Rakas Yöduuni,

Toka päivä uudessa työpaikassa oli lähes yhtä puuduttava kuin ekakin. 15:30 karkasin paikalta, hoisin pisneksiä ja piipahdin kotimatkalla uuden kodin saaneen UVD kautta. Mukaan tarttui Inglourious Basterds, Public Enemies, Ratatouille ja karkkia verensokerinnostattamistarkoituksessa.
Ajatus istumatyöstä alkoi ahdistaa ja kiukkasin kuin väsynyt päiväkotilainen, kunnes Rakas ehdotti minulle ymmärtäväisenä happilenkkiä. Rakas tilasi pizzan. Istuin hänen viereensä suupalan toivossa, vaikka olin juuri väittänyt, ettei minulla ole nälkä, ja että pizza on pahaa.
Välillä muistutan koiraa. Olen kyllä sisäsiisti, mutta en kestä olla päivääkään kokonaan sisätiloissa. Lisäksi tykkään syödä jämiä, kuten leivänkantoja ja tacomurusia. Väsyneenä nenäni on kylmä ja huonona päivänä saatan nähdä itselläni kuonon.

Kolmas päivä uusissa töissä. Meinaan nukahtaa jo aamupäivällä. Onneksi lounaspaussin jälkeen pääsemme kenttähommiin. Töiden jälkeen riennän kotiin, ehdin istua puolituntia koneella, tehdä kauppalapun ja sitten täytyy pikakävellä kaupungille. Trimmauksen jälkeen käyn systerin luona ja huomaan olevani ihan loppu.
Tällaistako se normaali elämä olikin? Heräät kukonlaulun aikaan, olet töissä ilman iltalisiä siihen saakka, että ulkona on pimeää ja sitten pitäisi vielä hoitaa ruokaostokset, laittaa ruokaa ja käydä treeneissä. En muistanut, että aamuisin työmatkalla ja kotimatkalla näkisi joka päivä samoja ohikulkijoita ja vastaantulevia.
Teen ruokaostokset ja haen alkosta punkkupullon. Palautan leffat, joista jaksoin katsoa vain yhden. Pääsen vihdoin kotiin ja kokkaan, siivoan eteisen siihen kuntoon, että ovesta mahtuu sisään, syön ja avaan tv:n.
Rakas tulee kotiin reeneistä. Emme ole nähneet koko päivänä. Ja pian minulla on nukkuma-aika.

Rakas Yöduuni, oletko sittenkin Se oikea?