Kanankoipiraadon seuranta fesessä on jatkunut jo nelisen vuorokautta. Se on saanut jo muutaman ystävän, kymmeniä kommentteja ja herättänyt keskustelua kotitalouden hoidon tasa-arvoisesta jakautumisesta. Eilen sisäsiistiminän likaisuudensietoraja tuli vastaan. Tiskasin, mutta jätin kananjalkalautasen rauhaan. Katselin yksinäistä raatoa tiskipöydällä. Olinko mennyt liian pitkälle. Asia alkoi tuntua jo lapselliselta, vaikka huumorilla koko projektin aloitinkin. Kaveri oli kylässä ja hihitimme ja räpsimme valokuvia kuivuneesta ruuantähteestä ihan intsinä. Tuli huono omatunto. Onneksi kulta ei käy usein päivittämässä feseprofiiliaan.
Mutta missio onnistui. Kykenin kutistamaan ensin isosti häiritsevän asian pieneksi. Tämä on juuri sitä tunnettua Maija Poppasen filosofiaa. Tästä olisi syytä ottaa oppia kaikki nalkuttamiseen taipuvaiset ihmisyksilöt. Jos sinua häiritsee jokin, se on sinun ongelmasi, ei muiden. On tietenkin eri asia, jos kotityöt jakautuu niin epätasaisesti, että toisen osapuolen työmäärä lähenee jo palvelijan taakkaa.
Mies on poissa ja suunnittelemani puhdistuskuuri käynnistyi kuin itsestään. Viime yönä kuume nousi ja aamulla mittari näytti 38,13. En ole saanut kurkusta alas muuta kuin mehua ja kaalisoppaa. Haaveilen jostain, joka maistuisi joltakin. Onneksi naapurissa asuva ystäväni ei ole linjoilla, etten sorru nakittamaan häntä kauppaan hakemaan turkinpippureita.
Sairaana onkin kätevää puhdistautua. Hikoillessa haihtuu varmasti jonkun verran pöpöjä ja yskiessä keuhkot puhdistuu. Kuume pakottaa juomaan paljon ja maitotuotteita suositellaan välttämään, maito kun kiehuu niin alhaisessa lämpötilassa. Kaffe ei maistu. Eikä tupakka. Hirveän kätevää.
Jatkuu illanvietto peiton alla,
leffaputken merkeissä,
kullan boxerit maskottina,
ikävä kultaa tekeepi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti