Kalenterijuoppoja & kalenderalkisar

   "Moi Muru. Toi on sit ihan tukossa koko puisto tonne Bossaan asti," Halipeppu soitti ja varoitti muutamaa minuuttia sen jälkeen kun lähti ovesta ulos. "Voi ei... En ajatellu tuota ollenkaan. Mä pysyn kyllä kotona ennen töihin lähtöä," kiitin varoituksesta.
   Avasin töllön ja mitäs sieltä näkyi? Vappen i Åbo. Siellä on yks tai kaks ihmistä siellä Vartiovuorenmäellä. Ja ihan naamat.
   Helkkarin kalenterijuopot.
   Minä en ainakaan juhli. En uutta vuotta, hädin tuskin omia synttäreitä. On vain muutama kalenteriin merkattu päivä, jonka voi ottaa huomioon. Äitienpäivä on yksi niistä harvoista päivistä kun körötän ihan mielelläni maalle bussilla. Pienenä veimme aina siskojen kanssa äidille aamupalan täytekakun kanssa sänkyyn. Nykyään rperinteenä on mennä kaffelle ja osoittaa kunnioitusta, sekä antaa kiitokseksi pikkulahja ja vuoden plussat ruokaostoksista rinnakkaiskortilta. Ihan vaan siksi, että äiti on joutunut kestämään meitä kaikki nämä vuodet.
   Isänpäivänä täytyy toivottaa äidille hyvää isänpäivää. Sillä isä kun ei hoitanut hommaansa, vaan homma meni ihan reisille, joutui äiti ottamaan isänä olemisen roolin. Ja nappiin meni, äiti on ollut loistava isä.
   Kyllä. Muuten en textareita lähettele, jos kalenteri niin käskee. Minua ei pompotella, ei. En jaksa aina edes vastata ystävänpäiväviestiin, pääsiäistoivotuksiin, enkä joulurunoiluun, varsinkaan, jos olen lähettänyt kortin. Ei sitä pidä henkilökohtaisesti ottaa.
   Ja yks juttu mikä on pölöä. Miksi suomenkieliset ja suomenruottalaiset ei voi viettää vappua keskenään? Suunnilleen samat perinteethän niillä on kuitenkin. Ja kuuluisko mun sitte hengata Puolalanpuistossa, koska oon suomensuomalainen, vaikka en tunne sieltä hirveesti jengiä, vai Vårdbergenillä, koska oon kirjoilla Åbo Akademiassa?
   Kai tämäkin sitten jotain taas selittää tästä vappuangstista. Ei simppelisti ole kovin montaa hauskaa vappumuistoa edes hypotalamuksessa. Alaikäisenä se oli eri juttu, kun ei tajunnut, miksi kaikki hilluu. Sitä hillus vaan pihalla muiden kanssa. Nyt aikuisena, kun kaikessa pitäis olla jotain järkeä, niin tähän nyt en keksi mitään syytä. Ei kalenteri riitä.
   Älä tee mitä muut käskee.