13. syyskuuta 2010

Melua ja meridiaaneja

   Mun piti keroa niistä museon sitzeistä, mutta emmä varmaan jaksakaan. Ihan kivaa oli. Näissä sitzeissä minä otin kohtuudella ja muut tanssivat pöydällä. Onnistuin karkaamaan Dynkyn jatkoilta, sillä siitä jumputusmusasta tuli päänsärky.
   Jumputuksesta puheenollen. Sitä saa osakseen myöskin museon uudessa näyttelyssä. Klangin avajaiset oli torstaina. Ja sieltä lähdin teemaa seuraten Klubin Jack Daniels-bileisiin, jossa oli meluisa bändi. Rumpalina kuulemma Ville Valon veli. Wau... Ei, mutta nyt kun olen lueskellut Klangin näyttelytekstejä, olen alkanut kiinnittää huomiota kaikkeen taustahälinään. Melusaastetta on joka puolella! Vaikkemme asu minkään suuren valtatien vieressä, vähän matkan päässä kylläkin, en voi olla häiriintymättä autojen ohiajelemisesta. En valita tän enempää tässä, tai menee liian filosofiseksi. Olen niitä ihmisiä, jotka rasittuvat melusta ja hälinästä. On riittävän haastavaa tsättäillä samaan aikaan broidin kanssa, kuunnella kun Halipeppu luettelee top12-Stella Awardsien uskomattomammat tapaukset ja opetella museon kokoelmaripustuksen taidesuuntia.
   Anyhow. Kävin Medinassa, siinä lääkärikeskuksessa, jossa niitä neuloja pistellään, mitä ystäväni minulle suositteli. Vastaanottotäti myönsi olevansa melko tietämätön mistään akupunktioon liittyen, ja antoi minulle hintojen tai esitteiden sijaan kiinalaisen lääkärin puhelinnumeron.
   "Kai se osaa Suomea?", kysyin vitsillä.
   "Kyllä se varmaan ainakin ymmärtää. En ole kommunikoinut hänen kanssaan juurikaan," täti sanoi. Poistuin paikalta kulmat ihmetyksestä ojossa, enkä uskaltanut soittaa sille, vaikka kiinan alkeet on käytykin.
   Mutta. Turussa on kiinalaisen lääketieteen keskus (GJEU*) ja varasin sieltä ajan huomiseksi.
   "Onko akupunktiosta kenties apua pitkäaikaisen ihottuman hoidossa?" utelin.
   "Iho on vaikea," oli eka vastaus.
   "Onhan se vaikea länsimaisillekin lääkäreille," totesin ja päätimme kokeilla.

*googlaa jos et usko
 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista