17. syyskuuta 2010

Ostosteeveeneitsyys -> menetetty

   Ei sitä saa edes darraa potea rauhassa. Arvaa vaan kuka herätti jo ysiltä, enkä sen jälkeen saanut enää unta? Aivan oikein. Puhelinmyyjä.
   Ai, luulit että Halipeppu? Nejnej. Halipeppu on poissa pari päivää. Ei, ei ole ongelmia paratiisissa. Etkö oo kuullu että uusi änäri on julkaistu? Niin. Niin just.
   Darrassa olen. Tuijotan töllöä ja käyn vähän väliä keittiössä hakemassa puolityhjästä jääkaapista "jotain kivaa". Kello on 13:06 ja olen tähän mennessä jo syönyt kaurapuuroa, luumupilttiä, cucumberwichejä (kurkku- kinkku- ja juustoviipaleita koottuna "sandwicheiksi" laittamalla kahden kurkkusiivun väliin kinkku- ja juustoviipale. En jaksanut sulattaa pakkasessa olevia sämpylöitä.) sekä linssisalaattia. Maha on käsittämättömän pohjaton! Yöpöydällä on tyhjä jäätelöpakkaus. Aijuu. Taisin syödä jäätelöä kun tulin kotiin viimeyönä. Minkä takia?!
    Olen darrasyöppö, mutta what is wors, olen myös mainosten uhri! Menetin ostosteeveeneitsyyteni noin 50 minuuttia sitten. Kyllä! Soitin ruudussa näkyvään numeroon, jossa minua palveli ystävällinen miesääni (epäilen, että toisessa päässä oli museon asiakaspalveluamanuenssi). Myyjä ei ollut yhtään tekopirteä tai tyrkyttävä, vaan kertoi rauhallisesti heidän tarjouksistaan ja uskoi kerrasta "ei"stä, etten halunnut femtielvaa lisävarustetta.
   Puhelun jälkeinen tunne on ristiriitainen. Ensin iskee pikku morkkis, jota seuraa järkeileminen. Summa, jonka maksan nyt on vain hieman korkeampi toimituskuluineen, minkä maksan joka kuukausi kauneussalongissa.
   Laite sapuu 10 päivän jälkeen. Järjestän kutsut sitä varten. Mahtaako Halipeppu taas lähteä evakkoon?
  

Ei kommentteja:


Hae tästä blogista