5. toukokuuta 2011

Keisarin uudet vaatteet?

Joo. Tuli sitten opastettua kierros taidemuseossa ilman pikkuhousuja.

Heräsin levänneenä puoli kymmeneltä ja ennen kuin olin ehtinyt saada aamukahvit kurkkuun, Juha soittaa museolta ja kysyy missä olen.
"Voi. Eiii! Olen siellä vartissa!" vastaan. Olin katsonut opastusajan väärin.
Pyykkipäivä, joten ei muutakuin farkut jalkaan, jakku päälle, tukka kiinni ja cheap mondey-rillit päähän meikin korvikkeeksi ja pikapyöräily museolle. Ja mun tuurilla bussilastillinen vitosluokkalaisia Kangas-alaltakin oli myöhässä. I love U God!

1. toukokuuta 2011

Felixen käsi - Midaksen paska?

"Tästä tuli jauhetta!" kämppis kiroilee keittiössä. Se kysyi jos blenderillä voi murskata pähkinöitä ja sanoin "Kai?". Jotain se leipoo. Picnicille. Kun nyt on vissiin jonkinnäköinen vappu.

Ai mites mun vappu? Tiedät jo. Koomassa esiintyi Gimmelin exä ja tupa oli täynnä. Toisin kuin perjantaina, kun meillä oli Martina Maitolehti. Eiku mikä se oli...ei ainakaan aito? No ei kovin aito. Esko ei ollut mukana, vaan päättelimme sen tyypin, joka taputteli Aitolehden peppua, olevan uusi hoito.

Mutta ei se ollut ihan niin paska kuin olin kuvitellut. Eikä Aitolehteä yksin voi talon tyhjyydestä syyttää, sillä humppapuolella esiintyivät komeina playbackina Matti ja Teppo. Kalenterijuopot säästelivät itseään vapulle.

Viime yönä pyöräilin kotiin torkkumaan pariksi tunniksi ja sitten "erittäin" "pirteänä" pörssin aamupalavuoroon. Nousin ja menin pilkkopimeään vessaan. Valot olin toki sytyttänyt mutta ei se sitä tarkoita, että vessasssa näkisi mitään.* Siinä vaiheessa, kun istun pöntölle, ei valo ole edelleenkään lämmennyt ja astun sokeasti johonkin pehmeään mudantapaiseen.

"Voi. Paska," sanon. Felix ei tykkää kissanhiekkalaatikosta. Felix on homo.

 Mutta kissanpaskaan astumisella kun päivä alkaa, niin se ei voi mennä pieleen. Tai sitä en kyllä vielä osaa sanoa, sillä viimeksi kun kaverini oli täällä ekaa kertaa käymässä. Tultiin tänne kamalalla kiirellä jokilaivoilta kun kaveri ei tohtinut käydä "isolla hädällä" yleisillä paikoilla. Ja ryntäsi vessaan heti tietenkin ja arvaapa vaan oliko se energiansäästölamppu taas päällä. Noh, ei ollut. Hyvä ettei liukastunut, sanoin sille lohdutukseksi ja onneksi kaveri on jo tottunut kissanpaskan noukkimiseen vessanpaperilla pois lattialta. Mutta pari päivää sen jälkeen se erosi poikaystävästään.

No, mulla nyt ei ole mitään hätää kun oon jo valmiiksi eronnut. Mutta jotain Felixen paska kyllä aina tuo mukanaan.

Kyllä ne kalenterijuopot osaa kanssa ryykätä kaikki samaan paikkaan samaan aikaan kuin mitkäkin päästäiset. Ei siis havaittavissa sitten minkäänlaista taktikointikykyä näillä yksilöillä, ei. Mutta kieltämättä kävi kateeksi katsoa kun jengi nauttii kunnon brunssin darrassa.

Pilttiä voi syödä myös isolla lusikalla. Aamen.

Hae tästä blogista