20. marraskuuta 2009

Kaksi kitaraa,rummut ja muovikassillinen sladdeja

Neljä päivää olen ollut sisällä. Viisi yötä olen pyörinyt levottomana sängyssä saamatta unta. Mieskin palasi virkistäytymisreissustaan, kuumeessa, mukanaan minttufernet-aineet ja Borat-uima-asu.
Vuorokaudet olen altistunut vuoroin tv- vuoroin läppäriruudun säteilyille ja eilen olin alkaa hyppiä seinille. Mies raapusti minulle kauppalistan, puin Dallas-paitani ja feikkiuggsit jalkaan ja lähdin ulkoiluttamaan itseäni.
Illalla mies sai peliseuraa, mikä tiesi minulle muutamaa, kivuliaantylsää tuntia. On mahdotonta yrittää olla seurallinen kun pojat pelaa än hoo ällää. Kokosin kaikki naistenlehdet, joissa olisi jäljellä jotain luettavaa ja istahdin poikien kanssa olkkariin. Kyllästyin huomionpuutteeseen ja kävelin peliruudun edestä sänkyyn ja ristin käteni rinnusten alle. Olin kiukkausvalmiudessa, mutta silloin toinen pojista sai puhelun, joka oli merkki lainapaketin saapumisesta. Poika meni lähetystä vastaan ja toi mukanaan Guitar Hero World Tour-pelin. Settiin kuuluu mm muovikassillinen sladdeja. Älkää lisätkö peliä joululahjahankintoihin, mikäli teillä ei ole ylimääräistä huonetta pelin säilyttämiseen.
Uuden työpaikan koulutus siirtyy sairastumiseni vuoksi parilla viikolla eteenpäin. Däämn, sanon minä. Damn! Olis ollu käyttöä sille fyffelle. Ja juuri tällä viikolla on tullut erityisen paljon aurinkoisia puhelinsoittoja milloin mistäkin pomolaitoksesta, että NYT meillä olis sulle töitä. Ja kun en ole sopinut ainuttakaan työvuoroa sairastuspäiville, mistään korvauksista en pääse nauttimaan.
Hengitetään syvään. Hmmh...hhhhhhh.
Olen takaisin aamukaffelinjalla ja tunnen lievää pettymystä itseeni. I faled. Mutta, valoisa puoli on, ettei se maistu niin hyvältä kuin muistin.
Lupaan ryhdistäytyä.

Tsingeling!

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista