Hyvää Uutta Vuotta 2010!

Okei. Myönnetään. On äärettömän kurjaa viettää uusvuosaatto kotona, ilman skumpan hajuakaan, yksin. Kulta soitti 23:55 toivottaakseen hyvää uutta vuotta. 23:58 iski paniikki. Heitin pitkän takin päälle, laitoin kengät jalkaan, otin avaimet mukaan ja juoksin kuin tuulihattu legginsseissäni ulos ilotulituksia katsomaan. Vasta tuolloin, yksin ulkona kävellessäni tajusin, että nyt ei ollut ihan normi uusvuos vaan vuosikymmenen vaihtuminen.

Ensi vuonna tehdään sitten jotain ikimuistoista. Nyyh!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille <3

For me, it´s thursday

Niinku thank´s-giving on Rockylle thursday, uusvuos on mulle torstai.
Istun kotona soffalla, romanttinen komedia Just a Walk in the Park (suom huom. "Rotukoiria ja romantiikkaa") tulee töllöstä ja tietsikka on sylissä. Kulta on lähtenyt töihin. Kutsuja uudenvuoden viettoon on tullut useita, mutta en ole ollenkaan juhlatuulella. Ajattelin mennä salille kun perunat, salaatti, tonnikala ja kalapuikot on laskenu.
Asiasta viidenteen, CLEAN on jatkunut suht onnekkaasti. Olo on ollut jokseenkin parempi, kun olen vältellyt ns. kiellettyjä aineita (tjeu. CLEAN vol.3). Maitotuotteisiin en ole koskenut lähes kahteen viikkoon, enkä muroihin, sokeriin ym pitkälle jalostettuun seokseen. Tiistaina söin minimaaliannoksen riisiä, kun tilasimme intialaista kotiin. Ovikello soi ja Kullalle tuli kiire pukeutua ja maksoi safkat hämmästyneelle gastronauttipojalle vahingossa housut auki.
Eli IHAN nappiin ei mun kliini ole mennyt! Eilen sorruin jätskiin, ja puolustelin itseäni sillä, että se oli vain vaniljajäätelöä ja söimme sitä hedelmäsalaatin kanssa. Sitä ei tehnyt mieli kuin sen yhden annoksen verran, toisin kuin yleensä. Enää en niinkään kaipaa sokeria, ja makeanhimon kurittamiseen ei olla tarvittu kuin alle 2 viikkoa. Olen itseeni tähän saakka jokatapauksessa suhteellisen tyytyväinen, ja aion jatkaa kehoni putsaamista, kunnes ruokavalio on täydellinen ja ihoni alkaa huokua puhtautta.

Tänään täydensin kliin-dietti-varastoani stockaan kassajonossa tekemilläni heräteostoksilla. Mukaan tarttui luomu-hapankaalituoremehu (mikä ei ole yhtään niin pahaa kuin kuvittelin) sekä vihreitä linssejä. Eilen täytin eineskaapin vihanneskeitoilla ja hernekeittopurkilla. (OBS! Purkkiruoat eivät tod kuulu oikeaan CLEAN:niin, mutta Minna Lasisen kliin on niin kiltti, että se hyväksytään.)
Dietin vaikutuksista en osaa vielä sen kummemmin hehkuttaa, sillä olen ollut virallisella dietillä vasta muutaman päivän, jos valmistautumista ei lasketa. Sen olen huomannut, että kiellettyjen aineiden nauttimisesta tulee helposti huono olo, kun niitä ei ole vähään aikaan käyttänyt.

Tsingeling! Ja hei, hyvää torstai-iltaa <3

Välipäivinä LA:ssa - Mona Rapullin matkat vol.2

Joulu tuli ja meni. Ihan hirmuinen hössötys etukäteen, ja kun Joulupäivä on ohi, kaikki koristeet kerätään pois samantien. Vain joulukuusi on paikoillaan ja ostoskeskuksissa ja naapureilla on vielä satunnaisia koristeita jäljellä.
Aattona perhe kävi vielä viimehetken ostoksilla ja teimme tamaleita, maissijauhoista ja lihasta tehtyjä nyyttejä, jotka höyrytetään kypsiksi. Todella hyviä! Illalla kukin sai avata yhden lahjan. Perheen nuorin oli ihan täpinöissä joulupäivänä ja herätti muut ennen 7 am avaamaan loput paketit. Iltapäivällä anopin veli perheineen tuli käymään ja joulupäivällinen syötiin isolla porukalla. Loppuilta menikin leppoisasti köllötellen.
Joulupäivän jälkeen vaihtoehdot olivat patikointi tai päivän reissu Santa Barbaraan. Sisko ei omistanut vaellukseen sopivia kenkiä, joten hyppäsin autoon ja suuntasimme kohti uutta kaupunkia. Ajomatka kesti n tunnin ja perillä pyörimme katuja ja piipahdimme erilaisissa liikkeissä. Isompana erona esim Santa Monicaan tuntui olevan selkeä keskusta. Yleensä liikkeet on sijoitettu sikin sokin, toisin kuin kotona, jossa on keskus ja sen jälkeen haja-asutusalueet. Ilman autoa on täällä ihan turha kuvitella lähtevänsä mihinkään. Julkista liikennettä on nipin napin nimeksi, joten ilman autoa olet tosissaan kotiarestissa. Samanlaista sosiaalista verkostoa ei pääse syntymään, kun kotibileiden pidosta on tehty mahdollisimman hankalaa. Jos melua on edes hiukan, voi naapuri soittaa poliisin paikalle. Henkkarit tarkastetaan, vaikka kyseessä on täysikäiset ihmiset. Omituinen systeemi.
Santa Barbara on enemmän tai vähemmän turistipaikka. Ilmapiiri ja kaupunkisuunnittelu olivat turistimaisia ja tarjolla oli karttoja liikkeiden sijainnista. Mukaan tarttui pääasiassa kuvia ja hyvää mieltä. Mukava kaupunki, josta jostain syystä tuli mieleen Firenze.
Sunnuntai koitti, samoin siskon loma. Ennen lentoa käytiin katsomassa sitä satumaista Hollywoodia tähtien kädenjälkineen. Paikka oli kaaos - turisteja ja look-a-like-hahmoja joka puolella. Transformersin Bublebee oli loistava, Mikki-hiiren taas näyttävän eksyneeltä ja yksinäiseltä.
Micael Jacksonin tähden kohdalla oli mieletön kuhina, kun suuren osan muista laatoista sai tallattua kenenkään kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Surullista. Ilman noita tähtiä ja sementtiin painettuja jälkiä, joku voisi siirtää minut kesäiselle Oxford Streetille, eikä ero olisi kummoinen. Mukava siellä oli käydä ja mukava sinne olisi mennä uudestaan.
Pari viimeisintä päivää on mennyt nukkuessa ja haahuillessa. Hiljalleen voisi alkaa miettiä uutta vuotta ja mahdollisia bileitä.

Abrazaos y besos!

CLEAN vol 3. - Kliin thii vii

Huomenta,

Tänään alkaa nyt sitten se varsinainen Kliin-testi. Evääksi töihin otan mandariinin ja banskun, sekä poikkean kaupassa hakemassa jotain lounaaksi. Kiellettyjen listalla ovat nyt valkoiset jauhot, valkoinen riisi, hiiva, savukkeet, alkoholi, sokeri, maitotuotteet (ehkä juustoa lukuunottamatta), pitkälle teollisesti jalostetut mömmöt, kuten müeslit ja murot. Oikeassa CLEANissä vältetään lisäksi punaista lihaa, mutta en syö sitä muutenkaan paljon, joten jätän sen toistaiseksi huomioimatta. Raakaravintoa suositellaan.

Luen juuri Terveen elämän reseptit-kirjaa (ks. lukuvuorolista), ja mulla on plasmat menny ihan sekasin. Aajonus on parantunut mm syövästä syömällä raaka-ravintoa, johon kuuluu raakaa lihaa. Kyllä. Hämmentävää, mutta mielenkiintoista. Aajonus laittaa nykylääketieteen uuteen "valoon".

Odotan mielenkiinnolla, mitä puhdistus saa minussa aikaan. Minulla on kesäkuusta saakka ollut ihottumaa sormista lapaluihin asti. Se levisi rintoihin ja nyt kasvoillekin. Eilen huomasin pieniä läiskiä myös selässä. Olen kyllästynyt hieromaan iholleni kaiken maailman kortisonivoiteita ja muita ulkoisia lääkkeitä. Pelkkä perusvoide ei tunnu auttavan, ja valohoidostakaan ei ole ollut juurikaan hyötyä.

Jostain sisältäpäinhän sen on tultava. Sairaudet kertovat epätasapainosta. Kehoni yrittää vietsiä, että jokin on hassusti. Kumpa vain saisin selville mikä! Huoh..

Kun töllöstä ei tule mitään, katsele vaikka Kliin thii viitä. Ks. linkit tähän textiin.

Tapsanpäivä

Kuin puskista, iski "tahdon juoda teetä viltin alla ja lukea uudelta tuoksuvaa kirjaa yksin kynttilänvalossa"-olo. Olimme sopineet kamujen kanssa menevämme parille ja olin juuri näpyttelemässä valkoista valhetta,"Vähän pipi olo..", kun puhelin soi ja kaveri kyseli jo ovikoodia.

Kävimme ekaa kertaa rautatieasemaa vastapäätä avatussa Cup & Pintissä. Sisustus oli kiva. Jos jotain pitäisi pölliä, ottaisin oven edessä olevien pitkien pöytien jakkarat tai seurustelupöytien tuoleissa olevat jännät istuinlaput. Yllätyksekseni paikalla oli dj ja 3-kymppistä väkeä. Miinuksena syrjäinen sijainti ja karu maisema.

Lumipyryssä liukastelimme käsikynkässä lehmään. Minulla oli sama karvahattu kuin edellisenä iltana karaokebaarissa. Joku oli tiedustellut pokelta, olinko mahdollisesti venäläissyntyinen. Lehmässäkin hypoteesi hattuni itänaapurimagneettisuudesta sai vahvistusta.

M&M liittyi seuraan. Otimme pari ja keskustelimme minihameiden varjopuolista ja pröystäilimme joululahjoillamme. Tuli aika vaihtaa mestaa ja potkimme aution kauppatorin halki tyhjiä oluttölkkejä ja haastoimme toisiamme tekemään lumienkeleitä. Kukaan ei rohjennut. Astuimme Rentoon paljon vähemmän lumisina, kuin mitä olisimme olleet, mikäli olisimme tehneet lumienkelit. M&M tarjosi kierroksen jallubutteria, jonka jälkeen lähdimme Armakseen. Jammailimme Apollon tanssilattialla ja kiinnitimme huomiota siihen, miten huonosti tunsimme biisejä. Siitä on varmaan 1/2 vuotta, kun olen viimeksi ollut jammailemassa.

Haimme hesekepapilta yöpalaa ja nostimme hattua reippaalle kassatytölle, joka piti komentoa kefukokeille. Totesimme, ettei kärsivällisyytemme riittäisi moiseen touhuun ja toivoimme, että hän pääsisi pian kakkaduunista eroon.

CLEAN vol 2. - Valmistautuminen kehon puhdistautumiseen

Joulupäivää!
Aloitin valmistautumisen CLEANin soveltamiseen kehoni renssaukseen jo pari päivää ennen joulua, mikä ei ollut ollenkaan hassumpi idea. "Aloitan tehotreenin joululoman jälkeen." "Pömppömaha lähtee terassikauden päätyttyä." Kuulostaa tutulta? Valmistelut on hyvä tehdä rauhassa, eikä se estä lomaherkkuttelua tai -rentoutumista ollenkaan.
Gwyneth suosittelee CLEANin toteuttamisen iisisti 2:n viikon erissä. Ensin jätetään valkoiset jauhot, parin viikon päästä maitotuotteet ja lopuksi sokeri. Itse jätin heti maidon pois kahvista (ja yllätyksekseni tykkään mustasta kaffesta!!) ja hörppään usein yrtti- ja vihreää teetä, sekä huuhtelen myrkyt alas juomalla paljon vettä. Tykkään puristaa vesilasiin sitruunamehua. Juominen on übertärkeetä puhdistumisen kannalta.
Sääntä nro.1: KUUNTELE VAISTOJASI. Äidin luona joulupöydän ääressä ei tehnyt mieli kinkkua, joten en ottanut sitä. Haistelin ja maistelin punkkua ja huomasin pitäväni sillä hetkellä valkkarista enemmän. Äiti keitti kaffetta ruoan jälkeen, (yleensä juon sitä hänen seurakseen), mutta nyt ei uponnut. Tunnistin imelän maun ja luovutin kahviannokseni äidin päänsärkylääkkeeksi. Joka joulu tulen nauttineeksi muutama lasillinen liikaa hehkuviiniä. Nyt en saanut alas kuin 1/2 lasillista. Suklaakonvehteja saattoi joskus mennä rasiallinen kerrallaan, nyt meni monta, mutta jokatapauksessa vähemmän kuin normaalisti. Riittää vain kun kysyy itseltään: "Haluaako ja tarvitseeko kroppani todella tätä juuri nyt?"
Päätä ihan itte, mitkä tuotteet jätät ekana pois. Itselleni on viimeaikoina tullut makea-ällötys, ja jopa ns. tavallisesta jogurtista (joka sis. paljon sokeria eikä ole HYLA:aa tai rasvatonta) on tullut huono ja ähky olo. Siksi olen jättänyt maidon ja jogurtit pois. Juustoa olen vielä syönyt, sillä se ei ole tuntunut pahalta. Juustossa on ruoansulatusta edistäviä bakteereja, (vaikka olen kuullut jonkun ravintogurun sanovan sen olevan kuin liimaa vatsalle ja aiheuttavan ummetusta, mikä on totta, who knows? Ajattelin uskoa omaa fiilistä tässäkin asiassa).
Sokeria olen vähentänyt, enkä popsi irtsareita niin paljon kuin ennen. En edes kuivattuja hedelmiä. En ole ollut leipäihmisiä vuosiin, joten jauhojen jättäminen tulee olemaan helppoa.
Mutta tämä siis pikkuhiljaa. Ryhdy kanssatestaajakseni jos puhdistusvietti iski. O:D
Raportoin täällä sitten, miten menee ja hehkutan vaikutuksista.

Tunnustan olevani vähän friikki ravinnon ja terveyden suhteen, joten tykkään lukea eri teorioista ja testata niitä. Sain joululahjaksi lisää luettavaa, TJEU lukuvuoro-listaani sivupalkissa!

LA - kolumnisti Mona Rapullin matkat - vol.1

Moiiii!

Mitä Suomen talveen? Täällä on ollut ekat 3 päivää jotain 25 *C. Tänään ja eilen 15 *C, eli lämpöä piisaa. Omituinen nuha iski ja tänään shopattiin puolikuntoisena. Paikka oli valtava! Helposti olisi voinut käpytellä ja shopata koko päivän, mutta nyt vietettiin siellä "vaan" 4 h. Mukaan tarttui saappaat ja farkut, yhteensä 55$, joululahjoja ja sisko löysi ihanan mekon.

Anoppi on ollut pari päivää poissa töistä nuhakuumeen takia, mutta silti se nainen jaksaa puuhata ja olla iloinen. Kadehdin sitä energiaa. Edellispäivänä käytiin nopsaa Venicessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Venice._Los_Angeles._California), kaupunki Losin kyljessä, eli oikeastaan osa sitä. Samalla matkalla käveltiin Santa Monican ostoskatua Third Avenueta ja kuunneltiin hetken John Westin akustista kitaraa. Jumalainen ääni ja syötävän komea mies. Samalla kadulla oli vieri vieressä erilaista viihdyttäjää musikanteista akrobaatteihin ja rahaa rahaa kerääviin apinoihin.

Huomenna eläintarhaan ja suomalaisten ruokien kokkailua. Pyhien jälkeen Hollywoooooood. :)

Pus pus,
Mona Rapulli

CLEAN - intro

Moornin! Eilen mulla alkoi viikon omaloma. Nukuin tyylikkäästi 8 1/2 h ja nyt juon tyytyväisenä mustaa kaffetta ja kuuntelen Jessica Simpsonin joululauluja juutuubista, (mistä yhä sängyn pohjalla pikku-darraa poteva mies varmasti iloitsee.)
En ole koskaan etsinyt näin innokkaasti joululahjoja kuin tänä vuonna. Olen kääntänyt ostoskeskukset nurin jo 3:lla paikkakunnalla, eikä vieläkään ole koko ostoslistaa kuitattu. Olen käyttänyt paketoidessani naistenlehtien pakkausvinkkejä ja käärinyt lahjat sanomalehtiin ja silkkinauhaan perinteisen paperirullan sijaan. Salmiakkikalenterista on enää yksi karkki jäljellä. Joulukortteja ei olla vieläkään lähetetty.
Niin joo...mistä mun pitikään kirjottaa. Juu! CLEAN. Luin goopista taas DO-osiosta vanhoja textejä ja kiinnitin huomiota elimistön puhdistusohjelmaan, josta Gwynethkin on ottanut huumaa. Aion soveltaa sitä itselleni sopivassa muodossa. Dr. Jungerin kehittämän ohjelman ideaan voitte tutustua laittamastani linkistä. (TSEKKAA myös lukuvuoro-listaani sivupalkilla.)
Gwyneth kertoo DO-sivullaan, että homman nimi on seuraava: kun elimistö on tarpeeksi puhdas, se muuttuu itsensä parantavaksi kokonaisuudeksi. Myrkyttömässä kropassa ei ole aknea, ihottumaa ja se on vähemmän stressaantunut ja siten ei sairastu helposti flunssaan tai muihin tauteihin.
Tulossa on siis juttusarja CLEANistä Minna Lasisen testaamana.

Hyvää Joulun odotusta <3

Sininen kausi

Ateneumin aula vilisee ihmisiä. Jätämme takit narikkaan ja tungemme kassit lokerikkoon. Laitan Johnny Depp-rillit päähän ja lyttään pääsylipputarran otsaan. Leets gou!
Leijailen lumouksissani sali salilta läpi ja välillä jään tuijottamaan. Useat teokset näyttävät tutuilta, sillä olen tutustunut niihin lukiessani konstvetenskapia. Otan huumaa erityisesti Sinisestä kaudesta. Tulee himo alkaa taas itse maalaamaan.
Picasso on ollut suosikkitaiteilijani pienestä asti. Hänen tyylien kirjavuutensa osoittaa, ettei taitelijan tarvitse pysytellä samassa tyylissä koko ajan. Teosjoukosta löytyy toki niitäkin, jotka voisivat yhtä hyvin olla kolmivuotiaan tekemiä ja näytille on pantu keskeneräisen näköisiäkin skissejä. Niitä en haluaisi olohuoneen seinälle, mutta yllätyksekseni oppikirjoissa tylyn näköiset kubistiset teokset näyttävät jopa komeilta oikean kokoisina. Erään piirustuksen edessä on ruuhkaa. Sen nimi kuuluu suunnilleen näin: "Minotaurus hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan". Pistämme merkille suuren määrän, etenkin nakujen, naisten muotokuvia ja kirjoitamme vieraskirjaan terveiset. Erityisesti pidin myös Pablosta otetuista mustavalkoisista kuvista, jotka olivat osana taiteilijan elämänkerran esittelyä. Joukossa on kuvia hänen boheemista ateljeestaan, jossa on varmasti helppo inspiroitua.
Kierroksen loputtua kanssakulkijani ilmaisivat lievää pettymystä näyttelyn pienuuteen. "We want more..." Monilla on varmasti ollut giganttiset odotukset näyttelyn suhteen. Onhan tämän suuruisen taiteilijan näyttely harvinainen meillä Suomessa. Kaikenkaikkiaan minusta oli mahtavaa päästä kosketusetäisyydelle omaa idoliani.
Mieleeni muistui eräs noin vuosi sitten kiertämäni Aboa Vetuksen yläkerrassa oleva Matti Koivurinnan säätiön näyttely, jossa näin ensimmäisen Picasson. En muista teoksen nimeä, enkä tiedä, oliko se edes aito, mutta olisin voinut jäädä tuijottamaan teosta puoleksi tunniksi. Jotenkin aloin ihmetellä teoksen moderniutta, vaikka se oli niin vanha. Picasso on syntynyt 1800-luvun puolella. Tunsin silloin jollain hupsulla tavalla päässeeni lähelle jotakin, jota ei ole enää olemassa.
En osaa selittää.

Tsingeling!

Pöytäcurlaamista jätkäseurassa - lyhyt raportti

Tokan viikon aamuheräämiset on menny paremmin kuin ekalla viikolla. Nukuin pommiin vain kerran ja missasin valohoidon kolmatta kertaa. Tänään voi käydä samoin, sillä mittari näyttää

-17 kelsiusta. Ellen ota taxia. Huomenta vaan.

Ke töitten jälkeen lähdin chillaamaan Samppiksen koululle Halipepun vetämiin käsipalloreeneihin. Ihailin tyttöjen reisilihaksia ja kinuin että Halipeppu tekisi Murullekin reeniohjelman. Reenien jälkeen menimme Alvariin yhdelle ja saimme lisää jätkäseuraa, jonka jälkeen Halipeppu & company vaativat mennä testaamaan uuden ravintolan, Lone Starin. Kolmatta kertaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka jätkäseura jäi kaipaamaan lisää ranskiksia ajatuksen vuoksi.

Suuntasimme Kiitoradalle pelaamaan pöytäcurlingkia. Se oli hauskaa, etenkin parin kuivan sidun kanssa. M&M liittyi seuraan. Muru ja M&M voittivat pojat 6-0.

Pelin jälkeen Rento-uduimme ja Ykä meni sikiöasentoon pöydän alle. Lähdimme viimeiselle koitokselle Taivaaseen laulamaan. Ykä heräsi seuraavana aamuna hotellihuoneesta.

Eilen heräsin klo 14 darrassa, menin töihin klo 17 bussilla.

Tiedän. Olen reipas.

Oman äänensä narsisti

Iloinen nuorimies ottaa minut ja talouspaperirullat lämpimästi vastaan kun saavun systerin uuteen asuntoon. "Hey Minna, be at home."
Otan toivotuksen kirjaimellisesti ja kaadan itselleni lasillisen viiniä. Kämppä on kalustettu, sillä pari on juuri muuttanut takaisin Suomeen. Avokeittiöstä tulee ruuan tuoksu. Summeri soi ja saamme seuraamme lisää vieraita. Pian istumme neljästään soman pikkupöydän ääressä ja aterioimme mustia papuja brasilialaisittain.
"Kuis on laulutunnit menny?"
"Hyvin. Täl viikol oon pitäny sellasta teemaa vaihtoehtoisista menetelmistä laulutaidon oppimisesta." Systeri opiskeli Lontoossa näyttelemistä ja sepittää jotain draamatekniikoiden soveltamisesta.
"Hohhoh, mäki tuun sun laulutunnille. Onko se kallista?" Anu kysyy.
"Ei vielä, kun ei oo omaa toiminimeä," systeri vitsailee.
Keskustelu kääntyy nurkassa olevaan kitaraan. Nuorimies ottaa sen syliinsä ja alkaa soittaa. "En mä osaa oikeesti, kunhan soitan."
"Toi on meilläkin suuri ongelma. Nuoret tytöt, joilla on kauniimpi ääni kuin Paula Koivuniemellä, tulee mun tunneille ja sanoo etten mä osaa! Sillon kyllä hakkaan niihin itseluottamusta. Nuoret ihmiset täytyy saada uskomaan itseensä."
"Oot sanonu että oot parempi kuin Kaija Koo, mitä sillä meinasit?"
"Heh. Se tais olla viimeksi ku oltiin karaokejurrissa ja taisin kyllä viitata Koivuniemeen. Eli just sitä tarkoitin, että on ihmisiä, jotka laulaa nätimmin kuin P.K., mutta ei uskalla pitää samanlaista showta kuin hän."
Systeri opettaa laulua Pop Rock Jazz oppilaitoksessa ja jyrää oppilaisiin oman äänensä narsismia. Lisätietoja systerin blogissa http://www.dacostasinging.blogspot.com/ .

Tämä haastatteluntynkä on lyhyt ja ytimekäs. Ottakaa yhteyttä haastateltavaan.

Rakas Yöduuni,

Toka päivä uudessa työpaikassa oli lähes yhtä puuduttava kuin ekakin. 15:30 karkasin paikalta, hoisin pisneksiä ja piipahdin kotimatkalla uuden kodin saaneen UVD kautta. Mukaan tarttui Inglourious Basterds, Public Enemies, Ratatouille ja karkkia verensokerinnostattamistarkoituksessa.
Ajatus istumatyöstä alkoi ahdistaa ja kiukkasin kuin väsynyt päiväkotilainen, kunnes Rakas ehdotti minulle ymmärtäväisenä happilenkkiä. Rakas tilasi pizzan. Istuin hänen viereensä suupalan toivossa, vaikka olin juuri väittänyt, ettei minulla ole nälkä, ja että pizza on pahaa.
Välillä muistutan koiraa. Olen kyllä sisäsiisti, mutta en kestä olla päivääkään kokonaan sisätiloissa. Lisäksi tykkään syödä jämiä, kuten leivänkantoja ja tacomurusia. Väsyneenä nenäni on kylmä ja huonona päivänä saatan nähdä itselläni kuonon.

Kolmas päivä uusissa töissä. Meinaan nukahtaa jo aamupäivällä. Onneksi lounaspaussin jälkeen pääsemme kenttähommiin. Töiden jälkeen riennän kotiin, ehdin istua puolituntia koneella, tehdä kauppalapun ja sitten täytyy pikakävellä kaupungille. Trimmauksen jälkeen käyn systerin luona ja huomaan olevani ihan loppu.
Tällaistako se normaali elämä olikin? Heräät kukonlaulun aikaan, olet töissä ilman iltalisiä siihen saakka, että ulkona on pimeää ja sitten pitäisi vielä hoitaa ruokaostokset, laittaa ruokaa ja käydä treeneissä. En muistanut, että aamuisin työmatkalla ja kotimatkalla näkisi joka päivä samoja ohikulkijoita ja vastaantulevia.
Teen ruokaostokset ja haen alkosta punkkupullon. Palautan leffat, joista jaksoin katsoa vain yhden. Pääsen vihdoin kotiin ja kokkaan, siivoan eteisen siihen kuntoon, että ovesta mahtuu sisään, syön ja avaan tv:n.
Rakas tulee kotiin reeneistä. Emme ole nähneet koko päivänä. Ja pian minulla on nukkuma-aika.

Rakas Yöduuni, oletko sittenkin Se oikea?

Heikki, olit oikeassa

Eilen joogatunnin jälkeen 20:20 tapasin systerin ja kumppanit Edisonissa. Tilasin oluen. "Jaahas, tästä tulee sitte karaokeilta," Heikki tiskin toiselta puolelta sanoi. Vastustin väitettä. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja eka päivä uudessa duunissa.
21:30 seurueemme päätti testata viikonloppuna avajaisia viettäneen The Onen. Penkit olivat pehmeät, palvelu kohteliasta, seinät vihreät, poket tuttuja ja toiletit wc-paperittomat. Fiilarit kruunasi baaritiskin edessä tanssahteleva kolmikymppinen nainen.
Punkku ei tuottanut toivomiani tuloksia, sillä minua ei alkanut väsyttää. 00:00 suuntasimme tois puol katuu parille biisille. 01:30. Säntäsin kotiin, söin pikkusuolaista ja menin sänkyyn.
03:22 Halipeppu soitti. "Muru tuu auttaa." Halipeppu oli ollut rundilla poikien kanssa puoli 4 asti iltapäivällä. "Eik sul oo avaimii?" Ärtyneenä lähdin rappukäytävään hakemaan Halipeppua pyjamassa. Mutta Halipeppua ei näkynyt.
Jostain kuului tuttu ääni: "Muruu...muruuu!" Seurasin soundia ja löysin Halipepun kompuroimasta puistolta alas johtavia portaita. Halipeppu oli naamat.
06:30 herätys. Yritin saada Halipepulta pusun ennen töihin lähtöä, mutta Halipeppu nukkui tajuttomana. Laitoin punaista kestohuulipunaa ja annoin Halipepulle jäynäpusuja otsaan.
14:45 pää kellahti ja silmät menivät umpeen. Kouluttajan rauhallinen ääni muuntui päässäni joogaohjaajan rentoutusmantraksi. Vierustoveri tökkäsi minua käsivarteen. Avasin silmäni hämmentyneenä ja naurahdin nolona. Heikki oli oikeassa.

Halipeppu on tajuissaan, sai huulipunan pois otsasta, yritti myydä työvuoronsa. Muru selvisi työpäivästään ja Halipepulla on koitos vielä edessä. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Askarteluohjeet - Kuvakollaasi

Valitse haluamasi alusta. Se voi olla kartonki, muistitaulu, seinä kirjoituspöydän yläpuolella, muistivihko tai kansio. Käytä mielikuvitustasi. Kerää kasaan paljon aikakauslehtiä ja matkakuvastoja, jotka ovat pullollaan kauniita kuvia. Selaile lehtiä ja tunnustele kuvia ja artikkeleiden otsikoita.
Mitkä kuvat herättävät sinussa inspiraatiota? Löydätkö esineitä ja asioita, jotka haluaisit itsellesi? Tai matkakohteen, jossa haluaisit käydä? Talon, johon haluat muuttaa? Unelmiesi auton?
Leikkaa haluamiasi kuvia lehdistä ja liimaa niitä valitsemaasi alustaan. Koristele ja tee kollaasista mahdollisimman mieluisa. Ihaile kuviasi ja tunne, kuinka sinulla jo on ne asiat elämässäsi. Kuvat ovat jo osa eläämääsi. Millaisia tunteita kuvat herättävät?
Laita kollaasi näkyvälle paikalle, jotta voit ihailla sitä usein. Tai laita se turvalliseen paikkaan muhimaan ja katsele sitä aina halutessasi. Tarpeen vaatiessa voit vaihtaa tai lisätä kuvia. Tavoitteet muuttuvat aina, se on luonnollista. Halusit ehkä ennen musta porchen, mutta nykyisessä elämäntilanteessasi haluaisitkin sinisen hondan.
Kuvakollaasin kokoaminen on yksi tapa visualisoida omaa elämääsi. Lisää visualisoinnista ja sen muodoista ja hyödyistä ja toimivuudesta tulossa lähiaikoina.

Tie asiakkaan pelastukseen - Mokat vol.1

Tiedäthän, kun joku tilaa sulta drinkin, joka vaatii normaalia huomattavasti enemmän säätöä ja aikaa? Joudut hakemaan nännilasit toiselta puolelta ravintolaa. Elbow-tekniikalla. Sitten asiakas kehuu ammattimaisesta palvelusta ja hämmästelee drinkin kauneutta.

Eikä tajua antaa tippiä.

Ho-hoo..Tuli mieleen eräs reissu, jona olimme ystäväni ja hänen kaverinsa kanssa rundilla. Astuimme ravintolaan, jätimme takit narikkaan, puuteroimme nenämme ja nojasimme tiskiin. Ystäväni kaveri piteli tuoppia kädessään, vaikkemme olleet siinä vaiheessa vielä saaneet palvelua. Vuoromme tullessa, baarimikko kiinnitti huomiota kaverin tuoppiin, jossa luki "OLD BANK". Baarimikko otti tuopin kaverilta ja asetti sen tiskin toiselle puolelle, käsien ulottuville. Baarimikon kääntäessä selkänsä, kaveri otti tuopin takaisin. Juomaa oli 2 cm jäljellä.
Mutta hän ei lähtenytkään karkuun.
Baarimikon käpy paloi kiinni. Hän talutti kaverin narikoille ja pyysi pokea katsomaan, että kaveri pääsisi ulos ravintolasta.
Seurasin tilannetta haltioissani. Kaverin poistamisen jälkeen pohdimme ystäväni kanssa, miten kaveri olisi voinut pelastua.
A) Kaverin olisi kannattanut valita textitön tuoppi salakuljetuksen uhriksi.
B) Kaverilla olisi ollut mahdollisuus peittää tuopin texti sormella nojatessaan tiskillä.
C) Kaveri sortui yhteen seitsemästä synnistä. Kaverin olisi tullut vastustaa kiusausta anastaa takaisin tuoppi tarjoilijan holhouksesta.
D) Kaverilla olisi pitänyt herätä itsesuojeluvaisto, joka olisi ohjannut häntä katoamaan baarimikon näkökentästä heti anastettuaan tuopin takaisin.
Perustuu tositarinaan. Tänään kaveri on selvinpäin ja voi hyvin. Kaverilla kävi tsägä, eikäsaanut porttikieltoa ravintolaan. Kaveri on oppinut virheistään, ja osaa kuljettaa tuopin ravintolaan jäämättä kiinni.

Eikä ole edes hiki

Olen solmussa pienehkön joogasalin lattialla. Koitan tarkistaa sivupeilistä, onko jalkani 90 asteen kulmassa, mutta näen sen sijaan toisen joogaajan pakaran. Asentoni on melkoisen epämieluisa. Oikea jalka osoittaa suoraan taakse ja oikeaan polveen koskee. Vasen polvi on koukussa ja oikea käsi tukee maasta. Vasen käteni kurkottaa kohti kattoa ja katse siirtyy mukana. Yin-tunnilla tehdään pitkiä venytyksiä. Open silmät ovat keskittyneesti ummessa. Tuijotan kyllästyneenä liekkejä puhaltavaa lämpökanisteria. "Siirry lapsen asentoon." Äntligen! Makaan matolla kuin turhautunut lapsi. Puolet tunnista on kulunut, eikä minulla ole edes hiki!
Olen tämän viikon käynyt Turun toisessa hot jooga-koulussa, Laguunissa. Itse tykästyin siihen aiempaan heti. Älkää kuunnelko mun pillitystä, jos teitä kiinnostaa kokeilla. Laguuni on spa-painotteinen, eikä tarkoituskaan ole rehkiä. Minä nyt olen tällainen Rääkin Rakastaja. Seuraavaksi aion kokeilla astangaa.
Voi Mooses!!! LUNTA! Nyt sataa lunta. Äkkiä ulos. Karvalakki päähän.

Tsingeling!

Kuvakollaasin taika

Kaapissani muhii tummansininen rullalla oleva kartonki. Avaan sen silloin tällöin tsekatakseni, mitä se on saanut aikaan. Katselen siihen liimaamiani lehtileikkeitä ja huomaan jälleen kerran yllätyksekseni toteutuneen kuvan. Liikuntasalin matolla käsillään seisova tyttö, jolla on samanvihreä toppi ja mustat pitkikset kuin minulla joogatunnilla.

Kokosin ekan kuvakollaasin keväällä, kun olin muuttamassa Helsinkiin kaverin kanssa. Halusimme löytää asunnon, joka miellyttäisi molempia. Mailasimme kuvia toisillemme omista kuvakokoelmistamme, jotka muodostivat unelmakämppämme. Tulokset olivat hämmästyttäviä.

Eräänä päivänä tuleva kämppis kertoi huonoja uutisia. Hän ei voinutkaan muuttaa. Joutuisin joko etsimään uuden kämppiksen tai muuttaman yksin. Aluksi olin suunniltani. Olin jo irtisanonut asuntoni täällä. Päätin varastoida huonekaluni seuraavaksi kk:si ja tienata rahat takuuvuokraan itse. Sitten piti löytää kämppä stadista. Töitä olin jo fixannut.

Pian koitti kamojen varastointi. Ystävättäreni oli jo luvannut punkkausmestan hänen luotaan muuttoon asti, mutta eräs ihana viiksiniekka tarjosi minulle ja kengilleni majoitusta. Aamuisin sain kuulla järkyttäviä uutisia pääkaupunkiseudulta. "Muru, Helsinki räjähti. Et sä voikaan lähteä."

Eräänä päivänä miehen ollessa töissä järjestelin kuvia tietokoneellani. Löysin kuvat toukokuussa tehdystä kuvakollaasistani ja järkytyin. Istuin keskellä unelmakotiani. Kuvat täsmäsivät kotiin yksityiskohtiaan myöden. Keittiön kaapit olivat samaa mallistoa, metallinen liesituuletin, olkkarin lattiat. Ja komea mies.

Tämä ei ole vitsi. Minä ja ystäväni olemme testanneet kuvakollaasin tehon ja vakuuttuneet siitä, että ei ne ihmeet niin ihmeellisiä ole. Ohjeita ja vinkkejä oman kuvakollaasin kokoamiseen lähiaikoina.

Tsingeling!! <3

Kaaks duoppii, nasu ja valkkari raitilla!

Ovikoodi ei toimi. Autotallin kautta pukkariin. Paska, tä paita on likanen. No, ei sitä kukaan huomaa. Hissillä ylös tsekkaa oma reviiri.
Liinoitus. Tuplakatteet vai? Jaaha. Veitset on taas sekasin. Laitan pienet, laita sä isot. Täält puuttuu jälkkärilusikka!! Sitte viinilasit, vesilasit, yks istuu ja taittelee servettejä. "Heei. Noi on väärät? Eilen oli vihreet, näille tulee punaset." "Ok. Mä vaihdan nä 100 servettii, taittelen uudet." Oikeen väriset.
"Onks joku laittanu alkudrinksut brikoille?" "Emmää tiiä." "Emmääkää." "Noh, ei sit varmaan. Mä laitan sit." "Eieieieieiei!!! Ne on tuolla viinavarastossa valmiina, TIÄTTY! Pölö.." Ookoo. Kaadetaan skumpat takas pulloihin, lasit tiskiin. "Älä tuo tänne, vie keittiöön." Jaaha. Keittiössä tiskari komentelee sormella, tonne nuo, tänne tällaset lasit. "ETT jätä siihen!"
Tulis ne ihmiset jo. "Noustaan kaikki pöydistä yhtaikaa ja mennään ottamaan yhdessä ruokaa!"-logiikka. Jippijajei! "Voi vitsit, tulipas pitkä jono!"
"Saako olla lisää viiniä?" "Kyllä kiitos, punaista." Blopblopblop. "Lisää viiniä?" Ei kiitos. "Viiniä lisää?" "....Ja sitte ku se Konsta ei koskaan saanutkaan sitä bonusta..." "Anteeksi, saisko olla lisää viiniä?" "...eikä se Jormakaan myöntäny että se oli sen moka." Jaha, ei ehkä sitten. Seuraava. Kolmannella kaadolla loukkaantuneena: "Mulle ei sitte tarjottukaan ku yks lasi viiniä?!" "Tarjottiin, mutta herralla tais olla juttu kesken."
Bongataan laskutukseen menevä tilaus. 8 h takana. Ei tunnu missään. Mä siirryn pikkuhiljaa tonne alakertaan nyt sitte, jos täällä on kaikki ok. Pukkariin. Essu pesuun, tukka auki, jojo messiin. Huulikiiltoo ja menoks.
"Sitte?" "Ööm. Mitä mä otan, apuaapua emmä tiiä, hihihi!!" "Ota bisse." "ENN! Maami! Mä otan mä otaan....hot shotin!" Blop. Schh..pruut. "Ole hyvä." "Hei tyttö, laita vielä toinen!Jakuivasiideri kans!" Grrr. Bändi alkaa soittaa. Vähän liian kovaa. "Sulle?!" "Kaaks tuoppii, yks nasu, kolme valkorrrssää...ja, mitä sä otaat? Ja yks valkowiiniraitilla!" "2 tuoppii, nasu, 3 valkovenäläist ja? En kuullut sitä viimeistä?" "EIGU 2 DUOPPII, 3 VALKORrrSSÄÄ JA VALKKARI RAITILLA!!!!!!!!" What ever...
Meen tauottaa mummin ja samalla itseni. Yks rööki enää. Ooh..Nyt ei lasketa tupakointiin. Oon ansainnu tän. Kyynärpäätekniikalla takas tiskin taakse.
Pilkku.
Mitat pesuun, mehut veke, pyyhi pöydät, plokkaa lasit, lähetään roudaa roskat alas. 12 h 7 min takana. Toimistoon ilmoittautumaan. "Mä lähen himaan. Moido."

Omaääniterapiaa

Koin äänen suuremmoisen voiman omassa kehossani laulutunnilla.
Olin ujo, mutta minulla oli joku ihmetarve laulaa. Ihailin heleäänistä siskoani karaokessa ja halusin itsekin osata laulaa ilman säröilyä ja epävarmuutta. Laulutunneilla tuntui höperöltä, kun avasimme ääntä. "Vyii-nyi-vyi..h h h.." Sitten lauloin Sinatran My Wayta 1/2 h putkeen ja hiffasin. Biisin huippukohdassa ääni värisi, eikä kurkusta päässyt puhtaita värähtelyjä. Mutta pienen lämmittelyn jälkeen tunsin, kuinka hartiaseuta ja niska lämpenivät ja ääni vapautui.
Olin niin huumassa, että aloin kokeilla sitä kotona. Menin suoraan värähtelyjen käyttöön, sitähän ääni itseasiassa onkin. Joogit ja tiibetin munkit käyttävät eri sointuja hyväksi meditoidessaan ja ilmentäessään. Kehitin oman harjoituksen, ääniterapiaksi: Eri korkeuksilta lauletut soinnut vaikuttavat kehon eri osiin (tulivat ne sitten sisältä- tai ulkoapäin.) Mitä korkeampi ääni, sen ylempiin kehon osiin se "soi". Matalat äänet taas vaikuttavat kehon (nyt ei puhuta jaloista, vaan keskivartalosta ja pallean seudusta, idässä puhuisimme chakroista) alimpiin osiin.
Tee näin: Istu tai seiso siellä, missä saat olla rauhassa. Laita mielimusiikkiasi soimaan, jos haluat fiilistellä, tai aloita spontaanisti hyräilemään. Jää yhteen "taajuuteen" ja päästä sitä tasaisesti kurkusta, aivan kuin meditoist "aaaaa...." Anna sen soida. Tunnet sen korvissa, niskassa ja päässä. Etene korkeammalle ja korkeammalle. Anna äänen tulla luonnostaan päästäsi! Päästä ulos ne äänet, jotka haluavat vapauteen. Lopuksi venyttele hartia- ja niskaseutu. Mene selinmakuulle, nosta jalat ylös ja ravistele. Vie polvet maahan pään viereen. Helpottaa myös tukalaa oloa.
Suorastaan terapeuttisia mahaääniä kuuntelen itse Luis Miguelin Romance-levyltä ja siirryn siitä laulamaan korkelta vaikka My Waytä.) Mahaäänet voi laulaa suoraan mahasta, älä laula kurkusta.
Lisätietoja multa kysyttäessä, ettei tuu liian pitkää textiä.

Pusuja Tompalta!

Härkää sarvista

Herään silmät ristissä 7 am. Klementiini, kuppi yrttiteetä. Menoksi. Valoarkussa 4 minsaa. Kuvittelin hetken makaavani biitsillä.

Kaffesta luopuminen on ollut yllättävän kivutonta, vaikka aamurutiineihin on kuulunut pari kuppia jo vuosikaudet. Sama pätee kaikkeen muuhun. "Mä yritän taas laihduttaa, kun viime kerralla ei onnistunut," joku sanoo. Siis mitä ihmettä?! Miten voi yrittää laihduttaa? Sä joko laihdutat tai sitten sä et laihduta. Joko sytytät sen tupakin, tai sitten et sytytä. Eikö kuulosta yksinkertaiselta?

Mutta sitten joku painaa vastustuskytkintä. Jokin pikkupiru siellä mielessä alkaa keksimään kymmeniä syitä puolustaakseen vanhaa tapaa. "Ei se kofeiini niin vaarallista ole." "Sokerihan on pelkkää energiaa, ei se sinänsä lihota jos syön yhden pussin karkkia leffassa." "Kyllä mä vielä tän voin polttaa, lopetan sitten myöhemmin."

Yrittämistä ei ole olemassakaan. Pikkupirujamme on opeteltava ignooraamaan. Ei saa uskoa mitään mitä ne sanoo! On vain pysyttävä alkuperäisessä päätöksessä ja tukea sitä vaikka kirjoittamalla pikkupirulle valmiiksi perustelut paperille. Ota härkää sarvista ja pysy sen selässä!

Tai sitten voi odottaa siihen asti, että sietokyky tulee vastaan. Eräänä päivänä ne snapsit ei vaan enää mene alas siellä sitzeillä. Mutta sellaista päivää ei ole taattu.

Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluaa. Jos jotain haluaa tarpeeksi paljon, luulisi siihen löytyvän myös rohkeutta ryhtyä.

Eläköön itsekuri!

2 kirkasta minuuttia

Sori ku olin eilen tuli niin negatiivista textiä. Oli tarkoitus jatkaa puhdistusviettireportaasia, mutta avauduinkin ihan muusta.

Eilisilta meni karaoken merkeissä. Kun kello löi 12, oli riennettävä kotio ja pudottaa lasikenkä. Kävin nakkikiskan kautta hakemassa kullalle iltapalaa. "Jäiköhän neidillä aamiainen, lounas ja päivällinen tänään väliin?" eräs herra ihmetteli.

Aamulla olikin noustava aikaisin. Kaffe ei taaskaan mennyt kurkusta alas. Ja crowmoorin yhteydessä eilen poltetut pari extraslimmiä maistui ihan myrkyltä. Kävelin auki revityn linja-autoaseman ohi ja löysin kauneutta kurjuuden keskellä. Valtava Twilight-juliste! Oli pakko pysähtyä vähän ihailemaan. Pöllisin tuon, jos asuisin linnassa.

Terkkari osoitti minut ystävällisesti huoneeseen, jossa oli keltainen retrosolariumi. Eka hoito kesti vaivaiset 2 minuuttia. Jatkossa tulen käymään siellä kolmesti viikossa ja valotusaikaa lisätään aina muutamalla minuutilla. Ihottuman takia valohoitoon passitetaan, kun kortisoonit eivät enää auta.

Toivon, että rusketun.

Matkalla kohti täydellisyyttä

Vastasin äidin puheluun aamulla unenpöppörössä. "Minna! Kello on jo 10". "Jäsp".
Äiti herätti minut syystä, olimme sopineet viikottaiset uimatreffimme täksi päiväksi. Mutta turhan usein olen kironnut varhaisia puhelinsoittoja. Koko maailman vuorokausirytmi tuntuu poikkeavan omastani. Joskus saatan herätä 3-4 kertaa siihen kun töistä soitetaan tai joku säälityötä tekevä puhelinmyyjän kilauttaa "tärkeällä asialla". Monesti olen luullut pomoa herätyskelloksi ja painanut torkkua.
Nykyään osaan surutta lyödä luurit aamuisille häiritsijöille, vaikka kyse olisikin vammaisten lasten opetustarvikkeisiin kerättävistä varoista. Kyllähän minä avaisin oman kasvutilin pandoille ja sademetsille jos minulla olisi sen verran ylimääräisiä tuloja.
Olemme monta kertaa mieheni kanssa ihmetelleet, miksi minä olen suosittu kaiken maailman lehtikauppiaiden keskuudessa, mutta hän ei. Eikö ihmisillä pitäisi olla oikeus osallistua kilpailuihin ja täytellä kuponkeja netissä niin paljon kuin sielu sietää, ilman että se tietäisi häiriöitä jatkuvasti?
Omaa hupsuutta ehkä. Myyjät huomaavat usein, etten ole helppo uhri, vaikka kaavakkeiden täyttö palkinnot silmissä kuuluu lempipuuhiini. Voisin kai pitää puhelinta äänettömänäkin. Olisi helpompi olla ystävällinen puhelinmyyjille, jos soittoja tulisi kohtuudella.

Miten päästä vaatteista eroon?

Vaatekaapin liukuovet eivät mene enää kiinni, koska saappaiden varret ottaa vastaan. Pyykkikori pursuaa yli, vaikka just viime viikolla pyykättiin. Pesukoneettomana ei oo helppoo. Tähän asti olemme harrastaneet Salkkaripyykkäystä, eli olemme roudanneet likaiset vaattemme naapuristossa asuvien kavereiden luo. Kertussakin olemme käyneet muutamalla koneellisella. Kyllähän me muuten oman taloyhtiön tuvassa kävisimme, mutta kun kuivaushuonetta ei löydy ja pesukonekin näyttää natsien ruumispolttouunilta.
On oltava keino, jolla voimme ratkaista pulman. A) Voimme hankkia ikioman pyykkikoneen minikokoiseen kylppäriimme, B) hommata lisää säilytystilaa tai C) luopua vaatteistamme. Ratkaisu A) on houkutteleva ja helpottaisi arkeamme huomattavasti. Mutta kodinkoneenlisäys tietäisi sijoittamisongelmia kaiken karvaiselle kosmetiikalleni. Vastaus B) saa minulta eniten pisteitä, mutta yksiössämme on lähes mahdotonta löytää paikkaa uusille vaatehyllyille. Asia ei ole niin yksinkertainen, kun asuu suomenruotsalaisen tyylitietoisen miehen kanssa, jolla on itseasiassa enemmän vaatteita, kenkiä ja takkeja kuin sinulla, ja kaikki on lisäksi tuplasti isompaa!
Teen inventaarion. Mitä en ole käyttänyt ainakaan puoleen vuoteen? Tuotakin paitaa kokeilen usein, mutta se ei jostain syystä vaan tunnu omalta. Tarvitsenko oikeasti kolmet samanlaiset korkkarit? Lajittelen uhrini. Osa menee vinttiin hollille, loput saavat lähteä lopullisesti. Olo on samalla haikea, mutta helpottunut.
Viimeksi muuttaessani sain kasaan neljä jätesäkillistä. Minulla on huonoja myyntikokemuksia kirppareilta. Korviini kantautuikin oiva keino päästä vaatteista eroon ja samalla tienata muutaman eeron. Yliopistonkadulla sijaitseva OLGA-Neiti ottaa vastaan siistejä, nukattomia, kauteen sopivia kuteita. Pieni varoituksen sana. Aina kun sinne vie jotain, jotain muuta tarttuu mukaan.

Kaksi kitaraa,rummut ja muovikassillinen sladdeja

Neljä päivää olen ollut sisällä. Viisi yötä olen pyörinyt levottomana sängyssä saamatta unta. Mieskin palasi virkistäytymisreissustaan, kuumeessa, mukanaan minttufernet-aineet ja Borat-uima-asu.
Vuorokaudet olen altistunut vuoroin tv- vuoroin läppäriruudun säteilyille ja eilen olin alkaa hyppiä seinille. Mies raapusti minulle kauppalistan, puin Dallas-paitani ja feikkiuggsit jalkaan ja lähdin ulkoiluttamaan itseäni.
Illalla mies sai peliseuraa, mikä tiesi minulle muutamaa, kivuliaantylsää tuntia. On mahdotonta yrittää olla seurallinen kun pojat pelaa än hoo ällää. Kokosin kaikki naistenlehdet, joissa olisi jäljellä jotain luettavaa ja istahdin poikien kanssa olkkariin. Kyllästyin huomionpuutteeseen ja kävelin peliruudun edestä sänkyyn ja ristin käteni rinnusten alle. Olin kiukkausvalmiudessa, mutta silloin toinen pojista sai puhelun, joka oli merkki lainapaketin saapumisesta. Poika meni lähetystä vastaan ja toi mukanaan Guitar Hero World Tour-pelin. Settiin kuuluu mm muovikassillinen sladdeja. Älkää lisätkö peliä joululahjahankintoihin, mikäli teillä ei ole ylimääräistä huonetta pelin säilyttämiseen.
Uuden työpaikan koulutus siirtyy sairastumiseni vuoksi parilla viikolla eteenpäin. Däämn, sanon minä. Damn! Olis ollu käyttöä sille fyffelle. Ja juuri tällä viikolla on tullut erityisen paljon aurinkoisia puhelinsoittoja milloin mistäkin pomolaitoksesta, että NYT meillä olis sulle töitä. Ja kun en ole sopinut ainuttakaan työvuoroa sairastuspäiville, mistään korvauksista en pääse nauttimaan.
Hengitetään syvään. Hmmh...hhhhhhh.
Olen takaisin aamukaffelinjalla ja tunnen lievää pettymystä itseeni. I faled. Mutta, valoisa puoli on, ettei se maistu niin hyvältä kuin muistin.
Lupaan ryhdistäytyä.

Tsingeling!

Swett, baby swett, baby swett is a texas drop..

Astun huoneeseen, jossa ilma on kosteahkoa ja lämpötila on 37-40 asteen välillä. Lattialla istuu muutama tyttö valmistautumassa tulevaan tuntiin. Olen ensimmäistä kertaa hikijoogassa. Raskaana oleva, mutta hoikkavartaloinen opettaja astuu salin eteen ja tervehtii meitä. Alamme lämmitellä ja hiki alkaa virrata samantien. "Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos." Muutaman vinyasan ja koiran jälkeen pääsemme itse sarjaan.

Minua hirvittää ajatuksena tunnin pituus. 90 minuutin hikoilu kuulostaa suorastaan pökerryttävältä. Tuleeko 0,5 l vesipullo riittämään? Yllätyksekseni aika kuluu yllättävän nopeasti, ajantaju menee ja huomaan välirentoutuksen aikana olevani hetken muissa maailmoissa.

Tunnin jälkeen tulen kotiin ja esittelen innoissani miehelleni hiestä läpimärkää toppiani. Tämä jos jokin on puhdistava laji! Oloni on hyvin rentoutunut, muttei väsynyt. Ekan kerran jälkeen takareisiin sattuu, mutta seuraavista kerroista ei tule mitään lihassärkyjä. Lämpimän ympäristön takia lihakset eivät kaipaa alkulämmittelyä ennen treeniä ja siten kipuja ei synny.

Tykkään. Kaupungissamme on tunteakseni kaksi hotjoogakoulua. Molemmat sijaitsevat keskustassa ja tarjoavat suht edullisehkon tutustumisviikon, jonka aikana on tarjolla eritasoisia tunteja.

Lisäsin joogamaton joululahjatoivomuslistaan. Suosittelen kokeilemaan.

Maija Poppasen filosofia

Kanankoipiraadon seuranta fesessä on jatkunut jo nelisen vuorokautta. Se on saanut jo muutaman ystävän, kymmeniä kommentteja ja herättänyt keskustelua kotitalouden hoidon tasa-arvoisesta jakautumisesta. Eilen sisäsiistiminän likaisuudensietoraja tuli vastaan. Tiskasin, mutta jätin kananjalkalautasen rauhaan. Katselin yksinäistä raatoa tiskipöydällä. Olinko mennyt liian pitkälle. Asia alkoi tuntua jo lapselliselta, vaikka huumorilla koko projektin aloitinkin. Kaveri oli kylässä ja hihitimme ja räpsimme valokuvia kuivuneesta ruuantähteestä ihan intsinä. Tuli huono omatunto. Onneksi kulta ei käy usein päivittämässä feseprofiiliaan.

Mutta missio onnistui. Kykenin kutistamaan ensin isosti häiritsevän asian pieneksi. Tämä on juuri sitä tunnettua Maija Poppasen filosofiaa. Tästä olisi syytä ottaa oppia kaikki nalkuttamiseen taipuvaiset ihmisyksilöt. Jos sinua häiritsee jokin, se on sinun ongelmasi, ei muiden. On tietenkin eri asia, jos kotityöt jakautuu niin epätasaisesti, että toisen osapuolen työmäärä lähenee jo palvelijan taakkaa.

Mies on poissa ja suunnittelemani puhdistuskuuri käynnistyi kuin itsestään. Viime yönä kuume nousi ja aamulla mittari näytti 38,13. En ole saanut kurkusta alas muuta kuin mehua ja kaalisoppaa. Haaveilen jostain, joka maistuisi joltakin. Onneksi naapurissa asuva ystäväni ei ole linjoilla, etten sorru nakittamaan häntä kauppaan hakemaan turkinpippureita.

Sairaana onkin kätevää puhdistautua. Hikoillessa haihtuu varmasti jonkun verran pöpöjä ja yskiessä keuhkot puhdistuu. Kuume pakottaa juomaan paljon ja maitotuotteita suositellaan välttämään, maito kun kiehuu niin alhaisessa lämpötilassa. Kaffe ei maistu. Eikä tupakka. Hirveän kätevää.

Jatkuu illanvietto peiton alla,

leffaputken merkeissä,

kullan boxerit maskottina,

ikävä kultaa tekeepi.

Juha-Pekka

Simmonen ilta.

Olin ystäväni syntymäpäivillä eilen ja sieltä lähdin mukaan baaritouringille. Etsimme sopivaa istuskelumestaa, mutta näin lauantai-iltana kahdeksanhenkiselle seurueelle oli vaikea löytää penkkiä peffan alle. Ihastelimme Galaxin mahtavaa jonoa ja suuntasimme suosiolla kohti Koulua. Yksien jälkeen puolet seurueesta lähti kotiin ja me loput lähdimme Lafoon. Kuinka ahdasta onkaan olla lauantaina baarissa. Sunnuntaisin sentään saa olla rauhassa.

Tilasin baaritiskiltä humalahakuisesti yhden hornan siinä toivossa, että viihtyisisin paremmin ihmisvilinässä. Mutta ei. Ei se auttanut. Jätin synttärisankarin lirkuttelemaan ja lähdin Rentoon morottamaan kavereita. Pilkun jälkeen menimme Poroon viimeiselle ja istahdimme Patiolle. Samassa pöydässä istui muutama Siljalta palannut poika, joilta anastimme Juha-Pekan. Juha-Pekka sukelsi tuoppiin.

Synttärisankari oli sisustanut asuntonsa itse. Ihastuin suunnattomasti olkkarin ja makkarin maisematapetteihin. Ne tuovat loman tuntua kotiin.

Dagen efter. Se tietää hapankaalia ja Mate-teetä. Auttaa muuten oikeasti. Toinen on B-vitamiini.

Kanankoipiraato

Viimeyönä töissä ei tapahtunut mitään erikoista, 13. perjantaista huolimatta. Anna Puu soitti yökerhon alakerrassa, mutta minä en baaritiskin takaa päässyt sitä kuulemaan. Unelmavävyjen tahdissa sekoitin improvisoidun Tom Collinsin charmikkaalle herrasmiehelle ja Pingviinin fiinille naishenkilölle. Joku unohti luottokorttinsa maksupäätteeseen. Ainakin jollakin oli huono tsägä. Ja taas piti opetella hinnat uusiksi. Thank God meillä Suomessa ei ole 1 tai 2 centtisiä.

Mun mies on lähdössä reissuun. Se on muutaman päivän poissa työpaikkansa virkistäytymistoimenpiteissä. Saan tilaisuuden jatkaa puhdistautumisprosessiotani kaikessa rauhassa, ilman silmien pyörittelyä ja "voi sua"-kommentteja. Mehupaastoon en jaksa nyt ryhtyä, sillä koko suolentyhjennysmissio tuntuu tällä hetkellä ajatuksena turhan rasittavalta. Jotain uutta tahtoisin testata. Löytyisiköhän goopista vinkkejä?

Mulla on menossa toinenkin testi. Tiedäthän, kun joillekin kämpän siistinäpito tapahtuu kuin itsestään ja toisille se taas vaikuttaa olevan uskomattoman vaikeaa? Pienet jutut, jotka voivat olla yllättävän häiritseviä. Kuten tyhjän WC-paperirullan jättäminen telineeseen, kylppärin lattian ja WC-istuimen pyyhkiminen suihkun jälkeen ja asioiden lojuminen joka puolella. Miksei likaiset kalsarit löydä pyykkikoriin, vaan levittäytyvät viikoksi sängyn ympärille? Miksi on niin vaikeaa asettaa tyhjät kaljatölkit roskiskaappiin asti. Ne jostain syystä aina jäävät tiskipöydälle näytille.

Minulla on missio. Seuraan ja raportoin edellispäivän kanankoipiraadon kohtaloa seuraavina päivinä. Itse koen ruoantähteiden ohjaamisen roskikseen jotenkin luonnollisena. Mun miehellä on välillä tapana "unohtaa" omansa lautaselle ja jättää likaiset astiat lojumaan keittiöön, ikäänkuin ne siitä itsestään katoaisivat. Mulla on hyvä mies. Hän kyllä tiskaa, jos pyydän. Ja pesee minunkin pikkuhousut. Mutta joskus...grrr. Minä olen päättänyt olla nalkuttamatta. Viestin voi saada perille nätilläkin tavalla.

Jokaisella jonkun kanssa kimpassa asuvalla on samat ongelmat, eivätkä ne miksikään muutu. Minulla on kaksi siskoa, ja meillä kaikilla on omat siivoustapansa. Olen oppinut olemaan häiriintymättä pikkuseikoista sen kummemmin. Haluan todistaa, että ärsyttävät asiat voidaan kääntää huviksi.

Tsingeling.

Uusi, siistimpi duuni

Poikkesin työhaastiksen jälkeen UFFissa. Mukaan tarttui dallas-henkinen, pinkki villatakki sekä beiget, karvavuoriset pitkävartiset saappaat. 39 erkkiä. Vannoin taas jälleen kerran, etten enää shoppaile tavallisissa kaupoissa, pelkästään kirppiksillä ja kierrätyskeskuksilla. Ei mistään saa uuden veroisia kunnon nahkasaappaita alle parilla kympillä.
Ja nyt, kun istuin pikku keittiöpöydän ääressä omenantikku suussa, puhelin soi ja sain iloisia uutisia. Joku täti staffilta ilmoitteli, että työhaastattelu meni nappiin. Olen yhtä duunia rikkaampi. Jes! Uusi, siistimpi päiväduuni.
Tätä olenkin odottanut jo pari vuotta. Yötöissä on mennyt vuorokausirytmi ihan sekaisin. Mun mies on ollut saikulla kolme viikkoa, ja itselläni ei ole pahemmin ollut duunia sinä aikana. Päivärytmi on palautunut nyt ihan itsestään. En muistanut miten ihanaa on olla sängyssä ennen puolta yötä ja herätä viimeistään kymmeneltä aamulla!
Nyt menen systerin kanssa kaupungille chillaamaan ja hehkuttamaan uusia buutseja.

Asioilla on tapana järjestyä.

Puhdistusvietti

Olen menossa työhaastatteluun. Kynnet lakkasin jo edellisenä iltana persikan värisiksi, varpaan kynnet myös. Tänään pesin hiukset, hoisin kuivat latvat, meikkasin ja suihkutin lempihajuvettä hiuksiin ja kaulan lämpimälle iholle. Melkein unohdin pestä hampaat.
Saa nähdä miten käy. Kymmenen minuutin päästä pitää lähteä, ja tässä minä vain istun.
Olen työskennellyt viisi vuotta ravintola-alalla, ja olen lievästi sanottuna hyvin kypsä kaikkeen, joka liittyy jollain tavalla ruokaan ja drinkkien tekemiseen.
Minulla on välillä ihan mieletön puhdistusvietti, ja nyt se on tullut taas. Yritän juoda aamuisin yrttiteetä kahvin sijaan. Kävin tsiigaamassa uuden ekokaupan Humalistonkadulla, Luomuidyllin, ja mukaan tarttui sitrus-nokkosteetä ja luomukahvifiltteripaketti. Liikkeessä on jonkun verran tyhjää tilaa, mikä antaa aika kolkon vaikutuksen. Mutta Ruohonjuuren tapaan sieltä löytyy kaikenlaista luonnonmukaista, mm hunajaa, müesliä, pesuaineita ja kosmetiikkaa. Ihan tsekkaamisen arvoinen butiikki ja palvelu on ystävällistä.

Keitän pari munaa kattilassa ja käytän keitinveden teehen. Mutta en saa sitä kurkusta alas. Olen henkisesti riippuvainen aamukaffesta.
Nyt pitää mennä.