Iloinen nuorimies ottaa minut ja talouspaperirullat lämpimästi vastaan kun saavun systerin uuteen asuntoon. "Hey Minna, be at home."Otan toivotuksen kirjaimellisesti ja kaadan itselleni lasillisen viiniä. Kämppä on kalustettu, sillä pari on juuri muuttanut takaisin Suomeen. Avokeittiöstä tulee ruuan tuoksu. Summeri soi ja saamme seuraamme lisää vieraita. Pian istumme neljästään soman pikkupöydän ääressä ja aterioimme mustia papuja brasilialaisittain.
"Kuis on laulutunnit menny?"
"Hyvin. Täl viikol oon pitäny sellasta teemaa vaihtoehtoisista menetelmistä laulutaidon oppimisesta." Systeri opiskeli Lontoossa näyttelemistä ja sepittää jotain draamatekniikoiden soveltamisesta.
"Hohhoh, mäki tuun sun laulutunnille. Onko se kallista?" Anu kysyy.
"Ei vielä, kun ei oo omaa toiminimeä," systeri vitsailee.
Keskustelu kääntyy nurkassa olevaan kitaraan. Nuorimies ottaa sen syliinsä ja alkaa soittaa. "En mä osaa oikeesti, kunhan soitan."
"Toi on meilläkin suuri ongelma. Nuoret tytöt, joilla on kauniimpi ääni kuin Paula Koivuniemellä, tulee mun tunneille ja sanoo etten mä osaa! Sillon kyllä hakkaan niihin itseluottamusta. Nuoret ihmiset täytyy saada uskomaan itseensä."
"Oot sanonu että oot parempi kuin Kaija Koo, mitä sillä meinasit?"
"Heh. Se tais olla viimeksi ku oltiin karaokejurrissa ja taisin kyllä viitata Koivuniemeen. Eli just sitä tarkoitin, että on ihmisiä, jotka laulaa nätimmin kuin P.K., mutta ei uskalla pitää samanlaista showta kuin hän."
Systeri opettaa laulua Pop Rock Jazz oppilaitoksessa ja jyrää oppilaisiin oman äänensä narsismia. Lisätietoja systerin blogissa http://www.dacostasinging.blogspot.com/ .
Tämä haastatteluntynkä on lyhyt ja ytimekäs. Ottakaa yhteyttä haastateltavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti