5. toukokuuta 2010

We are Siamese if You please. We are Siamese if You don´t please.

     Tiistai ei loppunut tukkaantottumiseen. Töllöstä tuli japanilainen kokkiohjelma. Tuossa tuokiossa olimme Titskun kanssa Kauppahallin sushilunchilla. Sitten kävimme penkomassa Stockaan ja Anttilan leffavalikoimat. Vickycristinabarcelona oli edelleen tyrkyllä kaksin kappalein, mutta en taaskaan ostanut. Mullahan oli vielä kotona keskenjäänyt vuokraleffa, Pientä säätöä. Kipitimme oitis hakemassa pikkusuolaista ja viinipullon, textasin systerille ja pian olimme kolmisin meillä viettämässä spontaania leffapäivää.
    En oikeasti muista, milloin olen viimeksi istunut tyttöjen kanssa kotona, viinilasi kädessä!
    Halipeppu palasi esimiespäiviltä ja oli ihan naatti. Jätimme Halipepun rauhaan ja menimme Titskun kanssa Lehmään cosmolle, kävimme Taivaassa laulamassa pari ja sitten Silveriin. Laulettuani Barbra Streisandin Woman in Love, joku kundi tervehti iloisesti.
   "Moi! Mä tuun  teiän kaa juttelee."
   Voi ei, ajattelin. Nyt se yrittää iskee mua. Titsku luuli ilmiselvästi samoin, sillä hän mulkoili kundia poistyöntävästi. Kundi esitteli itsensä Titskulle, muttei edes kysynyt minun nimeäni. Siinä vaiheessa huomasin, että jokin oli vinossa. Kundi mainitsi "marisannan", ja marisannasta olin kuullut ennenkin. Sitten hokasin.
     "Marisanna" oli kundin ja mun systerin yhteinen kaveri. LOL! "Etkö sä oikeesti tiennyt että sillä on kaksoissisko?" hekotin. "EN! Nyt mä oon ihan sekasin, nyt mä en tiedä mitä tapahtui," kundi höpötti ja näytti siltä kuin oli herännyt tajuttomana ja menettänyt muistinsa viimeisen vartin ajalta. Kundi meni röökille selvittämään pämmynsä eikä enää moikannutkaan.
     Tällasta on ennenkin tapahtunut. Ei mää ja mun systeri enää niiiin samannäkösiä olla, mutta jostain syystä meidät sekoitetaan joskus edelleen bussipysäkillä tai vaatekaupassa. Siihen on tottunut. Ensin yleensä miettii, että enkö mä todellakaan vaan muista tota henkilöä ja sitten koitan selvittää tilanteen vihjailemalla, että Tinallekin kuuluu hyvää. Ja kun ne tajuaa, että olenkin ihan eri tyyppi, ne on ihan hirveän pahoillaan ja pyytelee anteeksi toistamiseen. En ymmärrä, mikä siinä on niin noloa! Erehdyit henkilöstä, get ovet it! xD
     Eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi actionia yhdelle päivälle, tuumimme ja lähdimme kotimatkalle. Kömmin onnellisesti nukkuvan Halipepun viekkuun.
     Zzz.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista