12. kesäkuuta 2010

Ote luonnostelemastani textittelyn kpl:sta "Granite is Nature´s Hard-boiled Egg"

     "Heräsin vartin yli kahdeksalta illalla. Tunsin kirjaimellisesti herääväni koomasta, hitaasti ja pakottamalla. Silmät tuntuivat raskailta ja kuivilta kun katsoin ikkunalle päin. Ulkona näytti sumuiselta ja oli jo pilkkopimeää. Päivä oli taas mennyt täysin ohi ja se harmitti.
     Pakotin itseni istumaan. Olisin voinut vannoa tuntevani aivojeni ääriviivat ja niiden valtavan painon pääkopassani. Suunnaton nestehukka sai minut nousemaan kankeasti jaloilleni ja kävelemään vessaan. Sytytin valot ja valo häikäisi kipeitä silmiäni. Katsoin peiliin. En tuntenut tuota tyttöä. Se näytti vanhalta ja väsyneeltä. Kasvojen ihohuokoset olivat suuret ja punoittivat. Silmien alla oli liilat säkit. Nojasin lavuaariin ja tuijotin alas viemäriin.
     ”Mitä olen tekemässä itselleni?”, jokin minussa ihmetteli. Aivan kuin jokin yhä elossa oleva pikkuruinen järjentynkä olisi halunnut ravistella minut hereille.
     Menin keittiönurkkaukseen ja laitoin kolme kananmunaa kiehumaan pieneen kastikekattilaan. Istahdin soffalle odottamaan. Minä vain istuin siinä ja tuijotin seinään. Olo oli aivan kuin olisin ottanut edellisenä iltana pullon viiniä, vaikken ollut juonut pisaraakaan. Päässä surisi. Tunsin itseni siinä niin yksinäiseksi ja turvattomaksi. Muistelin viime yötä, kun pääsin töistä puoli viiden aikaan aamulla ja menin suoraa tietä musiikkitoimistolle suorittamaan viikottaisen siivouksen. Idea ja ajankohta oli ajatuksena tuntunut järkevältä tilaisuudelta tappaa aikaa yö- ja aamuvuorojen välillä. Imuroinnin jälkeen olin ollut niin uuvuksissa, että oli pakko hetken aikaa lepuuttaa jalkoja. Kävin pitkäkseni toimiston kulahtaneen tuoksuvalle soffalle ja nukahdin.
     Munat olivat kiehuneet jo yliaikaa. En koskaan muistanut katsoa kellosta. Ne olivat jo kaiketi ihan kivikovia. Kaadoin eiliseen teekuppiini munavedet ja peitin munat kylmällä vedellä. Ei kai noista munankuorista sen kummempia pöpöjä lähtenyt. Ja jos lähti niin ketä kiinnosti. Avasin viime viikolla aloitetun kirjan ja jatkoin lukemista.
     ”Teette työtä monessa eri työpaikassa yhtäaikaa luullen, että mitä enemmän rääkkäätte itseänne sitä enemmän ansaitsette rahaa”."

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Muista Minna et ei ne suuret tulot ratkase vaan ne pienet menot:)

Hae tästä blogista