Haikeeta..

   Viimeistä viedään... Toisiksi viimeinen päivä museoassistenttina. Nyyh.  En olisi uskonut, että tästä tulisi niin haikeeta, mutta nyyh.
   Onhan tämä ollut aika raskas kesä. Minulle ehkä yksi rankimmista. Olen painanut pitkiä päiviä museolla arkisin, sekä opastanut viikonloppuina. Eikä ole ollut montaa viikonloppua ilman ravintola G:ssä työskentelyä.
Kesää olen kerinnyt viettää aika vähän, vaikka tämä tällainen viidakkokesä on ollutkin! Yhden käden sormet riittävät laskemaan tämän kesän uintikerrat. Mökillä sentään tuli käytyä kaksi kertaa. Sukuloimaan ei ole ehditty. Eikä hirveästi juhlimaankaan. 25-vuotissynttäritkin jämähti perheen pariin. 
   Mutta tälle kaikelle sain kokea maailman parhaan kesäduunin. Olen superkiitollinen, että pääsin tänne töihin. Työympäristö on mitä mahtavin ja olen oppinut ihan suunnattomasti. Täällä on tarjottu haasteellisia työtehtäviä, opastuksista puhumattakaan. Ja kaiken kukkuraksi luulen löytäneeni opiskelumotivaatiota uudelleen.
   Se on tsingeling! Mutta ennen jäähyväisiä, me assarit olemme järkkäämässä sitsit museon henkilökunnalle. Teemana kenties Super Disco Dancing?