Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti ja sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti ja sisustus. Näytä kaikki tekstit

2. maaliskuuta 2010

Borssikeitto

Tein eilen herkullista ja terveellistä borssikeittoa, ja ihan omalla styylillä. Juuresten strimlaamiseen menee aikaa ja kädet muuttuu punajuurista punaisiksi, mutta lopputulos on vaivan arvoinen.


Tarttet:
1 1/2 l vettä
babyporkkanoita
6 raakaa punajuurta
3 perunaa
250 g valkokaalia
2 sipulia
2 suurta valkosipulin kynttä
500g-1 kg naudanlihaa (itse käytin valmiiksi paloiteltua, mutta voit tehdä myös lihakimpaleesta)
laakerinlehden
tusina kokonaista mustapippuria
1 1/5 rlk suolaa
tujauksen tabascoa
creme fraichea
suolakurkkua
aikaa

Laita vesi kiehumaan suureen kattilaan, ota liha huoneenlämpöön ja kuori vihannekset. Laita kiehuvaan veteen liha, laakerinlehti ja pippurit. Anna kiehua tunti (ja mikäli käytät kimpaletta, keittoaika pitenee 30 min-1 h). Strimlaa sillä välin kasvikset käyttämällä kuorintaveistä tai juustohöylää. Myös kaali saa saman kohtelun, mutta babyporkkanat voi mun puolesta laittaa kokonaisina. Laita kasvikset isolle lautaselle venaamaan. Kun liha on kypsää, lisää suola ja ota kattila pois liedeltä. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä hetken pannulla. Kaada osa valmistamastasi lihaliemestä siivilän läpi sipulin päälle ja heitä porkkanat sekaan. Siivilöi loput liemestä kulhoon ja laita liha johonkin venaamaan. Nyt sulla pitäis olla kattila vapaana. Kaada siihen sipuli-porkkanaliemi, loput lihaliemestä sekä kauan venaneet kasvikset. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia, tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Lisää tabascoa maun mukaan.
Tarjoile lihan, creme fraihin ja suolakurkun kanssa. Älä polta kieltä.

PS. Ja tosiaan jos teit sen kimpaleesta, se kandee pilkkoa.

20. marraskuuta 2009

Kaksi kitaraa,rummut ja muovikassillinen sladdeja

Neljä päivää olen ollut sisällä. Viisi yötä olen pyörinyt levottomana sängyssä saamatta unta. Mieskin palasi virkistäytymisreissustaan, kuumeessa, mukanaan minttufernet-aineet ja Borat-uima-asu.
Vuorokaudet olen altistunut vuoroin tv- vuoroin läppäriruudun säteilyille ja eilen olin alkaa hyppiä seinille. Mies raapusti minulle kauppalistan, puin Dallas-paitani ja feikkiuggsit jalkaan ja lähdin ulkoiluttamaan itseäni.
Illalla mies sai peliseuraa, mikä tiesi minulle muutamaa, kivuliaantylsää tuntia. On mahdotonta yrittää olla seurallinen kun pojat pelaa än hoo ällää. Kokosin kaikki naistenlehdet, joissa olisi jäljellä jotain luettavaa ja istahdin poikien kanssa olkkariin. Kyllästyin huomionpuutteeseen ja kävelin peliruudun edestä sänkyyn ja ristin käteni rinnusten alle. Olin kiukkausvalmiudessa, mutta silloin toinen pojista sai puhelun, joka oli merkki lainapaketin saapumisesta. Poika meni lähetystä vastaan ja toi mukanaan Guitar Hero World Tour-pelin. Settiin kuuluu mm muovikassillinen sladdeja. Älkää lisätkö peliä joululahjahankintoihin, mikäli teillä ei ole ylimääräistä huonetta pelin säilyttämiseen.
Uuden työpaikan koulutus siirtyy sairastumiseni vuoksi parilla viikolla eteenpäin. Däämn, sanon minä. Damn! Olis ollu käyttöä sille fyffelle. Ja juuri tällä viikolla on tullut erityisen paljon aurinkoisia puhelinsoittoja milloin mistäkin pomolaitoksesta, että NYT meillä olis sulle töitä. Ja kun en ole sopinut ainuttakaan työvuoroa sairastuspäiville, mistään korvauksista en pääse nauttimaan.
Hengitetään syvään. Hmmh...hhhhhhh.
Olen takaisin aamukaffelinjalla ja tunnen lievää pettymystä itseeni. I faled. Mutta, valoisa puoli on, ettei se maistu niin hyvältä kuin muistin.
Lupaan ryhdistäytyä.

Tsingeling!

16. marraskuuta 2009

Maija Poppasen filosofia


Kanankoipiraadon seuranta fesessä on jatkunut jo nelisen vuorokautta. Se on saanut jo muutaman ystävän, kymmeniä kommentteja ja herättänyt keskustelua kotitalouden hoidon tasa-arvoisesta jakautumisesta. Eilen sisäsiistiminän likaisuudensietoraja tuli vastaan. Tiskasin, mutta jätin kananjalkalautasen rauhaan. Katselin yksinäistä raatoa tiskipöydällä. Olinko mennyt liian pitkälle. Asia alkoi tuntua jo lapselliselta, vaikka huumorilla koko projektin aloitinkin. Kaveri oli kylässä ja hihitimme ja räpsimme valokuvia kuivuneesta ruuantähteestä ihan intsinä. Tuli huono omatunto. Onneksi kulta ei käy usein päivittämässä feseprofiiliaan.
Mutta missio onnistui. Kykenin kutistamaan ensin isosti häiritsevän asian pieneksi. Tämä on juuri sitä tunnettua Maija Poppasen filosofiaa. Tästä olisi syytä ottaa oppia kaikki nalkuttamiseen taipuvaiset ihmisyksilöt. Jos sinua häiritsee jokin, se on sinun ongelmasi, ei muiden. On tietenkin eri asia, jos kotityöt jakautuu niin epätasaisesti, että toisen osapuolen työmäärä lähenee jo palvelijan taakkaa.
Mies on poissa ja suunnittelemani puhdistuskuuri käynnistyi kuin itsestään. Viime yönä kuume nousi ja aamulla mittari näytti 38,13. En ole saanut kurkusta alas muuta kuin mehua ja kaalisoppaa. Haaveilen jostain, joka maistuisi joltakin. Onneksi naapurissa asuva ystäväni ei ole linjoilla, etten sorru nakittamaan häntä kauppaan hakemaan turkinpippureita.
Sairaana onkin kätevää puhdistautua. Hikoillessa haihtuu varmasti jonkun verran pöpöjä ja yskiessä keuhkot puhdistuu. Kuume pakottaa juomaan paljon ja maitotuotteita suositellaan välttämään, maito kun kiehuu niin alhaisessa lämpötilassa. Kaffe ei maistu. Eikä tupakka. Hirveän kätevää.
Jatkuu illanvietto peiton alla,
leffaputken merkeissä,
kullan boxerit maskottina,
ikävä kultaa tekeepi.

15. marraskuuta 2009

Juha-Pekka



Simmonen ilta.
Olin ystäväni syntymäpäivillä eilen ja sieltä lähdin mukaan baaritouringille. Etsimme sopivaa istuskelumestaa, mutta näin lauantai-iltana kahdeksanhenkiselle seurueelle oli vaikea löytää penkkiä peffan alle. Ihastelimme Galaxin mahtavaa jonoa ja suuntasimme suosiolla kohti Koulua. Yksien jälkeen puolet seurueesta lähti kotiin ja me loput lähdimme Lafoon. Kuinka ahdasta onkaan olla lauantaina baarissa. Sunnuntaisin sentään saa olla rauhassa.
Tilasin baaritiskiltä humalahakuisesti yhden hornan siinä toivossa, että viihtyisisin paremmin ihmisvilinässä. Mutta ei. Ei se auttanut. Jätin synttärisankarin lirkuttelemaan ja lähdin Rentoon morottamaan kavereita. Pilkun jälkeen menimme Poroon viimeiselle ja istahdimme Patiolle. Samassa pöydässä istui muutama Siljalta palannut poika, joilta anastimme Juha-Pekan. Juha-Pekka sukelsi tuoppiin.
Synttärisankari oli sisustanut asuntonsa itse. Ihastuin suunnattomasti olkkarin ja makkarin maisematapetteihin. Ne tuovat loman tuntua kotiin.
Dagen efter. Se tietää hapankaalia ja Mate-teetä. Auttaa muuten oikeasti. Toinen on B-vitamiini.






14. marraskuuta 2009

Kanankoipiraato


Viimeyönä töissä ei tapahtunut mitään erikoista, 13. perjantaista huolimatta. Anna Puu soitti yökerhon alakerrassa, mutta minä en baaritiskin takaa päässyt sitä kuulemaan. Unelmavävyjen tahdissa sekoitin improvisoidun Tom Collinsin charmikkaalle herrasmiehelle ja Pingviinin fiinille naishenkilölle. Joku unohti luottokorttinsa maksupäätteeseen. Ainakin jollakin oli huono tsägä. Ja taas piti opetella hinnat uusiksi. Thank God meillä Suomessa ei ole 1 tai 2 centtisiä.
Mun mies on lähdössä reissuun. Se on muutaman päivän poissa työpaikkansa virkistäytymistoimenpiteissä. Saan tilaisuuden jatkaa puhdistautumisprosessiotani kaikessa rauhassa, ilman silmien pyörittelyä ja "voi sua"-kommentteja. Mehupaastoon en jaksa nyt ryhtyä, sillä koko suolentyhjennysmissio tuntuu tällä hetkellä ajatuksena turhan rasittavalta. Jotain uutta tahtoisin testata. Löytyisiköhän goopista vinkkejä?
Mulla on menossa toinenkin testi. Tiedäthän, kun joillekin kämpän siistinäpito tapahtuu kuin itsestään ja toisille se taas vaikuttaa olevan uskomattoman vaikeaa? Pienet jutut, jotka voivat olla yllättävän häiritseviä. Kuten tyhjän WC-paperirullan jättäminen telineeseen, kylppärin lattian ja WC-istuimen pyyhkiminen suihkun jälkeen ja asioiden lojuminen joka puolella. Miksei likaiset kalsarit löydä pyykkikoriin, vaan levittäytyvät viikoksi sängyn ympärille? Miksi on niin vaikeaa asettaa tyhjät kaljatölkit roskiskaappiin asti. Ne jostain syystä aina jäävät tiskipöydälle näytille.
Minulla on missio. Seuraan ja raportoin edellispäivän kanankoipiraadon kohtaloa seuraavina päivinä. Itse koen ruoantähteiden ohjaamisen roskikseen jotenkin luonnollisena. Mun miehellä on välillä tapana "unohtaa" omansa lautaselle ja jättää likaiset astiat lojumaan keittiöön, ikäänkuin ne siitä itsestään katoaisivat. Mulla on hyvä mies. Hän kyllä tiskaa, jos pyydän. Ja pesee minunkin pikkuhousut. Mutta joskus...grrr. Minä olen päättänyt olla nalkuttamatta. Viestin voi saada perille nätilläkin tavalla.
Jokaisella jonkun kanssa kimpassa asuvalla on samat ongelmat, eivätkä ne miksikään muutu. Minulla on kaksi siskoa, ja meillä kaikilla on omat siivoustapansa. Olen oppinut olemaan häiriintymättä pikkuseikoista sen kummemmin. Haluan todistaa, että ärsyttävät asiat voidaan kääntää huviksi.

Tsingeling.



Hae tästä blogista