7. joulukuuta 2009

Heikki, olit oikeassa

Eilen joogatunnin jälkeen 20:20 tapasin systerin ja kumppanit Edisonissa. Tilasin oluen. "Jaahas, tästä tulee sitte karaokeilta," Heikki tiskin toiselta puolelta sanoi. Vastustin väitettä. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja eka päivä uudessa duunissa.
21:30 seurueemme päätti testata viikonloppuna avajaisia viettäneen The Onen. Penkit olivat pehmeät, palvelu kohteliasta, seinät vihreät, poket tuttuja ja toiletit wc-paperittomat. Fiilarit kruunasi baaritiskin edessä tanssahteleva kolmikymppinen nainen.
Punkku ei tuottanut toivomiani tuloksia, sillä minua ei alkanut väsyttää. 00:00 suuntasimme tois puol katuu parille biisille. 01:30. Säntäsin kotiin, söin pikkusuolaista ja menin sänkyyn.
03:22 Halipeppu soitti. "Muru tuu auttaa." Halipeppu oli ollut rundilla poikien kanssa puoli 4 asti iltapäivällä. "Eik sul oo avaimii?" Ärtyneenä lähdin rappukäytävään hakemaan Halipeppua pyjamassa. Mutta Halipeppua ei näkynyt.
Jostain kuului tuttu ääni: "Muruu...muruuu!" Seurasin soundia ja löysin Halipepun kompuroimasta puistolta alas johtavia portaita. Halipeppu oli naamat.
06:30 herätys. Yritin saada Halipepulta pusun ennen töihin lähtöä, mutta Halipeppu nukkui tajuttomana. Laitoin punaista kestohuulipunaa ja annoin Halipepulle jäynäpusuja otsaan.
14:45 pää kellahti ja silmät menivät umpeen. Kouluttajan rauhallinen ääni muuntui päässäni joogaohjaajan rentoutusmantraksi. Vierustoveri tökkäsi minua käsivarteen. Avasin silmäni hämmentyneenä ja naurahdin nolona. Heikki oli oikeassa.

Halipeppu on tajuissaan, sai huulipunan pois otsasta, yritti myydä työvuoronsa. Muru selvisi työpäivästään ja Halipepulla on koitos vielä edessä. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Ei kommentteja:


Hae tästä blogista