Karkkipaperiperhoset

Söin sunnuntaina niin paljon karkkia, että.. Massu pulleana rupesin vääntämään karkkipapereista perhosia. A) Rypistä paperi ja tee solmu keskelle. B) Levitä siivet. Käytä vaikka koristeena kaffetarjoilulla tai tee niinku minä ja koristele työpisteesi karkkipaperiperhosilla.

Ballerina Twins

Herään 17:14 päiväunilta ja ihmettelen miksi kännykkä piippaa.
Ai perhana! Baletti alkaa vartin päästä. Legginssit jalkaan ja polvisukat, urheilurintsikat ja verskat päälle ja menoksi.
Kipitän rappuset yläsaliin ja riisun kiireessä päällysvaatteet. Salissa tytöt jo aloittelevat. Tanssisalin peilissä näkyy räjähtäneen näköinen kaksoisolentoni. Laitan tukan solmuun niskan taakse ja otan ryhdikkään asennon.
Opettaja korjaa aikuisbaletin alkeissa tyttöjen käsien asentoa. "Tämä ohje toimii ainakin pikkuballeriinoille. Olkaa kuin pitelisitte käsissänne valtavan kokoista palloa." Sitten haetaan tangot ja ruvetaan hommiin. Muutaman pliee-sarjan ja jalkojen nostojen jälkeen on kiinteä olo. Tyytyväisenä huomaan, ettei jalkoja kramppaa enää yhtään niin paljon kuin viime kerralla. Eikä nivelet naksu, koska olen ahkera venyttelemään kotona. Jalka ei nouse yhtä helposti kuin potkiessa, enkä osaa sanoa, onko vanhoista hapkidoreeneistä yhtään hyötyä tässä lajissa. Pilatesta harrastaneilla taas on.
Systeri ei päässyt tänään tanssahtelemaan pisneskiireiden vuoksi. Tunnen itseni yksöseksi.

Aurajooga 1-v

Aurajooga, tänään 1v, pitää tänään pari joogatuntia lahjoitusperiaatteella. Tuotot menee kokonaisuudessaan Naisten Pankille. Tepastelin iltapäivällä saliin, ylpeästi oma matto kainalossa (kiitos, Äiti) ja hikoilin tehokkaasti puoltoisttuntii. Valitettavasti en kerinnyt jäädä nauttimaan tunnin jälkeen tarjotusta teestä enkä kuplivasta.
Kotiin tultuani olo oli raukea ja superrentoutunut. Pakaroissa ja reisissä tuntui. Olin ihan hyvällä tuulella, kunnes rappuset noustuani ja päästyäni ovesta sisään, aloin yks kaks tuntea selittämätöntä ärtymystä. "Mikä on Muru?" Kulta kysyi. "Ei mikään! Älä alota tota taas," ärähdin ja hyppäsin suihkuun. Kulta lähti naapuriin pesemään pyykkiä. <3
Oliko mun pakko!!?? Miksen voinut vaan hillitä itteeni? En yksinkertaisesti osannut selittää kiukkukohtaustani, enkä tod jaksanut alkaa selittämään Kullalle mitään negatiivisten energioiden kulusta kehossa, koska sellainen on kuin kärpäsen surinaa Kullan korvissa. Niimpä avaudun teille, sori vaan.
Joogaliikkeet pistää kropan energiat, aineenvaihdunnan ja nesteiden kierron liikenteeseen, mistä tällainen sillon-tällön-joogaaja kuin minä, saattaa tuntea turvotusta jälkeenpäin. Sama tapahtuu hieronnan jälkeen. Ainakin mun naama on paisunut ja punainen ja loppupäivän pissattaa koko ajan. Turvotus ja huono olo johtuu kuulemma myrkkyjen poistumisesta. Puhdistusvietti tyydyttyy, mutta kanssaihmiset karkaavat.
Itseasiassa luin tosta mun uudesta kirjasta, että kun jännitys vapautuu kipeästä lihaksesta, se vapautuu tiettynä tunteena. Jännityksen tunne vapautuu usein ärsytyksenä.

Niin. Selitäpä tämä sitten niin, ettei se kuulosta hölýnpölyltä, sellaiselle ihmiselle, joka lukee Pelaaja-lehtee eikä Kauneutta ja Terveyttä. Nii!

Taitaa olla aika taas kehittää tätä suurenmoista itsehillintää. Joojoo, pyysin jo anteeksi. =P

Sininen kausi

Ateneumin aula vilisee ihmisiä. Jätämme takit narikkaan ja tungemme kassit lokerikkoon. Laitan Johnny Depp-rillit päähän ja lyttään pääsylipputarran otsaan. Leets gou!
Leijailen lumouksissani sali salilta läpi ja välillä jään tuijottamaan. Useat teokset näyttävät tutuilta, sillä olen tutustunut niihin lukiessani konstvetenskapia. Otan huumaa erityisesti Sinisestä kaudesta. Tulee himo alkaa taas itse maalaamaan.
Picasso on ollut suosikkitaiteilijani pienestä asti. Hänen tyylien kirjavuutensa osoittaa, ettei taitelijan tarvitse pysytellä samassa tyylissä koko ajan. Teosjoukosta löytyy toki niitäkin, jotka voisivat yhtä hyvin olla kolmivuotiaan tekemiä ja näytille on pantu keskeneräisen näköisiäkin skissejä. Niitä en haluaisi olohuoneen seinälle, mutta yllätyksekseni oppikirjoissa tylyn näköiset kubistiset teokset näyttävät jopa komeilta oikean kokoisina. Erään piirustuksen edessä on ruuhkaa. Sen nimi kuuluu suunnilleen näin: "Minotaurus hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan". Pistämme merkille suuren määrän, etenkin nakujen, naisten muotokuvia ja kirjoitamme vieraskirjaan terveiset. Erityisesti pidin myös Pablosta otetuista mustavalkoisista kuvista, jotka olivat osana taiteilijan elämänkerran esittelyä. Joukossa on kuvia hänen boheemista ateljeestaan, jossa on varmasti helppo inspiroitua.
Kierroksen loputtua kanssakulkijani ilmaisivat lievää pettymystä näyttelyn pienuuteen. "We want more..." Monilla on varmasti ollut giganttiset odotukset näyttelyn suhteen. Onhan tämän suuruisen taiteilijan näyttely harvinainen meillä Suomessa. Kaikenkaikkiaan minusta oli mahtavaa päästä kosketusetäisyydelle omaa idoliani.
Mieleeni muistui eräs noin vuosi sitten kiertämäni Aboa Vetuksen yläkerrassa oleva Matti Koivurinnan säätiön näyttely, jossa näin ensimmäisen Picasson. En muista teoksen nimeä, enkä tiedä, oliko se edes aito, mutta olisin voinut jäädä tuijottamaan teosta puoleksi tunniksi. Jotenkin aloin ihmetellä teoksen moderniutta, vaikka se oli niin vanha. Picasso on syntynyt 1800-luvun puolella. Tunsin silloin jollain hupsulla tavalla päässeeni lähelle jotakin, jota ei ole enää olemassa.
En osaa selittää.

Tsingeling!

Oman äänensä narsisti

Iloinen nuorimies ottaa minut ja talouspaperirullat lämpimästi vastaan kun saavun systerin uuteen asuntoon. "Hey Minna, be at home."
Otan toivotuksen kirjaimellisesti ja kaadan itselleni lasillisen viiniä. Kämppä on kalustettu, sillä pari on juuri muuttanut takaisin Suomeen. Avokeittiöstä tulee ruuan tuoksu. Summeri soi ja saamme seuraamme lisää vieraita. Pian istumme neljästään soman pikkupöydän ääressä ja aterioimme mustia papuja brasilialaisittain.
"Kuis on laulutunnit menny?"
"Hyvin. Täl viikol oon pitäny sellasta teemaa vaihtoehtoisista menetelmistä laulutaidon oppimisesta." Systeri opiskeli Lontoossa näyttelemistä ja sepittää jotain draamatekniikoiden soveltamisesta.
"Hohhoh, mäki tuun sun laulutunnille. Onko se kallista?" Anu kysyy.
"Ei vielä, kun ei oo omaa toiminimeä," systeri vitsailee.
Keskustelu kääntyy nurkassa olevaan kitaraan. Nuorimies ottaa sen syliinsä ja alkaa soittaa. "En mä osaa oikeesti, kunhan soitan."
"Toi on meilläkin suuri ongelma. Nuoret tytöt, joilla on kauniimpi ääni kuin Paula Koivuniemellä, tulee mun tunneille ja sanoo etten mä osaa! Sillon kyllä hakkaan niihin itseluottamusta. Nuoret ihmiset täytyy saada uskomaan itseensä."
"Oot sanonu että oot parempi kuin Kaija Koo, mitä sillä meinasit?"
"Heh. Se tais olla viimeksi ku oltiin karaokejurrissa ja taisin kyllä viitata Koivuniemeen. Eli just sitä tarkoitin, että on ihmisiä, jotka laulaa nätimmin kuin P.K., mutta ei uskalla pitää samanlaista showta kuin hän."
Systeri opettaa laulua Pop Rock Jazz oppilaitoksessa ja jyrää oppilaisiin oman äänensä narsismia. Lisätietoja systerin blogissa http://www.dacostasinging.blogspot.com/ .

Tämä haastatteluntynkä on lyhyt ja ytimekäs. Ottakaa yhteyttä haastateltavaan.

Askarteluohjeet - Kuvakollaasi

Valitse haluamasi alusta. Se voi olla kartonki, muistitaulu, seinä kirjoituspöydän yläpuolella, muistivihko tai kansio. Käytä mielikuvitustasi. Kerää kasaan paljon aikakauslehtiä ja matkakuvastoja, jotka ovat pullollaan kauniita kuvia. Selaile lehtiä ja tunnustele kuvia ja artikkeleiden otsikoita.
Mitkä kuvat herättävät sinussa inspiraatiota? Löydätkö esineitä ja asioita, jotka haluaisit itsellesi? Tai matkakohteen, jossa haluaisit käydä? Talon, johon haluat muuttaa? Unelmiesi auton?
Leikkaa haluamiasi kuvia lehdistä ja liimaa niitä valitsemaasi alustaan. Koristele ja tee kollaasista mahdollisimman mieluisa. Ihaile kuviasi ja tunne, kuinka sinulla jo on ne asiat elämässäsi. Kuvat ovat jo osa eläämääsi. Millaisia tunteita kuvat herättävät?
Laita kollaasi näkyvälle paikalle, jotta voit ihailla sitä usein. Tai laita se turvalliseen paikkaan muhimaan ja katsele sitä aina halutessasi. Tarpeen vaatiessa voit vaihtaa tai lisätä kuvia. Tavoitteet muuttuvat aina, se on luonnollista. Halusit ehkä ennen musta porchen, mutta nykyisessä elämäntilanteessasi haluaisitkin sinisen hondan.
Kuvakollaasin kokoaminen on yksi tapa visualisoida omaa elämääsi. Lisää visualisoinnista ja sen muodoista ja hyödyistä ja toimivuudesta tulossa lähiaikoina.

Kuvakollaasin taika

Kaapissani muhii tummansininen rullalla oleva kartonki. Avaan sen silloin tällöin tsekatakseni, mitä se on saanut aikaan. Katselen siihen liimaamiani lehtileikkeitä ja huomaan jälleen kerran yllätyksekseni toteutuneen kuvan. Liikuntasalin matolla käsillään seisova tyttö, jolla on samanvihreä toppi ja mustat pitkikset kuin minulla joogatunnilla.

Kokosin ekan kuvakollaasin keväällä, kun olin muuttamassa Helsinkiin kaverin kanssa. Halusimme löytää asunnon, joka miellyttäisi molempia. Mailasimme kuvia toisillemme omista kuvakokoelmistamme, jotka muodostivat unelmakämppämme. Tulokset olivat hämmästyttäviä.

Eräänä päivänä tuleva kämppis kertoi huonoja uutisia. Hän ei voinutkaan muuttaa. Joutuisin joko etsimään uuden kämppiksen tai muuttaman yksin. Aluksi olin suunniltani. Olin jo irtisanonut asuntoni täällä. Päätin varastoida huonekaluni seuraavaksi kk:si ja tienata rahat takuuvuokraan itse. Sitten piti löytää kämppä stadista. Töitä olin jo fixannut.

Pian koitti kamojen varastointi. Ystävättäreni oli jo luvannut punkkausmestan hänen luotaan muuttoon asti, mutta eräs ihana viiksiniekka tarjosi minulle ja kengilleni majoitusta. Aamuisin sain kuulla järkyttäviä uutisia pääkaupunkiseudulta. "Muru, Helsinki räjähti. Et sä voikaan lähteä."

Eräänä päivänä miehen ollessa töissä järjestelin kuvia tietokoneellani. Löysin kuvat toukokuussa tehdystä kuvakollaasistani ja järkytyin. Istuin keskellä unelmakotiani. Kuvat täsmäsivät kotiin yksityiskohtiaan myöden. Keittiön kaapit olivat samaa mallistoa, metallinen liesituuletin, olkkarin lattiat. Ja komea mies.

Tämä ei ole vitsi. Minä ja ystäväni olemme testanneet kuvakollaasin tehon ja vakuuttuneet siitä, että ei ne ihmeet niin ihmeellisiä ole. Ohjeita ja vinkkejä oman kuvakollaasin kokoamiseen lähiaikoina.

Tsingeling!! <3

Omaääniterapiaa

Koin äänen suuremmoisen voiman omassa kehossani laulutunnilla.
Olin ujo, mutta minulla oli joku ihmetarve laulaa. Ihailin heleäänistä siskoani karaokessa ja halusin itsekin osata laulaa ilman säröilyä ja epävarmuutta. Laulutunneilla tuntui höperöltä, kun avasimme ääntä. "Vyii-nyi-vyi..h h h.." Sitten lauloin Sinatran My Wayta 1/2 h putkeen ja hiffasin. Biisin huippukohdassa ääni värisi, eikä kurkusta päässyt puhtaita värähtelyjä. Mutta pienen lämmittelyn jälkeen tunsin, kuinka hartiaseuta ja niska lämpenivät ja ääni vapautui.
Olin niin huumassa, että aloin kokeilla sitä kotona. Menin suoraan värähtelyjen käyttöön, sitähän ääni itseasiassa onkin. Joogit ja tiibetin munkit käyttävät eri sointuja hyväksi meditoidessaan ja ilmentäessään. Kehitin oman harjoituksen, ääniterapiaksi: Eri korkeuksilta lauletut soinnut vaikuttavat kehon eri osiin (tulivat ne sitten sisältä- tai ulkoapäin.) Mitä korkeampi ääni, sen ylempiin kehon osiin se "soi". Matalat äänet taas vaikuttavat kehon (nyt ei puhuta jaloista, vaan keskivartalosta ja pallean seudusta, idässä puhuisimme chakroista) alimpiin osiin.
Tee näin: Istu tai seiso siellä, missä saat olla rauhassa. Laita mielimusiikkiasi soimaan, jos haluat fiilistellä, tai aloita spontaanisti hyräilemään. Jää yhteen "taajuuteen" ja päästä sitä tasaisesti kurkusta, aivan kuin meditoist "aaaaa...." Anna sen soida. Tunnet sen korvissa, niskassa ja päässä. Etene korkeammalle ja korkeammalle. Anna äänen tulla luonnostaan päästäsi! Päästä ulos ne äänet, jotka haluavat vapauteen. Lopuksi venyttele hartia- ja niskaseutu. Mene selinmakuulle, nosta jalat ylös ja ravistele. Vie polvet maahan pään viereen. Helpottaa myös tukalaa oloa.
Suorastaan terapeuttisia mahaääniä kuuntelen itse Luis Miguelin Romance-levyltä ja siirryn siitä laulamaan korkelta vaikka My Waytä.) Mahaäänet voi laulaa suoraan mahasta, älä laula kurkusta.
Lisätietoja multa kysyttäessä, ettei tuu liian pitkää textiä.

Pusuja Tompalta!