I Ain´t no Assistant no More

   Heräsimme aamulla Halipepun kanssa 6:45. Halipeppu keppeili suihkuun ja minä viipaloin greipin. Halipeppu lähti jo minua edeltä tilaamaan hissin. Nappasin jääkaapista jugurtin ja kipitin hänen peräänsä. En tajua, miten hän pääsee rappuset alaspäin kepeillä ja yhdellä jalalla. Halipeppu lähti fysioon ja minä takapihalle pumppaamaan pyörääni ilmaa ja sitten museolle.
   Se on loppu ny. Kympiltä nauroimme vikaa kertaa viikkopalaverissa. Nyt minua ei tarvita enää. Juuri kun alkoi tuntua kotoisalta.
   Lämpenen hitaasti uudelle porukalle. Minulla kestää vähintään puoli vuotta, ennen kuin tutustun uusiin ihmisiin ja avaudun. Se on aina ollut mulle hankalaa, olkoon syynä sitten rapumainen luonteeni tai kaksoisuuteni. Pienenä oli helppo turvautua rohkeampaan systeriin sosiaalisissa tilanteissa. Ja hän hoitaa vieläkin sukulaissuhteemme.
   Näin konsun ikkunasta haalarikansaa. Yksi, kaksi, viisi....eihän noi lopu! Ja kaikki suuntasivat Kårenille, juuri kun olin sopinut sinne lounastreffit. Koulu on todellakin alkanut. Pyöräilimme tsekkaamaan tilanteen Arkenilla. Sama. Gadossa oli jono sentään siedettävä. Lunchit naamaan, töihin, heippa ja kotiin opaskansio takaritilällä.

Mutta tulen takaisin.. På torsdag guidar jag riktiga svennar. Bookattu päällekäin luontoillan kanssa. That´ll be interesting.
  

Haikeeta..

   Viimeistä viedään... Toisiksi viimeinen päivä museoassistenttina. Nyyh.  En olisi uskonut, että tästä tulisi niin haikeeta, mutta nyyh.
   Onhan tämä ollut aika raskas kesä. Minulle ehkä yksi rankimmista. Olen painanut pitkiä päiviä museolla arkisin, sekä opastanut viikonloppuina. Eikä ole ollut montaa viikonloppua ilman ravintola G:ssä työskentelyä.
Kesää olen kerinnyt viettää aika vähän, vaikka tämä tällainen viidakkokesä on ollutkin! Yhden käden sormet riittävät laskemaan tämän kesän uintikerrat. Mökillä sentään tuli käytyä kaksi kertaa. Sukuloimaan ei ole ehditty. Eikä hirveästi juhlimaankaan. 25-vuotissynttäritkin jämähti perheen pariin. 
   Mutta tälle kaikelle sain kokea maailman parhaan kesäduunin. Olen superkiitollinen, että pääsin tänne töihin. Työympäristö on mitä mahtavin ja olen oppinut ihan suunnattomasti. Täällä on tarjottu haasteellisia työtehtäviä, opastuksista puhumattakaan. Ja kaiken kukkuraksi luulen löytäneeni opiskelumotivaatiota uudelleen.
   Se on tsingeling! Mutta ennen jäähyväisiä, me assarit olemme järkkäämässä sitsit museon henkilökunnalle. Teemana kenties Super Disco Dancing?

Ajaa hiljaa sillalla vs. Pulun kakkaa olalla

Innan ja går o lägger mej. Tuli mieleen yks juttu, että kiinalaiset tykkää, että suomenkielen fraasi "ajaa hiljaa sillalla" on maailman kauneinta kieltä.
Sitten pulu kakkasi päälleni, ja hehkutin sitä facebookissa, ja kaveri sanoo, että se tarkoittaa hyvää onnea.

Lucky me <3

Aina saa siivota muiden jälkiä

   Viimeistä viedään. Työharjoittelua enää 6 pv jäljellä. Osalla assareista oli vika työpäivä eilen. Minulle ja Ilelle jäi heidän jämätyönsä sekä, luonnollisesti, siivoaminen. Tämä päivä kului (yhä) Taiteiden yön jämäromun jätelajittelussa sekä arkiston hyllyjen kuuramisen ja hyllyttämisen parissa. Puolet päivästä kului keskiaikapuvuston inventoimisessa. Nam nam.
   Tulin kotiin, jossa minua odotti kaksi väsynyttä miestä. Peliohjaimet kännyssä. Toinen uupunut ja toinen kipulääkehöyryissä. Halipeppu sai polvesta tänään siteen pois. Polvi on kuin Frankensteinin hirviön ruumiinosa, jonka iho on kirjaimellisesti niitattu lihaan. Naminami.
   Siivosin keittiön. Tiskin määrä on suoraan verrannollinen vierailijoiden määrään. Kurkkasin jääkaappiin ja huomasin sen olevan pullollaan limpparia ja kaikenmaailmna vanukkaita. Vieras nainen on täyttänyt jääkaappisi. Nice..
   Thanks. Oli hyvät nannat.
  PS. I <3 Shock Absorber

I´m gonne leave U afraid now

Kasvisviikko meni hyvin. Tuli paljon kevyempi olo. Ja ei, en haise sellerille. Parin viikon tupakkipaussi teki ihmeitä iholle. Viikonloppuna tosin tuli muutama tupruteltua duunissa.

Se siitä. Kasvikset jatkuu, sillä sunnuntaina oltiin Naantalissa käymässä. Aurinkoinen päivä kirppiksellä pyörimiseen.  Piipahdimme Kaivohuoneella syömässä klubileivät, sitten ajelimme Ruskolle hakemaan kaveria mökiltä. Vastapalvelukseksi minäkin sain ihan hervottoman kokoisen kesäkurpitsan kotiin. Luomu kannattaa aina. Nyt pitäisi tässä koittaa keksiä, mitä kaikkea siitä voi tehdä. Wokki, check. Lasagne, check. Sain vinkin, että kesäkurpitsa siivuja voi käyttää lasagnelevyi-NÄ. Miten olisi kesäurpizza?

Anyhow. I got my baby back from the hospital. Yeah. Hän oli ollut niin reipas, että. Otin huomisen vapaaksi töistä, jotta voin rauhassa olla kotihoitajana. Ottopoika auttaa piikittämisessä. Olen aina inhonnut piikkejä. Jo ajatuksesta menee sisukset nurin. Mutta jos tämä tyttö oppii piikittämään, ehkä eräs oppii leikkaamaan mun oikean käden kynnet?

Ja vielä loppukevennys. Kun on hela sommaren opastanut kolmella kielellä, menee väkisinkin sanat sekaisin. "That was it. Take your time to view all the paintings in the exhibition, I´m gonne leave you afraid now."
Niin hienosti se meni, etten voinut enään korjata. Oli purtava huulta oikein kunnolla. Se ei ehkä ollut ihan niinkuin "Jag ska lämna er ifred nu."

Muru, haiset omituiselta

   Puhdistusviikko, päivä 2. 9 pv ilman tupakkaa.
   "Sniff, sniff.. Muru, haiset omituiselta."
   "Kiitti."
   "Eiku en vaan saa päähän miltä sun pusu maistui."
    Avocado, kaffe, pari rusinaa. Henkeni haisee yrtille ja pian kakkakin on varmaan vihreää. Eilisii salaattei, muna, kikherneitä ja pestoa, omppu, kamala karkkihimo, lisää rusinoita. Karkkihimo ei laannu. Nyt on vasta toinen päivä, ja minä unelmoin kekseistä! Kuppi kaffetta tappoi viimein makeanhimon. Night night. Sweet dreams.
  Ensi yöstä tulee siisti. En ole moneen yöhön saanut unta yskän ja kuumuuden takia. Olen katsonut niin paljon West Wingiä, että silmiä särkee. Mutta huomenna töihin. Niin. Huomenna. T-Ö-I-H-I-N. Ja arvaa mikä on noloa? Tiedottaja on palannut lomalta, ja 9 päivän sairaslomani takia, en ole vieläkään vienyt museon esitteitä satamaan. Ja olen onnistunut lukittamaan hänen kännykkänsä. Ja olen unohtanut hankkia sen puk-koodin.
   Ainakaan duunissa ei tule ongelmia vihannesdietin kanssa. Se salaattipöytä tuskin sieltä mihinkään on muuttunut. Vähän jänskättää, että minkälainen nikkis siellä iskee. Toisaalta, istuinhan minä eräänä iltana Rennon terassillakin sormienvälit tyhjinä. Ei mun pusut ainakaan röökille maistu. Eikä nuuskalle.
  

Täytyyhän minun jotain myrkkyä itselleni sallia

Taas on se aika. Viime syksynä mulla oli ihan sama juttu. Kaamea puhdistusvietti.
Päätettiin ystävättärien kanssa pyhittää tämä viikko kehon sisäiselle renssaukselle. Minä aion soveltaa raakaravintoa, silleen vähän nätimmin.

Kiellettyjä: tupakka (nyyh), alkoholi (myös punaviini, nyyh), valkoiset jauhot, riisi, pasta...sokeri, maitotuotteet, liha. Ja oikeastaan kahvi kuuluisi tähän katekoriaan, mutta täytyyhän minun jotain myrkkyä itselleni sallia.
Suositeltuja: vihannekset, hedelmät, herneet, pavut, palkokasvit.......ns elävä ravinto. Sapuskaa saa lämmittää, mutta korkeintaan 40 asteessa, ettei entsyymit kuole.

Aamulla kahvia ja muutama rusina. Ennen kauppareissua pikkukulhollisen täysjyvämuroja. Joo joo, sovitaan vaikka, että dietti alkaa lunchilla. Yleensä mulla ei ole nälkä moneen tuntiin, jos syön aamupalaa, mutta tänään katsoin silmät kiiluen Halipepun pinaattikeittoa ja voissa uitettuja karjalanpiirakoita. Ehkä juuri siksi, että pitkälle jalostetut hiilarituotteet ovat tällä viikolla kiellettyjen listalla.
Pilkoin salaatteja valmiiksi seuraavia päiviä varten.

1. Kaali-omenaraaste:
kaalia ja omenaa raasteena.

2. Tomaattisipulisalaatti.
tomaattia ja sipulia hienonnettuina. Mausteeksi rypsiöljyä, valkoviinietikkaa, suolaa ja pippuria.

3. Kikhernehummus.
ohje purkissa. (kikherneitä, murskattua valkosipulia, chilitahnaa, suolaa, sitruunamehua + lisäsin tomaattipyreetä, kun jääkaapissa oli avattu purkki)

Tein lounaan näistä ja lisäksi keitin parsakaalia ja kananmunia. Ei pöllömpää.

7 vuokrattua, 3 ostettua ja pari boxia West Wingiä

   Fiilis, flunssainen. Kävin aamulla hakemassa saikkarille jatkoaikaa, piipahdin duunissa, ruskeaan pooloon piiloutuneena, viemässä todistusaineiston ja lähetin tiedotuksen Taiteiden yöstä parille postituslistalle. Hiinä. Sitten peiton alle.
   Ollaan Halipepun kanssa oltu kumpikin ihan töttöröö koko alkuviikon. Ja voin kertoa, että flunssaa ei ole kivaa sairastaa helteellä. (No, en tiedä, onko se koskaan kivaa) Ikkuna on ollut sepposen selällään koko ajan, mutta emme ole huomanneet sen kummempia sään vaihteluja.
   "Muru, kuuntele," Halipeppu sanoo luettuaan uutiset iphoneltaan. "Meidän olisi kuulemma pitänyt varata viikoksi ruokaa ja lääkkeitä, täällä varoitetaan."
   Matkalla videovuokraamoon näimme ärrän ikkunassa lööpit Turussakin riehuneesta rajumyrskystä, josta ihmisiä ollaan varoitettu. Miten olemmekaan onnistuneet välttymään kuulemaan tästä? Voisikohan 7 vuokraleffalla, 3 ostetulla ja parilla West Wingin dvd-boxilla olla jotain tekemistä asian kanssa? Ei varmaan.
   Sairastan harvoin, mutta kunnolla. Harvemmin talvellakaan saan räkätautia. Flunssassa kurkku on käheä ja yskittää, mutta nenä ei juuri vuoda. Ehkä räkä on vain loppunut, kun olen pienenä niistänyt sitä ulos podettuani runsaissa määrin heinänuhaa.

PS. Halipeppu menossa hakemaan leffoja pipille Murulle, Murun boyfriend-farkkushortseissa. Naisten koko 36.