EIkö ne lepää koskaan?

10 pv:n työputki takana. Lisää tulossa. Torstai, viikon ainoa vapaapäivä. Please, let me rest in peace!
Eilen, töiden jälkeen, pyöräilin henkisesti rasittuneena vakkarikiinalaiseen tapaamaan Halipeppua. Siellä se odotti, kukkakimppu kädessä. Arvaa, tuliko heti parempi mieli?

Pikkuiset asiat voivat tehdä niin paljon. Kuten yksi soitto puhelinmyyjältä ennen, kun olet ehtinyt heittää aamukaffet kurkkuun. Jätinkin puhelimen kotiin, kun lähdimme rannalle. Olisi hyvä ottaa tavaksi olla tsekkaamatta edes sähköposteja vapaapäivänä. Kumminkin siellä olisi jotain duuniin liittyvää.

Näin vapparina en oikein muuta jaksa kuin olla. Rentoutua leffojen parissa. Todella väsyneenä en, sori vaan, jaksa vastata edes kavereille. Eikä siinä ole mitään henk.koht.
"Soita edes takaisin, muru. Se on kohteliasta." Halipeppu sanoo.

Niin. Mitä jos en jaksa olla kohtelias?
"Malin tässä ELLE-lehdestä hei."
"Hei"
"Onko Minna Lasinen?"
"Joo, mut en mä nyt ota mitään"
"Joo. No mutta minkäslaisia lehtiä yleensä luet, Minna?
"No ELLEä, mut en mä nyt ota mitään. Kiitos," : piip-piip-piip.

Eikö ne koskaan kyllästy. Eikö? Me olemme lomalla!