7. kesäkuuta 2010

"Ainaki meiän kirjassa pyöveli katkaisee eläimiltä päät"

Istun soffalla koneen ja TV:n ääressä. TV:stä tulee Lainakengissä, koneella ammottaa Trooppinen hiekkalaatikko valmiina vastaanottamaan luovuuteni suorinta sanomaa.

Duunissa.
olin paikan päällä 7:50 (am!). Ainoastaan kiinteistöhuoltaja oli tullut hommiin, muut lienee vastaa työmatkalla. Parkeerasin Onnin konsulinnan sisäpihalle ja kaivoin avaimet laukkuni ulkotaskusta. Vedin konsun painavan oven auki ja tunkeuduin peremmälle. Jätin mustan trenssini seisovaan naulakkoon ja kipitin jyrkät, kapeat pyöröportaat yläkertaan. Viskasin laukkuni hiljaisen taukotilan päässä olevalle beigelle soffalle, riisuin harmaan kavaijini ja kiersin valtavan soikean kokouspöydän keittiöön. Keitin kaksi pannullista kahvia, mitoilla 4 ja 8 sekä 5 ja 10.

Dos Opas.
Hörpin tyytyväisenä maitokahviani ja selailin töhertämiäni muistiinpanoja eilisestä yleisöopastuksesta. Olin joutunut menemään katsomaan opastusta omalla ajallani, koska olin nähnyt Novan näyttelyn viimeksi näyttelyn avajaisissa. Ja se oli syystä sun toisesta jäänyt ainoaan kertaan. Assareiden opastukset alkaisivat tänään, ja pian olisi minun vuoroni.

Leonardson.
Aamupäivä meni erään tulevan tapahtuman ilmoituksen ruotsin- sekä englanninkielisen käännöksen puhtaaksikirjoittamisessa. Chicagossa asuva Leonardson soittaa Springboardia Aula:ssa viikon sisällä.

Kalan eväät.
Ensimmäiseen yleisöopastukseeni ei ollut suurta tunkua, mutta puolen vuoden (=tunnin) venailun jälkeen, 2 ilmoittautua mukaan. Sen jälkeen kävin konsussa syömässä evässalaatin viidessä minuutissa. Salaatti ei sisältänyt eviä, vaan minulla oli salaatti eväänä. Tulin takaisin ja jemmasin Seikkailukierroksen palikat paikoillensa. Taas 2 osallistujaa. 7- ja 8- vuotiaat lapset eivät tiedä, mikä on kaarnavene, munniharppu tai outsider-taide. Eikä 24-vuotias opas ollut varma, mitä pyöveli tekee.

Ei kommentteja:


Hae tästä blogista