä spontaania leffapäivää.
    En oikeasti muista, milloin olen viimeksi istunut tyttöjen kanssa kotona, viinilasi kädessä!
    Halipeppu palasi esimiespäiviltä ja oli ihan naatti. Jätimme Halipepun rauhaan ja menimme Titskun kanssa Lehmään cosmolle, kävimme Taivaassa laulamassa pari ja sitten Silveriin. Laulettuani Barbra Streisandin Woman in Love, joku kundi tervehti iloisesti.
   "Moi! Mä tuun  teiän kaa juttelee."
   Voi ei, ajattelin. Nyt se yrittää iskee mua. Titsku luuli ilmiselvästi samoin, sillä hän mulkoili kundia poistyöntävästi. Kundi esitteli itsensä Titskulle, muttei edes kysynyt minun nimeäni. Siinä vaiheessa huomasin, että jokin oli vinossa. Kundi mainitsi "marisannan", ja marisannasta olin kuullut ennenkin. Sitten hokasin.
     "Marisanna" oli kundin ja mun systerin yhteinen kaveri. LOL! "Etkö sä oikeesti tiennyt että sillä on kaksoissisko?" hekotin. "EN! Nyt mä oon ihan sekasin, nyt mä en tiedä mitä tapahtui," kundi höpötti ja näytti siltä kuin oli herännyt tajuttomana ja menettänyt muistinsa viimeisen vartin ajalta. Kundi meni röökille selvittämään pämmynsä eikä enää moikannutkaan.

     Tällasta on ennenkin tapahtunut. Ei mää ja mun systeri enää niiiin samannäkösiä olla, mutta jostain syystä meidät sekoitetaan joskus edelleen bussipysäkillä tai vaatekaupassa. Siihen on tottunut. Ensin yleensä miettii, että enkö mä todellakaan vaan muista tota henkilöä ja sitten koitan selvittää tilanteen vihjailemalla, että Tinallekin kuuluu hyvää. Ja kun ne tajuaa, että olenkin ihan eri tyyppi, ne on ihan hirveän pahoillaan ja pyytelee anteeksi toistamiseen. En ymmärrä, mikä siinä on niin noloa! Erehdyit henkilöstä, get ovet it! xD
     Eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi actionia yhdelle päivälle, tuumimme ja lähdimme kotimatkalle. Kömmin onnellisesti nukkuvan Halipepun viekkuun.
     Zzz.

Hairy Adam

The Makeup of the Maceup Artistst vs Pizza

Cut my hair yesterday. I feel like a boy now. It has been nearly six months since I´ve been to the hairdresser. So it was about time.

I´m the lazyest girl ever to take care of my hair. I love my hair and I like to keep it long. I´m a little afraid of the hairdressers though. I think they always cut it too short, but the truth is, they only cut as much they need to. If I´d cut it more often, they wouldn´t have to.

Hugbut had to rice up in the time of the rooster. Poor thing. He went to Helsinki for schooling. I woke up at eight, went to Plaza Hotel. Was supposed to work, but. God must love me. I was sent back home before I even got to change. It turned out they had messed up the shifts and called someone else there for emergency help. "Sure, I can go home. And you´re gonne pay me as well, of course," I said with I smart smile on my face.

Went to Stockmann, wondered around, went movie fishing, didn´t find any. Well, considered to buy Vicky Cristina Barcelona, but I did´t. Now I regret it, so I´ll maybe drop by later. Went mascara fishing. Found one. Max Factor has 2000 calories, but I prefered Maybellines Falls Lashes this time. I might want a pizza some day, U see.

Stood by the hairproduct shelf. Admired Paul Michells bottles. "Can I help U please?" "Yes please. I need a conditioner that gives volume." It turned out there´s no such thing. Not here anyway. I used to have that kind of a foam thought. But it was something regural and cheap.. And I felt fore something fancy today.

If U want to have a wealthy life, live like U were wealthy.

Namnam

Darra? Bakis? Kaupat kiinni? Kun olitte puistossa hillumassa, minä lastasin ostoskorin täyteen Pappagallon ja Ben&Jerry´s- jätskiä. Kolmekymppiä meni, mutta kun on kerran hurahtanut, ei kakkajätski enää kelpaa.

Kalenterijuoppoja & kalenderalkisar

   "Moi Muru. Toi on sit ihan tukossa koko puisto tonne Bossaan asti," Halipeppu soitti ja varoitti muutamaa minuuttia sen jälkeen kun lähti ovesta ulos. "Voi ei... En ajatellu tuota ollenkaan. Mä pysyn kyllä kotona ennen töihin lähtöä," kiitin varoituksesta.
   Avasin töllön ja mitäs sieltä näkyi? Vappen i Åbo. Siellä on yks tai kaks ihmistä siellä Vartiovuorenmäellä. Ja ihan naamat.
   Helkkarin kalenterijuopot.
   Minä en ainakaan juhli. En uutta vuotta, hädin tuskin omia synttäreitä. On vain muutama kalenteriin merkattu päivä, jonka voi ottaa huomioon. Äitienpäivä on yksi niistä harvoista päivistä kun körötän ihan mielelläni maalle bussilla. Pienenä veimme aina siskojen kanssa äidille aamupalan täytekakun kanssa sänkyyn. Nykyään rperinteenä on mennä kaffelle ja osoittaa kunnioitusta, sekä antaa kiitokseksi pikkulahja ja vuoden plussat ruokaostoksista rinnakkaiskortilta. Ihan vaan siksi, että äiti on joutunut kestämään meitä kaikki nämä vuodet.
   Isänpäivänä täytyy toivottaa äidille hyvää isänpäivää. Sillä isä kun ei hoitanut hommaansa, vaan homma meni ihan reisille, joutui äiti ottamaan isänä olemisen roolin. Ja nappiin meni, äiti on ollut loistava isä.
   Kyllä. Muuten en textareita lähettele, jos kalenteri niin käskee. Minua ei pompotella, ei. En jaksa aina edes vastata ystävänpäiväviestiin, pääsiäistoivotuksiin, enkä joulurunoiluun, varsinkaan, jos olen lähettänyt kortin. Ei sitä pidä henkilökohtaisesti ottaa.
   Ja yks juttu mikä on pölöä. Miksi suomenkieliset ja suomenruottalaiset ei voi viettää vappua keskenään? Suunnilleen samat perinteethän niillä on kuitenkin. Ja kuuluisko mun sitte hengata Puolalanpuistossa, koska oon suomensuomalainen, vaikka en tunne sieltä hirveesti jengiä, vai Vårdbergenillä, koska oon kirjoilla Åbo Akademiassa?
   Kai tämäkin sitten jotain taas selittää tästä vappuangstista. Ei simppelisti ole kovin montaa hauskaa vappumuistoa edes hypotalamuksessa. Alaikäisenä se oli eri juttu, kun ei tajunnut, miksi kaikki hilluu. Sitä hillus vaan pihalla muiden kanssa. Nyt aikuisena, kun kaikessa pitäis olla jotain järkeä, niin tähän nyt en keksi mitään syytä. Ei kalenteri riitä.
   Älä tee mitä muut käskee.