She´s gonne hrow the bush away anyhow

   The difference between beeing a maid of honour and playing a restaurant chefe is not huge. This week has been stressful. No don´t surf away, I´m not gonne complain. Sure, I´m honored to be the maid of honour, and I´m honored to be that together with my little sister. "She´s doing all the work," mum wowed. And she´s right. She hand crafted both the wedding dress and the cake for crying out loud with roses of white and two shades of pink.
   What did I do? Well..I was supposed to order a nice flower bush. I don´t really know how it happened, but I went to the florist, picked a bush and left the florist 50 euros poorer and a check of 183 euros. The Bride wasn´t satisfied. "I see," she said, told me to lay low for a while and forget about the florist. She would handle her bush herself.
   And she´s gonne throw the bush away tomorrow anyway. And knowing my luck, I´m not gonne catch it this time, nevertheless last time I run away from it. (Flying flowers used to be very scary ones..)
   Speaking of bushes. There´s gonne be some serious brazilian waxing going on at the house of the coasts next week. I´ve been growing a lawn ever sinc I heard my sister married into the beauty business.
   However. We put together a nice and glammy henparty for the Bride to be a couple of years ago, they tried to get married in Brazil a couple of months after those, got married six months from that and now, two years from that, is finally the wedding party. Was about time! You say. But in South America you have this thing called "manana".
   Congratulations you..wish you all the happiness in the world <3

Melua ja meridiaaneja

   Mun piti keroa niistä museon sitzeistä, mutta emmä varmaan jaksakaan. Ihan kivaa oli. Näissä sitzeissä minä otin kohtuudella ja muut tanssivat pöydällä. Onnistuin karkaamaan Dynkyn jatkoilta, sillä siitä jumputusmusasta tuli päänsärky.
   Jumputuksesta puheenollen. Sitä saa osakseen myöskin museon uudessa näyttelyssä. Klangin avajaiset oli torstaina. Ja sieltä lähdin teemaa seuraten Klubin Jack Daniels-bileisiin, jossa oli meluisa bändi. Rumpalina kuulemma Ville Valon veli. Wau... Ei, mutta nyt kun olen lueskellut Klangin näyttelytekstejä, olen alkanut kiinnittää huomiota kaikkeen taustahälinään. Melusaastetta on joka puolella! Vaikkemme asu minkään suuren valtatien vieressä, vähän matkan päässä kylläkin, en voi olla häiriintymättä autojen ohiajelemisesta. En valita tän enempää tässä, tai menee liian filosofiseksi. Olen niitä ihmisiä, jotka rasittuvat melusta ja hälinästä. On riittävän haastavaa tsättäillä samaan aikaan broidin kanssa, kuunnella kun Halipeppu luettelee top12-Stella Awardsien uskomattomammat tapaukset ja opetella museon kokoelmaripustuksen taidesuuntia.
   Anyhow. Kävin Medinassa, siinä lääkärikeskuksessa, jossa niitä neuloja pistellään, mitä ystäväni minulle suositteli. Vastaanottotäti myönsi olevansa melko tietämätön mistään akupunktioon liittyen, ja antoi minulle hintojen tai esitteiden sijaan kiinalaisen lääkärin puhelinnumeron.
   "Kai se osaa Suomea?", kysyin vitsillä.
   "Kyllä se varmaan ainakin ymmärtää. En ole kommunikoinut hänen kanssaan juurikaan," täti sanoi. Poistuin paikalta kulmat ihmetyksestä ojossa, enkä uskaltanut soittaa sille, vaikka kiinan alkeet on käytykin.
   Mutta. Turussa on kiinalaisen lääketieteen keskus (GJEU*) ja varasin sieltä ajan huomiseksi.
   "Onko akupunktiosta kenties apua pitkäaikaisen ihottuman hoidossa?" utelin.
   "Iho on vaikea," oli eka vastaus.
   "Onhan se vaikea länsimaisillekin lääkäreille," totesin ja päätimme kokeilla.

*googlaa jos et usko
 

Sininen kausi

Ateneumin aula vilisee ihmisiä. Jätämme takit narikkaan ja tungemme kassit lokerikkoon. Laitan Johnny Depp-rillit päähän ja lyttään pääsylipputarran otsaan. Leets gou!
Leijailen lumouksissani sali salilta läpi ja välillä jään tuijottamaan. Useat teokset näyttävät tutuilta, sillä olen tutustunut niihin lukiessani konstvetenskapia. Otan huumaa erityisesti Sinisestä kaudesta. Tulee himo alkaa taas itse maalaamaan.
Picasso on ollut suosikkitaiteilijani pienestä asti. Hänen tyylien kirjavuutensa osoittaa, ettei taitelijan tarvitse pysytellä samassa tyylissä koko ajan. Teosjoukosta löytyy toki niitäkin, jotka voisivat yhtä hyvin olla kolmivuotiaan tekemiä ja näytille on pantu keskeneräisen näköisiäkin skissejä. Niitä en haluaisi olohuoneen seinälle, mutta yllätyksekseni oppikirjoissa tylyn näköiset kubistiset teokset näyttävät jopa komeilta oikean kokoisina. Erään piirustuksen edessä on ruuhkaa. Sen nimi kuuluu suunnilleen näin: "Minotaurus hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan". Pistämme merkille suuren määrän, etenkin nakujen, naisten muotokuvia ja kirjoitamme vieraskirjaan terveiset. Erityisesti pidin myös Pablosta otetuista mustavalkoisista kuvista, jotka olivat osana taiteilijan elämänkerran esittelyä. Joukossa on kuvia hänen boheemista ateljeestaan, jossa on varmasti helppo inspiroitua.
Kierroksen loputtua kanssakulkijani ilmaisivat lievää pettymystä näyttelyn pienuuteen. "We want more..." Monilla on varmasti ollut giganttiset odotukset näyttelyn suhteen. Onhan tämän suuruisen taiteilijan näyttely harvinainen meillä Suomessa. Kaikenkaikkiaan minusta oli mahtavaa päästä kosketusetäisyydelle omaa idoliani.
Mieleeni muistui eräs noin vuosi sitten kiertämäni Aboa Vetuksen yläkerrassa oleva Matti Koivurinnan säätiön näyttely, jossa näin ensimmäisen Picasson. En muista teoksen nimeä, enkä tiedä, oliko se edes aito, mutta olisin voinut jäädä tuijottamaan teosta puoleksi tunniksi. Jotenkin aloin ihmetellä teoksen moderniutta, vaikka se oli niin vanha. Picasso on syntynyt 1800-luvun puolella. Tunsin silloin jollain hupsulla tavalla päässeeni lähelle jotakin, jota ei ole enää olemassa.
En osaa selittää.

Tsingeling!