30. huhtikuuta 2010

Kalenterijuoppoja & kalenderalkisar

   "Moi Muru. Toi on sit ihan tukossa koko puisto tonne Bossaan asti," Halipeppu soitti ja varoitti muutamaa minuuttia sen jälkeen kun lähti ovesta ulos. "Voi ei... En ajatellu tuota ollenkaan. Mä pysyn kyllä kotona ennen töihin lähtöä," kiitin varoituksesta.
   Avasin töllön ja mitäs sieltä näkyi? Vappen i Åbo. Siellä on yks tai kaks ihmistä siellä Vartiovuorenmäellä. Ja ihan naamat.
   Helkkarin kalenterijuopot.
   Minä en ainakaan juhli. En uutta vuotta, hädin tuskin omia synttäreitä. On vain muutama kalenteriin merkattu päivä, jonka voi ottaa huomioon. Äitienpäivä on yksi niistä harvoista päivistä kun körötän ihan mielelläni maalle bussilla. Pienenä veimme aina siskojen kanssa äidille aamupalan täytekakun kanssa sänkyyn. Nykyään rperinteenä on mennä kaffelle ja osoittaa kunnioitusta, sekä antaa kiitokseksi pikkulahja ja vuoden plussat ruokaostoksista rinnakkaiskortilta. Ihan vaan siksi, että äiti on joutunut kestämään meitä kaikki nämä vuodet.
   Isänpäivänä täytyy toivottaa äidille hyvää isänpäivää. Sillä isä kun ei hoitanut hommaansa, vaan homma meni ihan reisille, joutui äiti ottamaan isänä olemisen roolin. Ja nappiin meni, äiti on ollut loistava isä.
   Kyllä. Muuten en textareita lähettele, jos kalenteri niin käskee. Minua ei pompotella, ei. En jaksa aina edes vastata ystävänpäiväviestiin, pääsiäistoivotuksiin, enkä joulurunoiluun, varsinkaan, jos olen lähettänyt kortin. Ei sitä pidä henkilökohtaisesti ottaa.
   Ja yks juttu mikä on pölöä. Miksi suomenkieliset ja suomenruottalaiset ei voi viettää vappua keskenään? Suunnilleen samat perinteethän niillä on kuitenkin. Ja kuuluisko mun sitte hengata Puolalanpuistossa, koska oon suomensuomalainen, vaikka en tunne sieltä hirveesti jengiä, vai Vårdbergenillä, koska oon kirjoilla Åbo Akademiassa?
   Kai tämäkin sitten jotain taas selittää tästä vappuangstista. Ei simppelisti ole kovin montaa hauskaa vappumuistoa edes hypotalamuksessa. Alaikäisenä se oli eri juttu, kun ei tajunnut, miksi kaikki hilluu. Sitä hillus vaan pihalla muiden kanssa. Nyt aikuisena, kun kaikessa pitäis olla jotain järkeä, niin tähän nyt en keksi mitään syytä. Ei kalenteri riitä.
   Älä tee mitä muut käskee.
  

29. huhtikuuta 2010

Shanghai Ballet

http://www.kuopiodancefestival.fi/fin/ohjelma.html

Kuopio Dance festivaaleilla esiintyy mm Shanghai Balletin maailmankuulu tanssiryhmä. Minä haluan mennä.
Kaveri olis kiva.

It´s a very very, mad world

   En tykkää lukea uutisia. Joskus saatan selata sanomalehden uutisotsikot läpi, jos sellainen on hollilla vaikka töissä. Uutisista tulee paha mieli. En halua sulkea silmiäni maailman kamaluuksilta, sillä se on osa todellisuuttamme. Kai se on jotenkin tekemisissä herkkänahkaisen itsesuojeluvaiston kanssa.
   Maailman on pölö paikka. Hyvällä asialla olevia aktivisteja ammutaan. Mereen valuu öljyä. Amazoniaa hävitetään. Suuri osa tapahtuu tietoisesti. Miksi ihmiset on niin pö-lö-jä?
   Minäkin olen pölö. Tein syntiä viime yönä, kun muutaman siiderin jälkeen teki mieli pikkusuolaista. Haettiin mäkkäristä hampparit. Pihvin syöntihän on suoraan yhteydessä sademetsien kaadon kanssa. Lisäksi olen hyvä esimerkki tietoisesta itsetuhosta. Poltan, vaikka tiedän sen tuhoavan minua. Ihan samalla tavalla kuin viidakossa kaadetaan metsää karjankasvatustilojen takia, jossa voidaan sitten rauhassa tunkea sonnit sahanpurukoneen läpi. Pö-lö-ä.
  
Linkki Jyri Jaakkolan blogiin löytyy blogilistaltani. Selaa alaspäin. Ookoo, laitan sen vielä tahän. http://toinenmeksiko.wordpress.com/.

26. huhtikuuta 2010

Poikaystävän pöksyissä

- Olin kattoos klubilla kevät/kesämuotinäytöksen viime viikolla. Sä et ollu siellä. Yhä epäkondiksessa?
- Hyvin jaksan jo, eilen söin viimeset antibiotit nii ei oo enää nii paljon lääkkeitäkään:) Aaa onk se joku niitten opiskelijoitten tekemä näytös? Olin kans viime kevään kattomas sitä meinaan.

- Siellä ei ollu, mutta muuten oon nähny lehdis aika paljon kaikenmoisii cykelbyxoreita hameiden alla.
- Oon nähnyt paljon noita pyöräilyhousuja erilaisissa räväköissä kuoseissa. Esim Louis Vuittonin näytöksessä oli asu, johon oli yhdistetty kirjavat pyöräilyhousut, nahkaa ja denimiä. Toisaalta muotilehtien sivuilla on näkyny myös hirveästi nahka sortseja, johon on yhdistetty polvisukat. Näyttää siltä, että mitään "pukeutumissääntöjä" ei ole enää olemassakaan ;)

- No siltä näyttää. Eihän moisia normeja pitkään aikaan ole ollut. Mitä et tekisi muodin vuoksi?
- En oo vielä ryhtyny saksimaan omia sukkiksia kuitenkaan.
- Virkkasin ihan kamalan topin. En osaa virkata pitsiä. Osaatsä?
- Osaan virkata pitsiä, mutta se on aika pitkälti omaa harjotusta. En ite ole meidän laitoksessa ainakaan vielä mitään sellaista tehnyt, mutta en tiedä vaikka joku oliskin, kun kaikki tehään aika paljon omia juttuja. Ei ollenkaan hassumpi idea kylläkään. Toivottavasti valitsit oikeat langat, ettei tullu mitään liian paksua ja kuumaa kesä toppia :) Tai sit voisit kokeilla kutoa ohuella langalla ja vähän liian isoilla puikoilla, niin tulis semmonen rento verkkotoppi!

- Olet pian kypsä vaateartesaani. Mitä tulevaisuudessa? Onks tä nyt "din grej".
- Reilun kuukauden päästä pitäis olla valmis :) Luulen, että nyt ainakin mietiskelen vähän aikaa mitä alkaisin tehdä, kun noi haut kouluihin meni sairasloman takia vähän sivu suun. Tykkään kyl tästä alasta tosi paljon. Oma toiminimi ja omat desingnit houkuttelee, mut pitää vielä vähän maistella asiaa ennen kun ryhdyn mihinkään.
- Miina. Miksi JOKA kevät merimiesraidat? Miksi?
- No nyt on kevät, niin kai se on luonnollista et noi merimies henkiset jutut vaan alkaa miellyttää. Vähän sama vaikutus kun pastelli värit. En tiedä muistanko väärin, mut mun mielestä se teema toistuu vähän joka kevät.
- Käytät kuuleman mukaan poikaystäväsi verskoja. Meetsä niiden kaa vaan lähikauppaan?
- Käytän, vaikka ne on moooonta kokoa liian isot, mutta narujen kanssa nekin pysyy päällä. Ja nythän on in käyttää poikaystävän vaatteita! (Vaikka en tiedä kuuluuko verskat samaan kastiin) Käytän niitä julkisesti vaan, kun yksinkertasesti haluan pukeutua johonkin SUPER rentoon. Poikaystävänvaatteethan on käteviä ja TYYLIKKÄITÄ, kun niitä osaa käyttää. Kannattaa yhdistää maskuliiniset vaatteet vaikka vastapainoksi hyvin naisellisiin vaatteisiin. Miesten nahkavöitä löytyy paljon kirppiksiltä ja niillä on kätevää köyttää vaikka trenssi kiinni, se luo kivaa uutta ilmettä. Ja tyttömäisen hameen kanssa voi laittaa vaikka poikaystävän neuletakin. Asusta tulee rento ja huoleton.

- Mitä muuta voi käyttää kesällä kuin super sized verskoja ja puolireiteen ulottuvia kesämekkoja?
- Farkkumuodissa näkee nyt paljon väljiä housuja, joista lahkeet on kääritty rullalle. Säästät tässäkin, kun ei tarvitse ostaa uutta farkku muotia vaan voi lainata ne hänen vaatekaapistaan ja kääriä lahkeet. Miesten kauluspaita sopii hyvin tiukan alaosan kanssa ja jos miehesi käyttää laukkuja niin sekin on lainauskelpoinen vaihtoehto omalle naiselliselle laukulle. Viimeistä vaihtoehtoa en suosittele ilman luvan kysymistä. Jos hänellä on pikkutakki, jolle ei ole käyttöä, leikkaa siitä hihat irti ja saat itsellesi pitkän liivin. Näin tästä kuvan ja toteuttaisin idean ehdottomasti itse jos saisin pikkutakin käsiini :D

23. huhtikuuta 2010

22. huhtikuuta 2010

Sammakko tähtäimessä

    Nyt on kyllä pakko vetää jännähenkoset museon pihalla, ennen koitosta. Ei oo jännittänyt tähän mennessä yhtään. Oon ajatellu, että edessä se on kuitenkin. Ja meillä jokaisella tulevalla assarilla.
    Koeopastus. Se ei kuulostakaan niin pahalta kuin opaskoe.
    Minä ja Ile odotamme, kukakohan tulee meitä arvostelemaan.
   "Jännittääkö?"
   "No, vähän jännittää!"
   Arvostelijat saapuvat ja jännitys kohoaa asteen, sillä mukana ovat vuosien kokemuksella varustettu opasguru sekä museon taiteen amanuenssi. Kumpi aloittaa? Naiset ensin vai? Kirotut herrasmiehet.
   Päätämme aloittaa pienoismallin luota.
    "Tervetuloa tänne meidän museoon. Mun nimi on Minna Lasinen ja mä toimin teidän oppaananne tänään." Olen hokenut aloituksen niin monta kertaa päässäni, että luennointi lähtee mukavasti käyntiin.
Kerron lyhyesti museon historiasta. Mainitsen pääasiat, jonka jälkeen siirrymme maan alle.
    Opastus etenee yllättävän hyvin. Oikosulkuja ei tule ja saan yleisön hihittämän. Paikasta toiseen siirtyessämme, toisten kävellessä takanani, on pakko hymyillä omahyväisyyttäni omalle menestykselleni.
    "Joko riittää?" kysyn, kun olen kertonut omasta mielestäni tarpeeksi ensimmäisen vitriinin esineistöstä.
    Ennenkuin osat vaihtuvat, saan palautetta.
   "Ajankäyttö on loistava!" amanuenssi kehuu. Olen tyytyväinen itseeni mutta odotan vähän tuskaisena kriitiikkiä, ennenkuin alan hehkuttaa. Käy ilmi, että olen sanonut muutaman harhaanjohtavan faktan. Puolustan itseäni kertomalla, että olen ottanut kyseiset myytit nähdyistäni opastuksista. Eli virhetieto menikään vanhojen oppaiden piikkiin. (Lällislää)
   Ile vetää opastuksen erittäin sujuvasti. Syytän häntä fuskaamisesta, sillä hän on jo vetänyt pari kierrosta kavereilleen harjoitukseksi.
    Taidemuseon osuus jää melko nihkeäksi, sillä siitä emme ole mitään infolappuja saaneet. Koeopastuksen ajoitus osuu nimittäin nihkeään paikkaan, sillä näyttely vaihtuu ihan näillä näppäimillä.
   "Otetaan Maria Bajtin Into the Wild. Tästä seinästä tulee mieleen vahnat Tarzan-sarjakuvat, eikö teistäkin? Nuo pojat, jotka tähtäävät sammakkopoloista kivääreillänsä, ovat myöskin aika kiiltokuvamaisia. Ja tällä sammakolla on tuollainen värikäs aura, ja samanlainen löytyy täältä toiselta seinältä. Ja tähän voikin sitten mennä eteen seisomaan ja kuvitella, miltä tuntuu olla tuo sammakko tähtämessä. Aika villiä, eikö?"
  Luonnollisesti taiteen amanuenssilla on taidepuolen odotukset melko korkealla. Mutta, annettakoon se anteeksi, hän ajattelee.
     "Tämä oli tässä," amanuenssi hymyilee hyväksyen.

PS. Kumpikin kokelas hyväksyttiin virallisesti opaskelpoisiksi.

21. huhtikuuta 2010

Miina de Viikin muotipäivitykset...

... viivästyvät. Muotigurumme on toistaiseksi epäkunnossa. Parane pian!
      Joudun tässä nyt sitten itse tuuraamaan Miinaa. Sopivasti sattuikin, että ystäväni M&M soitti eilen ja pyysi messiin katsomaan Klubin kevät/kesä- muotinäytöksen. Puin ylleni mustat haaremihousut, punaisen perustopin, nahkatakin, sujautin punaiset kirpparikorkkarit jalkaan ja kipitin Dayli Newsiin M&M:ää tapaamaan. Suuntasimme Klubiin.
     Saatuamme lasin merlottia ja kuivan ompun, pyysimme tarjoilijaa hävittämään todistusaineiston ja ängimme lavan edessä olevan kaiteen ääreen, josta meille avautui sopiva näkymä kätwalkille.
     Show alkoi. Mukana oli, ilmeisesti paikallisten, suunnittelijoiden kokoelmia. Mukana oli paljon lyhythelmaisia mekkoja, sekä tyttömäisen pastillisävyisiä ja kukallisia, että tummanpuhuvaa ja rokahtavaakin tyyliä.
     Kamera ei tullut mukaan, joten en mä nyt rupee sen kummemmin koko näytöstä analysoimaan, mutta kerron muutamasta yksityiskohdasta, jotka kiinnittivät huomioni:

Säärystimet  : En muista, oliko joku tietty suunnittelija käyttänyt niitä vain omissa vaatekokonaisuuksissaan, mutta malleille oli puettu nilkasta alle polveen ulottuvat säärystimet. Ei ne ollut mitään paksuja talvivarusteita, vaan oli ohuempia, pitsisiäkin ja monissa eri sävyissä. Niissä oli lisäksi pieni yksityiskohta, eli ne oli kiinnitetty napeilla pohkeen yläpäässä. Nättiä!

Pyjama Look : Kun olen G:ssä duunissa, en ole tähän mennessä vielä koskaan löytänyt baarivarustuksista itselleni sopivaa paitaa, joten olen aina joutunut käyttämään niin sanotusti teltankokoisia työpaitoja. Niimpä olen luonut itselleni ns pyjamalookin. Sillä on ollut helppo selittää työkavereille, että voisin hommata itselleni sopivan kokoisen paidan, mutta kun se ei sopisi styyliini.
     Näytöksessä oli mukana yksi pyjama lookin täydellisesti sopiva asukokonaisuus. Takana olevat katsojat kuvailivat asua yöpaidaksi, mutta mikä olisikaan rennompaa ja mukavampaa kuumana kesäpäivänä kuin kulkea tuollaisessa yöpaidanoamisessa, suorastaan haaremiasumaisessa vaatteessa? Pretty genious.

Krepattua : Mallien hiukset olivat lähes kaikki kiinni, jollain nutturalla, ja niissä näkyi jännästi krepatut hiukset. Tämähän ratkaisikin hiusproblematiikkani. Ehdotin M&M:lle, että voisin käyttää hyväkseni Halipepun uutta vohvelirautaa ja krepata niillä tukkaani pitkin kesää. Syksyllä ne sitten saattaisivat olla leikkaustarpeessa.

Pitsiliinat : Kun M&M oli pieni, hänellä oli koulussa pöytäliinasta tehty liivi. Hän olikin aikaansa edellä, sillä nyt ne ovat taas muotia. Nyt tiedän, mitä seuraavaksi virkkaan.

Lisää muotia, erityisesti hiusmuotia, on tulossa huomenna torstaina 22.4 ravintola G:ssä. Minä ainakin menen.

18. huhtikuuta 2010

Pöytäkeskusteluja

     Kullalla oli synttärit. Annoin kullalle vohveliraudan ja Ice Age kolmosen.
Paiston kasan vohveleita ja tarjosin niitä Halipepulle boysenmarjahillon ja kermavaahdon kanssa. Itse en edes maistanut. Mikä siinä on, että kun itse paistelee, ei tee yhtään mieli? Tell me.
     Tulin juuri Pippurimyllystä, jossa olimme porukalla syömässä. Halipeppu jäi pisneksille, ja minä tulin kotiin. Söin pari vohvelia. Enkä tiedä miksi. Eivät kylmät vohvelit minusta kovin herkullisia ole. Mutta söin kuitenkin. Taidamme me ihmiset olla ainoita olentoja, jotka syövät tekemisen puutteeseen. Ja oikeastaan mitä tahansa, sen kummemmin ajattelematta.
     Keskiajalla taloudessa oli omat kotieläimet, ei välttämättä kovinkaan montaa yksilöa, mutta oli kuitenkin. Eläimistä pidettiin hyvää huolta ja niille annettiin niiden ansaitsema arvo. Kuka tunkee lampaansa ahtaaseen kammioon kuolemaa odottomaan, vaikka hän pukee sinut? Kuka sulloo sinulle munia tuottavat kanat säälittävään koppiin pilkkopimeään ja pakkosyöttää niille niille kuulumatonta ravintoa? Keskiajalla niin ei tehty, vaan eläimiä teurastettiinkin vain ja ainoastaan tarpeen vaatiessa. Ja silloin eläimestä käytettiin hyödyksi kaikki. Liha, nahka, jänteet, luut, sisäelimet... Sian virtsarakosta ollaan tehty ikkunoita. Ihan kelpoja ikkunoita. Kaikki oli siis ikkunoitakin myöden luomua.  
     Ennen en ravintola Pippurimyllyssä ollutkaan käynyt. Tilasin pihviä vartaassa (joka ei tosiaan ollut lainkaan vartaassa, ei, vaan ihan levällään lautaisella riisin päällä), mutta lihanpalat toki näyttivät siltä, kuin olisivat vartaassa olleet. Ehkä kokilta oli loppunut varrastikut. Oli miten oli, safka oli hyvää ja pihvi oli medium miinuksenakin mureaa.
   Kasvissyöjillekin löytyi, mistä valita. Entisenä kasvissyöjänä minulle tulee joka kerta jokseenkin huono omatunto, kun tilaan lihaa ravintolassa. Härän lihaa on jostain syystä helpompi tilata kuin esim pienen vasikan lihaa. Ehkä siksi, koska pienempiään ei saa kiusata? Possua ja kanaa tilatessani tulee heti mieleen dokkari, jonka näin Rakkautta ja Anarkiaa-festivaaleilla. Dokkarin nimi oli Food Inc. Kyseinen dokkari esittelee nykyaikasta ruoantuotantoa juuri sellaisena, kuin se on. Eikä se mitään piilottele. Se on dokkari, jonka jokaisen tulisi nähdä.
   Olen itseasiassa yllättynyt, miksi syön edelleenkin lihaa, sen nähtyäni. Porsaita ja kanaa on ollut kuitenkin sen jälkeen vaikea syödä, ja yleensä kun olen ruokaostoksilla, en yksinkertaisesti pysty valitsemaan pakettia lihahyllyltä. Tulee huono olo. Jos mikään ei kulutustottumuksissa ole muuttunut, ainakin osa tavoista on parantunut. Valkkaan aina vapaan kanan munia ja mieluiten ostan myös luomumaitoa ja kasviksia. Luomutomaatit maistuvat oikeasti ainakin omassa suussani paljon enemmän kuin yleisempi streroiditomaatti.
   Olenko huomannut eroa itsessäni siitä asti kun aloin taas syömään lihaa? En pahemmin. Aluksi tunsin olevani jokseenkin vapautuneempi. Tuntui, hassua kyllä, vapaalta, kun en ollutkaan se ainoa pöydän nirppis, jolta jatkuvasti tentattiin, miksi en syönyt eläimiä. Lihaa syödessään saa olla rauhassa. Olet normaali ja se näyttää yhteiskunnassamme olevan ainoa täysin hyväksytty asia.
     Harvemmin kukaan luopuu lihasta vain siksi, että lihan maku ällöttää. Eli voitaisko lopettaa se lihan tyrkyttäminen ruokapöydässä niille, jotka ovat oman valintansa tehneet? Voin kertoa, että se on todella ärsyttävää. Mitä vikaa on hyvässä periaatteessa, oli se millainen tahansa?

16. huhtikuuta 2010

Vetus eikä Veettus

   Nyt on se hotti hetki, jona voin paljastaa lisää uudesta duunistani.
   Viimeiset viikot, tai tarkemmin sanottuna tunnit, säälittävät tunnit, kakkaduunissa, joka on edelleen anonyymi, negatiivisen julkisuuden välttämisen vuoksi.
    Mun on kyllä turha valittaa, mutta valitan siitä huolimatta. Tein surkean työsopparin. Luvattiin 4-37 tuntia viikossa. Duunia riitti, kunnes kerroin lopettavani työsopparin voimassaolon päätyttyä. Yks kaks tunteja oli tyrkyllä minimimäärän. Teen nyt siis 4:n tunnin vuoroja kerran viikossa. Turhauttavaa? Eipä! Älkää tulko tänne töihin, en suosittele. En suosittele kenellekään.
  
  Mutta pian saan pitää matalaa profiilia. Kirjaimellisesti. Kuljen seuraavat 3 kk:tta maan alla tosiaan siinä kynähameessa. Uudessa duunissa on 17 astetta lämmintä, eikä aurinko sinne paista. Vapaa-aikaa ei paljon tule olemaan! Se on ainoa asia joka huolestuttaa.
  Saimme 2:n päivän intensiivimuseokoulutuksen. Tällä hetkellä valmistelen omaa opastustani. Koeopastus on pian omalla kohdallani. Lisäksi assarin tehtäviin kuuluvat vakkareiden kantapäille astuminen, muinaisiin esineisiin kajoaminen, taideteosten hätävarjelu, vakaana pysyminen mahdollisen palohälytyksen lauetessa, hissin jumittuessa ihmisten vakuuttaminen siitä, että apua on tulossa ym juoksevat asiat.
   Lisäksi assarin tulee pitää mielessä, ettei ole supersankari, vaan osana kokonaisuutta.
  

PS. Duuni, jota en suosittele, kulkee puskaradiossa.
  
  
  

9. huhtikuuta 2010

Mis Lesérables

Tämä on nähtävä! Minä ainakin menen.

8. huhtikuuta 2010

Brad Pitt´s Face and Jesus´s Abs

   Viimeistä viedään kakkaduunissa. Tämä kuu loppuun ja se on heissulivei.
   Oon liian nopee tähän duuniin. Puhun niin nopeasti, etteivät asiakkaat aina saa puheestani selvää. Olen niin nopea yhdistämään puheluita, että joskus kuulen heidän ihmetyksissään sanovan "mitää?", kun olen jo ehtinyt painamaan "yhdistä"-nappia. Too little, too late.
   Takapuoli puuttuu, korvissa piippaa, automaattikaffesta tulee paha olo, asiakkaista jää paha mieli, ärsyttää... Yeah, what can I say? This job is evil.. Penkiltä ei saa poistua, muutakuin sinulle ennalta määrättynä aikana. "Mikrotaukoja saa pitää, tottakaijj!" sanottiin koulutuksessa, mutta niitä nähtävästi paheksutaan. Olen saanut siitä palautetta, että eräänä päivänä minulle oli kertynyt lähes tunnin pituinen tauko kaikista mikrotauoista plus kahdesta 15 minsan peruspaussista. Hupsi daisy. (Who gives a poop)
   Mutta. Ei ihan missä tahansa duunissa voi olla pyjamassa.

Otsikko ei liity mitenkään textiin. Mitä sitte?

3. huhtikuuta 2010

2. huhtikuuta 2010

You didn´t wow us tonight

   Olen Idolsin tuomari itselleni, kun vahtaan ruokatapojani. Mutta ei se överiksi mene.

Tiedätte mainoksen:"...vai kuulutko heihin, joille herkuttelu on vain paha tapa?"

   Karkkilakko kusi. Kakkaduunissa oli tarjolla donitseja ja arvaa meninkö nälkäisenä ja ärtyneenä siihen lankaan? Olenhan aina sanonut, että kakkaduuni on paha paikka. Uuden duunin koulutuksessahan oli tarjolla viinirypäleitä, kaurakeksejä, mangoappelsiinimehua ja vihreää teetä.
  Baletin jälkeen tapasin Systerin Roberts´issa, ja jouduin oitis syömään puolet suklaakaakusta, jonka hän tarjosi. Kiitos, se oli niin kauniskin.
   Ja aamulla, kun ruinasin Pikkusysteriltä kyytiä Äidin luo safkalle, tiesin että peli oli totaalisesti pelattu kun kuulin, että hän oli nyhvännyt juustokakkua heela natten lång. Voi muru...kaikki se vaiva..

Mutta ei saa olla liian ankara itsellensä. Enhän mä ole koskenut karkkiin. Sitäpaitsi edellä mainittu mainos tepsi muhun. Herkuttelin tänä iltana muroja popkornien sijaan.

PS. Pikkusysteemin tsiiskeikki ansaitsis kyllä oman artikkelin. Niin kaunis, niin täydellinen..

Hae tästä blogista