30. elokuuta 2010

I Ain´t no Assistant no More

   Heräsimme aamulla Halipepun kanssa 6:45. Halipeppu keppeili suihkuun ja minä viipaloin greipin. Halipeppu lähti jo minua edeltä tilaamaan hissin. Nappasin jääkaapista jugurtin ja kipitin hänen peräänsä. En tajua, miten hän pääsee rappuset alaspäin kepeillä ja yhdellä jalalla. Halipeppu lähti fysioon ja minä takapihalle pumppaamaan pyörääni ilmaa ja sitten museolle.
   Se on loppu ny. Kympiltä nauroimme vikaa kertaa viikkopalaverissa. Nyt minua ei tarvita enää. Juuri kun alkoi tuntua kotoisalta.
   Lämpenen hitaasti uudelle porukalle. Minulla kestää vähintään puoli vuotta, ennen kuin tutustun uusiin ihmisiin ja avaudun. Se on aina ollut mulle hankalaa, olkoon syynä sitten rapumainen luonteeni tai kaksoisuuteni. Pienenä oli helppo turvautua rohkeampaan systeriin sosiaalisissa tilanteissa. Ja hän hoitaa vieläkin sukulaissuhteemme.
   Näin konsun ikkunasta haalarikansaa. Yksi, kaksi, viisi....eihän noi lopu! Ja kaikki suuntasivat Kårenille, juuri kun olin sopinut sinne lounastreffit. Koulu on todellakin alkanut. Pyöräilimme tsekkaamaan tilanteen Arkenilla. Sama. Gadossa oli jono sentään siedettävä. Lunchit naamaan, töihin, heippa ja kotiin opaskansio takaritilällä.

Mutta tulen takaisin.. På torsdag guidar jag riktiga svennar. Bookattu päällekäin luontoillan kanssa. That´ll be interesting.
  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista