Kuin puskista, iski "tahdon juoda teetä viltin alla ja lukea uudelta tuoksuvaa kirjaa yksin kynttilänvalossa"-olo. Olimme sopineet kamujen kanssa menevämme parille ja olin juuri näpyttelemässä valkoista valhetta,"Vähän pipi olo..", kun puhelin soi ja kaveri kyseli jo ovikoodia.
Kävimme ekaa kertaa rautatieasemaa vastapäätä avatussa Cup & Pintissä. Sisustus oli kiva. Jos jotain pitäisi pölliä, ottaisin oven edessä olevien pitkien pöytien jakkarat tai seurustelupöytien tuoleissa olevat jännät istuinlaput. Yllätyksekseni paikalla oli dj ja 3-kymppistä väkeä. Miinuksena syrjäinen sijainti ja karu maisema.
Lumipyryssä liukastelimme käsikynkässä lehmään. Minulla oli sama karvahattu kuin edellisenä iltana karaokebaarissa. Joku oli tiedustellut pokelta, olinko mahdollisesti venäläissyntyinen. Lehmässäkin hypoteesi hattuni itänaapurimagneettisuudesta sai vahvistusta.
M&M liittyi seuraan. Otimme pari ja keskustelimme minihameiden varjopuolista ja pröystäilimme joululahjoillamme. Tuli aika vaihtaa mestaa ja potkimme aution kauppatorin halki tyhjiä oluttölkkejä ja haastoimme toisiamme tekemään lumienkeleitä. Kukaan ei rohjennut. Astuimme Rentoon paljon vähemmän lumisina, kuin mitä olisimme olleet, mikäli olisimme tehneet lumienkelit. M&M tarjosi kierroksen jallubutteria, jonka jälkeen lähdimme Armakseen. Jammailimme Apollon tanssilattialla ja kiinnitimme huomiota siihen, miten huonosti tunsimme biisejä. Siitä on varmaan 1/2 vuotta, kun olen viimeksi ollut jammailemassa.
Haimme hesekepapilta yöpalaa ja nostimme hattua reippaalle kassatytölle, joka piti komentoa kefukokeille. Totesimme, ettei kärsivällisyytemme riittäisi moiseen touhuun ja toivoimme, että hän pääsisi pian kakkaduunista eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti