Dear Fat Diary..

... minulla ei ole varsinaisesti ollut avautumisenaihetta viimeaikoihin. Ei ole ollut asiakkaitta, jotka antaisivat syytä mollata itseään. Kolleegat eivät menetä ruuhkapultteja, kun ei tarvi sykkiä. Olen ollut vähän apaattinen lähipäivät. Koko ajan odotan, että pian jokin menee pieleen, tai että joku on pian niin ilkeä, että alkaa itkettää.
   Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Lajittelen rauhassa esitteitä ja tottulen, vieläkin, päiväduunin rytmiin. Aamuherätykset eivät ole enää niin pahoja. Olin tänäänkin ekana duunissa. Illat tuntuvat sen sijaan tyhjiltä. Ei oikein tee mieli mennä pihalle ottamaan aurinkoa, sillä klo on jo muka liikaa, paras auringon paahde on jo ohi.
   Lenkillä olen toki käynyt. Iltaisin. Pian kyllästyn, jos en saa lenkkiseuraa. Unelma olisi saada lenkkikaveri kanssani aamulenkille jokirantaan. Voin mä mennä keskenänikin, mutta olis se ihan kiva joskus saada seuraakin.
   Tyhjyydestä puheenollen. Halipeppu lähti mökkeilemään kolmeksi päiväksi. Minäkin haluan, mutta kun ei näytä noita vapaapäiviä olevan. Ei..