24. marraskuuta 2009

Matkalla kohti täydellisyyttä

Vastasin äidin puheluun aamulla unenpöppörössä. "Minna! Kello on jo 10". "Jäsp".
Äiti herätti minut syystä, olimme sopineet viikottaiset uimatreffimme täksi päiväksi. Mutta turhan usein olen kironnut varhaisia puhelinsoittoja. Koko maailman vuorokausirytmi tuntuu poikkeavan omastani. Joskus saatan herätä 3-4 kertaa siihen kun töistä soitetaan tai joku säälityötä tekevä puhelinmyyjän kilauttaa "tärkeällä asialla". Monesti olen luullut pomoa herätyskelloksi ja painanut torkkua.
Nykyään osaan surutta lyödä luurit aamuisille häiritsijöille, vaikka kyse olisikin vammaisten lasten opetustarvikkeisiin kerättävistä varoista. Kyllähän minä avaisin oman kasvutilin pandoille ja sademetsille jos minulla olisi sen verran ylimääräisiä tuloja.
Olemme monta kertaa mieheni kanssa ihmetelleet, miksi minä olen suosittu kaiken maailman lehtikauppiaiden keskuudessa, mutta hän ei. Eikö ihmisillä pitäisi olla oikeus osallistua kilpailuihin ja täytellä kuponkeja netissä niin paljon kuin sielu sietää, ilman että se tietäisi häiriöitä jatkuvasti?
Omaa hupsuutta ehkä. Myyjät huomaavat usein, etten ole helppo uhri, vaikka kaavakkeiden täyttö palkinnot silmissä kuuluu lempipuuhiini. Voisin kai pitää puhelinta äänettömänäkin. Olisi helpompi olla ystävällinen puhelinmyyjille, jos soittoja tulisi kohtuudella.

Ei kommentteja:


Hae tästä blogista