Kuka vei motivaattorin?

Klo on 09:35, ja minä olen hereillä! Cheeses. Viimeaikoina olen noussut sängystä keskimäärin siinä klo 14 aikaan. Mua väsyttää. Ja yötyörytmi jäänyt ärsyttävästi päälle.

Ai miten koulussa menee? Olen käynyt aktiivisesti kiinan tunneilla. Wo xihuan Hanyu kè henduo, danshi bu taì xihuan lixi xue. Ai miksi mä kirjotan kiinaksi ku ketään ei ymmärrä? No osoittaakseni että olen minä jotain oppinut. Itseasiassa enemmän kuin olen osannut odottaa.

Tentti tulee, eikä jännitä yhtään. Ja samana päivänä olis toinen tentti, historian metodit ja teoria, josta minulla uupuu vielä pari esseetä ja teemaattista karttapiirustusta. Ajattalen työmäärää ja vedän syvään henkeä kirjoittaessani kalenteriin "tänään menen ASA-husetin biblaan pluggaamaan". Ja kun korkea aika koittaa, viheltelen kattoon ja pyörittelen peukaloita. Ja kun tarpeeksi monta kertaa teen sitä sen sijaan että lähtisin kirjastoon, alkaa jalat pomppimaan ja kädet kirjaimellisesti tärisemään ja huuli kihelmöimään. Sisäinen ääni huutaa, "Mikset vaan mene sinne stnan kirjastoon?!" Ja sitten iskee paniikki, pakkaan jumppakassiin ja ryntään salille. Ryntään salille unohtamaan!! :O

Kyllä. Opiskeluelämä on dramaattista. Kuka vei motivaationi, jota riitti yllinkyllin alkusyssynä?

6.2.6 Tyyli ja Muoti

"Hieman toinen näkökulma esineistöön tarkastella sitä tyylin näkökulmasta. Vaikka käsitteet tyyppi ja tyyli mielletään helposti hyvin läheisiksi, on oleellista huomata, että niiden välillä on myös keskeinen ero. Mahd. yksinkertaisesti ilmaistuna tyyppi on tutkijan jälkeenpäin luoma esineen muotoon ja ajoitukseen perustuva konstruktio. Tyyli puolestaan tarkoittaa itse esineiden valmistajien tiedostamaa tai tiedostamatonta käsitystä siitä, miten ja millaisia esineitä hänen kuuluu valmistaa. Tyyli viittaa siten menneisyyden yhteisöön ja sen tarpeisiin...
... Tyylin lisäksi jotkut arkeologit käyttävät esineitä vertaillessaan käsitettä muoti. Muoti ymmärretään lähinnä esineistön koristeluun liittyvänä piirteenä, joka rajautuu kattamaan pienempiä kokonaisuuksia kuin tyyli. Sen leviäminen on myös mahd. tulkita siten, että muodin liittyminen kulttuuriin tai ryhmän sisäisiin sääntöihin ei ole sitovaa..."

[Johdatus arkeologiaan - katkelma kappaleesta Tyyli ja muoti]

Muru on mun vohveli

   En minä halua itseäni syömisellä palkita. Mitä enemmän luen, sitä enemmän turpoan? Ei sen nyt ihan niin pitäisi mennä.
   Eilen paistoin vohveleita systerille ja x-box-pojille. "Etkö sä syö yhtään?" "Maistuu liikaa keksille."
   Mitä sitten? En tykkää vohveleista, so what? Sitä paitsi aineenvaihduntani pysähtyy, jos en ole liikkunut tarpeeksi, joten välttelen laiskoina aikoina kaikkea, mikä tukkii suolistoni. Normiletutkin maistuu hyviltä, mutta olo ei ole niin hyvä pari tuntia jälkikäteen. Ihan sama jos oot kasvissyöjä, niin kaikki tenttaa että miks-miksmiks?
   Kyllä mä tykkäänkin. Tykkään jäätelöstä, sorbetista, hedelmistä, hapankaalista ja suolakurkusta. Pannarilajeista amerikkalaiset ovat parhaat. Voisilmä ja vaahterasiirappia. Suklaata joskus. Aika harvoin kummiskin. Teininä tuli joskus vedettyä kokonainen levy ilman ähkyä. Mutta emmä enään pysty. Söin toki puoli suklaalevyä eilen ennen kuin ryhdyin lukemaan. Puhtaasti ahdistukseen, en missään nimessä palkkioksi. 
   Mikä olisi minulle sopivin tapa palkita itseäni lukemiselta? Keskustelimme asiasta Tittan kanssa erään työyön jälkeen Galaxin pukkareissa. Ja vastaus oli. Raha. Sen eteen tekisimme, en sanoisi ihan mitä tahansa, mutta ainakin opiskelisimme. Systeri näki asian tosin eri näkökulmasta. Eikö se ammatti ja vakituinen oman alan duuni ole tarpeeksi palkitsevaa?

PS. Otsikko on Halipepun one linereita.