11. toukokuuta 2010

Do you have a Green Sallad?

   Nukuin pommiin. Hyppäsin paniikissa ylös, jätin hampaat ja tukan harjaamatta, puin päälleni vaatekaapin päällimmäiset pöksyt, hyppäsin kenkiin, ilman sukkia ja juoksin pihalle, jossa huomasin, että kengät olivat eri paria ja että olin unohtanut kännykän, kukkaron, avaimet ja huulirasvan keittiön pöydälle.................................Not.
   Ei. Ei se niin mennyt.
   Nukuin pommiin. Haukottelin. Kiroilin mielessäni, etten nukkunut vielä pidempään. Koitin soittaa esimiehelle, mutta se oli varattu. Meinasin keittää kaffetta, mutta maito oli loppu. Pesin naaman, rakensin naaman uudella Max Factorin Second Skin Foundation-meikkivoiteella, puin uudet rintsikat ja vaatteita valitessani tuli suuttumakuuma. En jaksanut käydä suihkussa. Kakkaduuni haisee. Miksen haisisi takaisin?
   Itketti. Niin paljon vihaan tätä työtä, että itkettää joka kerta kun tänne olisi tultava!
   Tunnin myöhässä astun toimistoon, kiroilen hissin hitautta ja kun tulen viidenteen kerrokseen lasiovista sisään, näen esimiehen vilkaisevan ovelle päin. Heitän kassin työpisteeni tuolille ja kirjaudun tietokoneelle. Saan textarin esimieheltä."Siinähän sä tulitkin just."  "Jep!" vastaan. Istumme n 10 m päässä toisistamme.
   Näin meillä kommunikoidaan.
   Just puhuttiin Titskun kanssa siitä miten mun naamasta näkyy, kun en tykkää jostakin. Saatan tahattomasti pyöritellä silmiä jonkun vaikean asiakkaan edessä. titsku on sitä mieltä, etten sovi asiakaspalveluun.
   "Do you have a green sallad?" "What the hell other colour would it be? Blue?"
   Niin, ehken enää. Eräs nykyinen ystäväni on myöntänyt pelänneensä minua yläasteella, koska olin niin vihaisen näköinen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista