Hyvää Uutta Vuotta 2010!

Okei. Myönnetään. On äärettömän kurjaa viettää uusvuosaatto kotona, ilman skumpan hajuakaan, yksin. Kulta soitti 23:55 toivottaakseen hyvää uutta vuotta. 23:58 iski paniikki. Heitin pitkän takin päälle, laitoin kengät jalkaan, otin avaimet mukaan ja juoksin kuin tuulihattu legginsseissäni ulos ilotulituksia katsomaan. Vasta tuolloin, yksin ulkona kävellessäni tajusin, että nyt ei ollut ihan normi uusvuos vaan vuosikymmenen vaihtuminen.

Ensi vuonna tehdään sitten jotain ikimuistoista. Nyyh!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille <3

For me, it´s thursday

Niinku thank´s-giving on Rockylle thursday, uusvuos on mulle torstai.
Istun kotona soffalla, romanttinen komedia Just a Walk in the Park (suom huom. "Rotukoiria ja romantiikkaa") tulee töllöstä ja tietsikka on sylissä. Kulta on lähtenyt töihin. Kutsuja uudenvuoden viettoon on tullut useita, mutta en ole ollenkaan juhlatuulella. Ajattelin mennä salille kun perunat, salaatti, tonnikala ja kalapuikot on laskenu.
Asiasta viidenteen, CLEAN on jatkunut suht onnekkaasti. Olo on ollut jokseenkin parempi, kun olen vältellyt ns. kiellettyjä aineita (tjeu. CLEAN vol.3). Maitotuotteisiin en ole koskenut lähes kahteen viikkoon, enkä muroihin, sokeriin ym pitkälle jalostettuun seokseen. Tiistaina söin minimaaliannoksen riisiä, kun tilasimme intialaista kotiin. Ovikello soi ja Kullalle tuli kiire pukeutua ja maksoi safkat hämmästyneelle gastronauttipojalle vahingossa housut auki.
Eli IHAN nappiin ei mun kliini ole mennyt! Eilen sorruin jätskiin, ja puolustelin itseäni sillä, että se oli vain vaniljajäätelöä ja söimme sitä hedelmäsalaatin kanssa. Sitä ei tehnyt mieli kuin sen yhden annoksen verran, toisin kuin yleensä. Enää en niinkään kaipaa sokeria, ja makeanhimon kurittamiseen ei olla tarvittu kuin alle 2 viikkoa. Olen itseeni tähän saakka jokatapauksessa suhteellisen tyytyväinen, ja aion jatkaa kehoni putsaamista, kunnes ruokavalio on täydellinen ja ihoni alkaa huokua puhtautta.

Tänään täydensin kliin-dietti-varastoani stockaan kassajonossa tekemilläni heräteostoksilla. Mukaan tarttui luomu-hapankaalituoremehu (mikä ei ole yhtään niin pahaa kuin kuvittelin) sekä vihreitä linssejä. Eilen täytin eineskaapin vihanneskeitoilla ja hernekeittopurkilla. (OBS! Purkkiruoat eivät tod kuulu oikeaan CLEAN:niin, mutta Minna Lasisen kliin on niin kiltti, että se hyväksytään.)
Dietin vaikutuksista en osaa vielä sen kummemmin hehkuttaa, sillä olen ollut virallisella dietillä vasta muutaman päivän, jos valmistautumista ei lasketa. Sen olen huomannut, että kiellettyjen aineiden nauttimisesta tulee helposti huono olo, kun niitä ei ole vähään aikaan käyttänyt.

Tsingeling! Ja hei, hyvää torstai-iltaa <3

Välipäivinä LA:ssa - Mona Rapullin matkat vol.2

Joulu tuli ja meni. Ihan hirmuinen hössötys etukäteen, ja kun Joulupäivä on ohi, kaikki koristeet kerätään pois samantien. Vain joulukuusi on paikoillaan ja ostoskeskuksissa ja naapureilla on vielä satunnaisia koristeita jäljellä.
Aattona perhe kävi vielä viimehetken ostoksilla ja teimme tamaleita, maissijauhoista ja lihasta tehtyjä nyyttejä, jotka höyrytetään kypsiksi. Todella hyviä! Illalla kukin sai avata yhden lahjan. Perheen nuorin oli ihan täpinöissä joulupäivänä ja herätti muut ennen 7 am avaamaan loput paketit. Iltapäivällä anopin veli perheineen tuli käymään ja joulupäivällinen syötiin isolla porukalla. Loppuilta menikin leppoisasti köllötellen.
Joulupäivän jälkeen vaihtoehdot olivat patikointi tai päivän reissu Santa Barbaraan. Sisko ei omistanut vaellukseen sopivia kenkiä, joten hyppäsin autoon ja suuntasimme kohti uutta kaupunkia. Ajomatka kesti n tunnin ja perillä pyörimme katuja ja piipahdimme erilaisissa liikkeissä. Isompana erona esim Santa Monicaan tuntui olevan selkeä keskusta. Yleensä liikkeet on sijoitettu sikin sokin, toisin kuin kotona, jossa on keskus ja sen jälkeen haja-asutusalueet. Ilman autoa on täällä ihan turha kuvitella lähtevänsä mihinkään. Julkista liikennettä on nipin napin nimeksi, joten ilman autoa olet tosissaan kotiarestissa. Samanlaista sosiaalista verkostoa ei pääse syntymään, kun kotibileiden pidosta on tehty mahdollisimman hankalaa. Jos melua on edes hiukan, voi naapuri soittaa poliisin paikalle. Henkkarit tarkastetaan, vaikka kyseessä on täysikäiset ihmiset. Omituinen systeemi.
Santa Barbara on enemmän tai vähemmän turistipaikka. Ilmapiiri ja kaupunkisuunnittelu olivat turistimaisia ja tarjolla oli karttoja liikkeiden sijainnista. Mukaan tarttui pääasiassa kuvia ja hyvää mieltä. Mukava kaupunki, josta jostain syystä tuli mieleen Firenze.
Sunnuntai koitti, samoin siskon loma. Ennen lentoa käytiin katsomassa sitä satumaista Hollywoodia tähtien kädenjälkineen. Paikka oli kaaos - turisteja ja look-a-like-hahmoja joka puolella. Transformersin Bublebee oli loistava, Mikki-hiiren taas näyttävän eksyneeltä ja yksinäiseltä.
Micael Jacksonin tähden kohdalla oli mieletön kuhina, kun suuren osan muista laatoista sai tallattua kenenkään kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Surullista. Ilman noita tähtiä ja sementtiin painettuja jälkiä, joku voisi siirtää minut kesäiselle Oxford Streetille, eikä ero olisi kummoinen. Mukava siellä oli käydä ja mukava sinne olisi mennä uudestaan.
Pari viimeisintä päivää on mennyt nukkuessa ja haahuillessa. Hiljalleen voisi alkaa miettiä uutta vuotta ja mahdollisia bileitä.

Abrazaos y besos!

CLEAN vol 3. - Kliin thii vii

Huomenta,

Tänään alkaa nyt sitten se varsinainen Kliin-testi. Evääksi töihin otan mandariinin ja banskun, sekä poikkean kaupassa hakemassa jotain lounaaksi. Kiellettyjen listalla ovat nyt valkoiset jauhot, valkoinen riisi, hiiva, savukkeet, alkoholi, sokeri, maitotuotteet (ehkä juustoa lukuunottamatta), pitkälle teollisesti jalostetut mömmöt, kuten müeslit ja murot. Oikeassa CLEANissä vältetään lisäksi punaista lihaa, mutta en syö sitä muutenkaan paljon, joten jätän sen toistaiseksi huomioimatta. Raakaravintoa suositellaan.

Luen juuri Terveen elämän reseptit-kirjaa (ks. lukuvuorolista), ja mulla on plasmat menny ihan sekasin. Aajonus on parantunut mm syövästä syömällä raaka-ravintoa, johon kuuluu raakaa lihaa. Kyllä. Hämmentävää, mutta mielenkiintoista. Aajonus laittaa nykylääketieteen uuteen "valoon".

Odotan mielenkiinnolla, mitä puhdistus saa minussa aikaan. Minulla on kesäkuusta saakka ollut ihottumaa sormista lapaluihin asti. Se levisi rintoihin ja nyt kasvoillekin. Eilen huomasin pieniä läiskiä myös selässä. Olen kyllästynyt hieromaan iholleni kaiken maailman kortisonivoiteita ja muita ulkoisia lääkkeitä. Pelkkä perusvoide ei tunnu auttavan, ja valohoidostakaan ei ole ollut juurikaan hyötyä.

Jostain sisältäpäinhän sen on tultava. Sairaudet kertovat epätasapainosta. Kehoni yrittää vietsiä, että jokin on hassusti. Kumpa vain saisin selville mikä! Huoh..

Kun töllöstä ei tule mitään, katsele vaikka Kliin thii viitä. Ks. linkit tähän textiin.

Tapsanpäivä

Kuin puskista, iski "tahdon juoda teetä viltin alla ja lukea uudelta tuoksuvaa kirjaa yksin kynttilänvalossa"-olo. Olimme sopineet kamujen kanssa menevämme parille ja olin juuri näpyttelemässä valkoista valhetta,"Vähän pipi olo..", kun puhelin soi ja kaveri kyseli jo ovikoodia.

Kävimme ekaa kertaa rautatieasemaa vastapäätä avatussa Cup & Pintissä. Sisustus oli kiva. Jos jotain pitäisi pölliä, ottaisin oven edessä olevien pitkien pöytien jakkarat tai seurustelupöytien tuoleissa olevat jännät istuinlaput. Yllätyksekseni paikalla oli dj ja 3-kymppistä väkeä. Miinuksena syrjäinen sijainti ja karu maisema.

Lumipyryssä liukastelimme käsikynkässä lehmään. Minulla oli sama karvahattu kuin edellisenä iltana karaokebaarissa. Joku oli tiedustellut pokelta, olinko mahdollisesti venäläissyntyinen. Lehmässäkin hypoteesi hattuni itänaapurimagneettisuudesta sai vahvistusta.

M&M liittyi seuraan. Otimme pari ja keskustelimme minihameiden varjopuolista ja pröystäilimme joululahjoillamme. Tuli aika vaihtaa mestaa ja potkimme aution kauppatorin halki tyhjiä oluttölkkejä ja haastoimme toisiamme tekemään lumienkeleitä. Kukaan ei rohjennut. Astuimme Rentoon paljon vähemmän lumisina, kuin mitä olisimme olleet, mikäli olisimme tehneet lumienkelit. M&M tarjosi kierroksen jallubutteria, jonka jälkeen lähdimme Armakseen. Jammailimme Apollon tanssilattialla ja kiinnitimme huomiota siihen, miten huonosti tunsimme biisejä. Siitä on varmaan 1/2 vuotta, kun olen viimeksi ollut jammailemassa.

Haimme hesekepapilta yöpalaa ja nostimme hattua reippaalle kassatytölle, joka piti komentoa kefukokeille. Totesimme, ettei kärsivällisyytemme riittäisi moiseen touhuun ja toivoimme, että hän pääsisi pian kakkaduunista eroon.

CLEAN vol 2. - Valmistautuminen kehon puhdistautumiseen

Joulupäivää!
Aloitin valmistautumisen CLEANin soveltamiseen kehoni renssaukseen jo pari päivää ennen joulua, mikä ei ollut ollenkaan hassumpi idea. "Aloitan tehotreenin joululoman jälkeen." "Pömppömaha lähtee terassikauden päätyttyä." Kuulostaa tutulta? Valmistelut on hyvä tehdä rauhassa, eikä se estä lomaherkkuttelua tai -rentoutumista ollenkaan.
Gwyneth suosittelee CLEANin toteuttamisen iisisti 2:n viikon erissä. Ensin jätetään valkoiset jauhot, parin viikon päästä maitotuotteet ja lopuksi sokeri. Itse jätin heti maidon pois kahvista (ja yllätyksekseni tykkään mustasta kaffesta!!) ja hörppään usein yrtti- ja vihreää teetä, sekä huuhtelen myrkyt alas juomalla paljon vettä. Tykkään puristaa vesilasiin sitruunamehua. Juominen on übertärkeetä puhdistumisen kannalta.
Sääntä nro.1: KUUNTELE VAISTOJASI. Äidin luona joulupöydän ääressä ei tehnyt mieli kinkkua, joten en ottanut sitä. Haistelin ja maistelin punkkua ja huomasin pitäväni sillä hetkellä valkkarista enemmän. Äiti keitti kaffetta ruoan jälkeen, (yleensä juon sitä hänen seurakseen), mutta nyt ei uponnut. Tunnistin imelän maun ja luovutin kahviannokseni äidin päänsärkylääkkeeksi. Joka joulu tulen nauttineeksi muutama lasillinen liikaa hehkuviiniä. Nyt en saanut alas kuin 1/2 lasillista. Suklaakonvehteja saattoi joskus mennä rasiallinen kerrallaan, nyt meni monta, mutta jokatapauksessa vähemmän kuin normaalisti. Riittää vain kun kysyy itseltään: "Haluaako ja tarvitseeko kroppani todella tätä juuri nyt?"
Päätä ihan itte, mitkä tuotteet jätät ekana pois. Itselleni on viimeaikoina tullut makea-ällötys, ja jopa ns. tavallisesta jogurtista (joka sis. paljon sokeria eikä ole HYLA:aa tai rasvatonta) on tullut huono ja ähky olo. Siksi olen jättänyt maidon ja jogurtit pois. Juustoa olen vielä syönyt, sillä se ei ole tuntunut pahalta. Juustossa on ruoansulatusta edistäviä bakteereja, (vaikka olen kuullut jonkun ravintogurun sanovan sen olevan kuin liimaa vatsalle ja aiheuttavan ummetusta, mikä on totta, who knows? Ajattelin uskoa omaa fiilistä tässäkin asiassa).
Sokeria olen vähentänyt, enkä popsi irtsareita niin paljon kuin ennen. En edes kuivattuja hedelmiä. En ole ollut leipäihmisiä vuosiin, joten jauhojen jättäminen tulee olemaan helppoa.
Mutta tämä siis pikkuhiljaa. Ryhdy kanssatestaajakseni jos puhdistusvietti iski. O:D
Raportoin täällä sitten, miten menee ja hehkutan vaikutuksista.

Tunnustan olevani vähän friikki ravinnon ja terveyden suhteen, joten tykkään lukea eri teorioista ja testata niitä. Sain joululahjaksi lisää luettavaa, TJEU lukuvuoro-listaani sivupalkissa!

LA - kolumnisti Mona Rapullin matkat - vol.1

Moiiii!

Mitä Suomen talveen? Täällä on ollut ekat 3 päivää jotain 25 *C. Tänään ja eilen 15 *C, eli lämpöä piisaa. Omituinen nuha iski ja tänään shopattiin puolikuntoisena. Paikka oli valtava! Helposti olisi voinut käpytellä ja shopata koko päivän, mutta nyt vietettiin siellä "vaan" 4 h. Mukaan tarttui saappaat ja farkut, yhteensä 55$, joululahjoja ja sisko löysi ihanan mekon.

Anoppi on ollut pari päivää poissa töistä nuhakuumeen takia, mutta silti se nainen jaksaa puuhata ja olla iloinen. Kadehdin sitä energiaa. Edellispäivänä käytiin nopsaa Venicessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Venice._Los_Angeles._California), kaupunki Losin kyljessä, eli oikeastaan osa sitä. Samalla matkalla käveltiin Santa Monican ostoskatua Third Avenueta ja kuunneltiin hetken John Westin akustista kitaraa. Jumalainen ääni ja syötävän komea mies. Samalla kadulla oli vieri vieressä erilaista viihdyttäjää musikanteista akrobaatteihin ja rahaa rahaa kerääviin apinoihin.

Huomenna eläintarhaan ja suomalaisten ruokien kokkailua. Pyhien jälkeen Hollywoooooood. :)

Pus pus,
Mona Rapulli

CLEAN - intro

Moornin! Eilen mulla alkoi viikon omaloma. Nukuin tyylikkäästi 8 1/2 h ja nyt juon tyytyväisenä mustaa kaffetta ja kuuntelen Jessica Simpsonin joululauluja juutuubista, (mistä yhä sängyn pohjalla pikku-darraa poteva mies varmasti iloitsee.)
En ole koskaan etsinyt näin innokkaasti joululahjoja kuin tänä vuonna. Olen kääntänyt ostoskeskukset nurin jo 3:lla paikkakunnalla, eikä vieläkään ole koko ostoslistaa kuitattu. Olen käyttänyt paketoidessani naistenlehtien pakkausvinkkejä ja käärinyt lahjat sanomalehtiin ja silkkinauhaan perinteisen paperirullan sijaan. Salmiakkikalenterista on enää yksi karkki jäljellä. Joulukortteja ei olla vieläkään lähetetty.
Niin joo...mistä mun pitikään kirjottaa. Juu! CLEAN. Luin goopista taas DO-osiosta vanhoja textejä ja kiinnitin huomiota elimistön puhdistusohjelmaan, josta Gwynethkin on ottanut huumaa. Aion soveltaa sitä itselleni sopivassa muodossa. Dr. Jungerin kehittämän ohjelman ideaan voitte tutustua laittamastani linkistä. (TSEKKAA myös lukuvuoro-listaani sivupalkilla.)
Gwyneth kertoo DO-sivullaan, että homman nimi on seuraava: kun elimistö on tarpeeksi puhdas, se muuttuu itsensä parantavaksi kokonaisuudeksi. Myrkyttömässä kropassa ei ole aknea, ihottumaa ja se on vähemmän stressaantunut ja siten ei sairastu helposti flunssaan tai muihin tauteihin.
Tulossa on siis juttusarja CLEANistä Minna Lasisen testaamana.

Hyvää Joulun odotusta <3

Sininen kausi

Ateneumin aula vilisee ihmisiä. Jätämme takit narikkaan ja tungemme kassit lokerikkoon. Laitan Johnny Depp-rillit päähän ja lyttään pääsylipputarran otsaan. Leets gou!
Leijailen lumouksissani sali salilta läpi ja välillä jään tuijottamaan. Useat teokset näyttävät tutuilta, sillä olen tutustunut niihin lukiessani konstvetenskapia. Otan huumaa erityisesti Sinisestä kaudesta. Tulee himo alkaa taas itse maalaamaan.
Picasso on ollut suosikkitaiteilijani pienestä asti. Hänen tyylien kirjavuutensa osoittaa, ettei taitelijan tarvitse pysytellä samassa tyylissä koko ajan. Teosjoukosta löytyy toki niitäkin, jotka voisivat yhtä hyvin olla kolmivuotiaan tekemiä ja näytille on pantu keskeneräisen näköisiäkin skissejä. Niitä en haluaisi olohuoneen seinälle, mutta yllätyksekseni oppikirjoissa tylyn näköiset kubistiset teokset näyttävät jopa komeilta oikean kokoisina. Erään piirustuksen edessä on ruuhkaa. Sen nimi kuuluu suunnilleen näin: "Minotaurus hyväilee nukkuvan naisen kättä turvallaan". Pistämme merkille suuren määrän, etenkin nakujen, naisten muotokuvia ja kirjoitamme vieraskirjaan terveiset. Erityisesti pidin myös Pablosta otetuista mustavalkoisista kuvista, jotka olivat osana taiteilijan elämänkerran esittelyä. Joukossa on kuvia hänen boheemista ateljeestaan, jossa on varmasti helppo inspiroitua.
Kierroksen loputtua kanssakulkijani ilmaisivat lievää pettymystä näyttelyn pienuuteen. "We want more..." Monilla on varmasti ollut giganttiset odotukset näyttelyn suhteen. Onhan tämän suuruisen taiteilijan näyttely harvinainen meillä Suomessa. Kaikenkaikkiaan minusta oli mahtavaa päästä kosketusetäisyydelle omaa idoliani.
Mieleeni muistui eräs noin vuosi sitten kiertämäni Aboa Vetuksen yläkerrassa oleva Matti Koivurinnan säätiön näyttely, jossa näin ensimmäisen Picasson. En muista teoksen nimeä, enkä tiedä, oliko se edes aito, mutta olisin voinut jäädä tuijottamaan teosta puoleksi tunniksi. Jotenkin aloin ihmetellä teoksen moderniutta, vaikka se oli niin vanha. Picasso on syntynyt 1800-luvun puolella. Tunsin silloin jollain hupsulla tavalla päässeeni lähelle jotakin, jota ei ole enää olemassa.
En osaa selittää.

Tsingeling!

Pöytäcurlaamista jätkäseurassa - lyhyt raportti

Tokan viikon aamuheräämiset on menny paremmin kuin ekalla viikolla. Nukuin pommiin vain kerran ja missasin valohoidon kolmatta kertaa. Tänään voi käydä samoin, sillä mittari näyttää

-17 kelsiusta. Ellen ota taxia. Huomenta vaan.

Ke töitten jälkeen lähdin chillaamaan Samppiksen koululle Halipepun vetämiin käsipalloreeneihin. Ihailin tyttöjen reisilihaksia ja kinuin että Halipeppu tekisi Murullekin reeniohjelman. Reenien jälkeen menimme Alvariin yhdelle ja saimme lisää jätkäseuraa, jonka jälkeen Halipeppu & company vaativat mennä testaamaan uuden ravintolan, Lone Starin. Kolmatta kertaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka jätkäseura jäi kaipaamaan lisää ranskiksia ajatuksen vuoksi.

Suuntasimme Kiitoradalle pelaamaan pöytäcurlingkia. Se oli hauskaa, etenkin parin kuivan sidun kanssa. M&M liittyi seuraan. Muru ja M&M voittivat pojat 6-0.

Pelin jälkeen Rento-uduimme ja Ykä meni sikiöasentoon pöydän alle. Lähdimme viimeiselle koitokselle Taivaaseen laulamaan. Ykä heräsi seuraavana aamuna hotellihuoneesta.

Eilen heräsin klo 14 darrassa, menin töihin klo 17 bussilla.

Tiedän. Olen reipas.

Oman äänensä narsisti

Iloinen nuorimies ottaa minut ja talouspaperirullat lämpimästi vastaan kun saavun systerin uuteen asuntoon. "Hey Minna, be at home."
Otan toivotuksen kirjaimellisesti ja kaadan itselleni lasillisen viiniä. Kämppä on kalustettu, sillä pari on juuri muuttanut takaisin Suomeen. Avokeittiöstä tulee ruuan tuoksu. Summeri soi ja saamme seuraamme lisää vieraita. Pian istumme neljästään soman pikkupöydän ääressä ja aterioimme mustia papuja brasilialaisittain.
"Kuis on laulutunnit menny?"
"Hyvin. Täl viikol oon pitäny sellasta teemaa vaihtoehtoisista menetelmistä laulutaidon oppimisesta." Systeri opiskeli Lontoossa näyttelemistä ja sepittää jotain draamatekniikoiden soveltamisesta.
"Hohhoh, mäki tuun sun laulutunnille. Onko se kallista?" Anu kysyy.
"Ei vielä, kun ei oo omaa toiminimeä," systeri vitsailee.
Keskustelu kääntyy nurkassa olevaan kitaraan. Nuorimies ottaa sen syliinsä ja alkaa soittaa. "En mä osaa oikeesti, kunhan soitan."
"Toi on meilläkin suuri ongelma. Nuoret tytöt, joilla on kauniimpi ääni kuin Paula Koivuniemellä, tulee mun tunneille ja sanoo etten mä osaa! Sillon kyllä hakkaan niihin itseluottamusta. Nuoret ihmiset täytyy saada uskomaan itseensä."
"Oot sanonu että oot parempi kuin Kaija Koo, mitä sillä meinasit?"
"Heh. Se tais olla viimeksi ku oltiin karaokejurrissa ja taisin kyllä viitata Koivuniemeen. Eli just sitä tarkoitin, että on ihmisiä, jotka laulaa nätimmin kuin P.K., mutta ei uskalla pitää samanlaista showta kuin hän."
Systeri opettaa laulua Pop Rock Jazz oppilaitoksessa ja jyrää oppilaisiin oman äänensä narsismia. Lisätietoja systerin blogissa http://www.dacostasinging.blogspot.com/ .

Tämä haastatteluntynkä on lyhyt ja ytimekäs. Ottakaa yhteyttä haastateltavaan.

Rakas Yöduuni,

Toka päivä uudessa työpaikassa oli lähes yhtä puuduttava kuin ekakin. 15:30 karkasin paikalta, hoisin pisneksiä ja piipahdin kotimatkalla uuden kodin saaneen UVD kautta. Mukaan tarttui Inglourious Basterds, Public Enemies, Ratatouille ja karkkia verensokerinnostattamistarkoituksessa.
Ajatus istumatyöstä alkoi ahdistaa ja kiukkasin kuin väsynyt päiväkotilainen, kunnes Rakas ehdotti minulle ymmärtäväisenä happilenkkiä. Rakas tilasi pizzan. Istuin hänen viereensä suupalan toivossa, vaikka olin juuri väittänyt, ettei minulla ole nälkä, ja että pizza on pahaa.
Välillä muistutan koiraa. Olen kyllä sisäsiisti, mutta en kestä olla päivääkään kokonaan sisätiloissa. Lisäksi tykkään syödä jämiä, kuten leivänkantoja ja tacomurusia. Väsyneenä nenäni on kylmä ja huonona päivänä saatan nähdä itselläni kuonon.

Kolmas päivä uusissa töissä. Meinaan nukahtaa jo aamupäivällä. Onneksi lounaspaussin jälkeen pääsemme kenttähommiin. Töiden jälkeen riennän kotiin, ehdin istua puolituntia koneella, tehdä kauppalapun ja sitten täytyy pikakävellä kaupungille. Trimmauksen jälkeen käyn systerin luona ja huomaan olevani ihan loppu.
Tällaistako se normaali elämä olikin? Heräät kukonlaulun aikaan, olet töissä ilman iltalisiä siihen saakka, että ulkona on pimeää ja sitten pitäisi vielä hoitaa ruokaostokset, laittaa ruokaa ja käydä treeneissä. En muistanut, että aamuisin työmatkalla ja kotimatkalla näkisi joka päivä samoja ohikulkijoita ja vastaantulevia.
Teen ruokaostokset ja haen alkosta punkkupullon. Palautan leffat, joista jaksoin katsoa vain yhden. Pääsen vihdoin kotiin ja kokkaan, siivoan eteisen siihen kuntoon, että ovesta mahtuu sisään, syön ja avaan tv:n.
Rakas tulee kotiin reeneistä. Emme ole nähneet koko päivänä. Ja pian minulla on nukkuma-aika.

Rakas Yöduuni, oletko sittenkin Se oikea?

Heikki, olit oikeassa

Eilen joogatunnin jälkeen 20:20 tapasin systerin ja kumppanit Edisonissa. Tilasin oluen. "Jaahas, tästä tulee sitte karaokeilta," Heikki tiskin toiselta puolelta sanoi. Vastustin väitettä. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja eka päivä uudessa duunissa.
21:30 seurueemme päätti testata viikonloppuna avajaisia viettäneen The Onen. Penkit olivat pehmeät, palvelu kohteliasta, seinät vihreät, poket tuttuja ja toiletit wc-paperittomat. Fiilarit kruunasi baaritiskin edessä tanssahteleva kolmikymppinen nainen.
Punkku ei tuottanut toivomiani tuloksia, sillä minua ei alkanut väsyttää. 00:00 suuntasimme tois puol katuu parille biisille. 01:30. Säntäsin kotiin, söin pikkusuolaista ja menin sänkyyn.
03:22 Halipeppu soitti. "Muru tuu auttaa." Halipeppu oli ollut rundilla poikien kanssa puoli 4 asti iltapäivällä. "Eik sul oo avaimii?" Ärtyneenä lähdin rappukäytävään hakemaan Halipeppua pyjamassa. Mutta Halipeppua ei näkynyt.
Jostain kuului tuttu ääni: "Muruu...muruuu!" Seurasin soundia ja löysin Halipepun kompuroimasta puistolta alas johtavia portaita. Halipeppu oli naamat.
06:30 herätys. Yritin saada Halipepulta pusun ennen töihin lähtöä, mutta Halipeppu nukkui tajuttomana. Laitoin punaista kestohuulipunaa ja annoin Halipepulle jäynäpusuja otsaan.
14:45 pää kellahti ja silmät menivät umpeen. Kouluttajan rauhallinen ääni muuntui päässäni joogaohjaajan rentoutusmantraksi. Vierustoveri tökkäsi minua käsivarteen. Avasin silmäni hämmentyneenä ja naurahdin nolona. Heikki oli oikeassa.

Halipeppu on tajuissaan, sai huulipunan pois otsasta, yritti myydä työvuoronsa. Muru selvisi työpäivästään ja Halipepulla on koitos vielä edessä. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Askarteluohjeet - Kuvakollaasi

Valitse haluamasi alusta. Se voi olla kartonki, muistitaulu, seinä kirjoituspöydän yläpuolella, muistivihko tai kansio. Käytä mielikuvitustasi. Kerää kasaan paljon aikakauslehtiä ja matkakuvastoja, jotka ovat pullollaan kauniita kuvia. Selaile lehtiä ja tunnustele kuvia ja artikkeleiden otsikoita.
Mitkä kuvat herättävät sinussa inspiraatiota? Löydätkö esineitä ja asioita, jotka haluaisit itsellesi? Tai matkakohteen, jossa haluaisit käydä? Talon, johon haluat muuttaa? Unelmiesi auton?
Leikkaa haluamiasi kuvia lehdistä ja liimaa niitä valitsemaasi alustaan. Koristele ja tee kollaasista mahdollisimman mieluisa. Ihaile kuviasi ja tunne, kuinka sinulla jo on ne asiat elämässäsi. Kuvat ovat jo osa eläämääsi. Millaisia tunteita kuvat herättävät?
Laita kollaasi näkyvälle paikalle, jotta voit ihailla sitä usein. Tai laita se turvalliseen paikkaan muhimaan ja katsele sitä aina halutessasi. Tarpeen vaatiessa voit vaihtaa tai lisätä kuvia. Tavoitteet muuttuvat aina, se on luonnollista. Halusit ehkä ennen musta porchen, mutta nykyisessä elämäntilanteessasi haluaisitkin sinisen hondan.
Kuvakollaasin kokoaminen on yksi tapa visualisoida omaa elämääsi. Lisää visualisoinnista ja sen muodoista ja hyödyistä ja toimivuudesta tulossa lähiaikoina.

Tie asiakkaan pelastukseen - Mokat vol.1

Tiedäthän, kun joku tilaa sulta drinkin, joka vaatii normaalia huomattavasti enemmän säätöä ja aikaa? Joudut hakemaan nännilasit toiselta puolelta ravintolaa. Elbow-tekniikalla. Sitten asiakas kehuu ammattimaisesta palvelusta ja hämmästelee drinkin kauneutta.

Eikä tajua antaa tippiä.

Ho-hoo..Tuli mieleen eräs reissu, jona olimme ystäväni ja hänen kaverinsa kanssa rundilla. Astuimme ravintolaan, jätimme takit narikkaan, puuteroimme nenämme ja nojasimme tiskiin. Ystäväni kaveri piteli tuoppia kädessään, vaikkemme olleet siinä vaiheessa vielä saaneet palvelua. Vuoromme tullessa, baarimikko kiinnitti huomiota kaverin tuoppiin, jossa luki "OLD BANK". Baarimikko otti tuopin kaverilta ja asetti sen tiskin toiselle puolelle, käsien ulottuville. Baarimikon kääntäessä selkänsä, kaveri otti tuopin takaisin. Juomaa oli 2 cm jäljellä.
Mutta hän ei lähtenytkään karkuun.
Baarimikon käpy paloi kiinni. Hän talutti kaverin narikoille ja pyysi pokea katsomaan, että kaveri pääsisi ulos ravintolasta.
Seurasin tilannetta haltioissani. Kaverin poistamisen jälkeen pohdimme ystäväni kanssa, miten kaveri olisi voinut pelastua.
A) Kaverin olisi kannattanut valita textitön tuoppi salakuljetuksen uhriksi.
B) Kaverilla olisi ollut mahdollisuus peittää tuopin texti sormella nojatessaan tiskillä.
C) Kaveri sortui yhteen seitsemästä synnistä. Kaverin olisi tullut vastustaa kiusausta anastaa takaisin tuoppi tarjoilijan holhouksesta.
D) Kaverilla olisi pitänyt herätä itsesuojeluvaisto, joka olisi ohjannut häntä katoamaan baarimikon näkökentästä heti anastettuaan tuopin takaisin.
Perustuu tositarinaan. Tänään kaveri on selvinpäin ja voi hyvin. Kaverilla kävi tsägä, eikäsaanut porttikieltoa ravintolaan. Kaveri on oppinut virheistään, ja osaa kuljettaa tuopin ravintolaan jäämättä kiinni.

Eikä ole edes hiki

Olen solmussa pienehkön joogasalin lattialla. Koitan tarkistaa sivupeilistä, onko jalkani 90 asteen kulmassa, mutta näen sen sijaan toisen joogaajan pakaran. Asentoni on melkoisen epämieluisa. Oikea jalka osoittaa suoraan taakse ja oikeaan polveen koskee. Vasen polvi on koukussa ja oikea käsi tukee maasta. Vasen käteni kurkottaa kohti kattoa ja katse siirtyy mukana. Yin-tunnilla tehdään pitkiä venytyksiä. Open silmät ovat keskittyneesti ummessa. Tuijotan kyllästyneenä liekkejä puhaltavaa lämpökanisteria. "Siirry lapsen asentoon." Äntligen! Makaan matolla kuin turhautunut lapsi. Puolet tunnista on kulunut, eikä minulla ole edes hiki!
Olen tämän viikon käynyt Turun toisessa hot jooga-koulussa, Laguunissa. Itse tykästyin siihen aiempaan heti. Älkää kuunnelko mun pillitystä, jos teitä kiinnostaa kokeilla. Laguuni on spa-painotteinen, eikä tarkoituskaan ole rehkiä. Minä nyt olen tällainen Rääkin Rakastaja. Seuraavaksi aion kokeilla astangaa.
Voi Mooses!!! LUNTA! Nyt sataa lunta. Äkkiä ulos. Karvalakki päähän.

Tsingeling!

Kuvakollaasin taika

Kaapissani muhii tummansininen rullalla oleva kartonki. Avaan sen silloin tällöin tsekatakseni, mitä se on saanut aikaan. Katselen siihen liimaamiani lehtileikkeitä ja huomaan jälleen kerran yllätyksekseni toteutuneen kuvan. Liikuntasalin matolla käsillään seisova tyttö, jolla on samanvihreä toppi ja mustat pitkikset kuin minulla joogatunnilla.

Kokosin ekan kuvakollaasin keväällä, kun olin muuttamassa Helsinkiin kaverin kanssa. Halusimme löytää asunnon, joka miellyttäisi molempia. Mailasimme kuvia toisillemme omista kuvakokoelmistamme, jotka muodostivat unelmakämppämme. Tulokset olivat hämmästyttäviä.

Eräänä päivänä tuleva kämppis kertoi huonoja uutisia. Hän ei voinutkaan muuttaa. Joutuisin joko etsimään uuden kämppiksen tai muuttaman yksin. Aluksi olin suunniltani. Olin jo irtisanonut asuntoni täällä. Päätin varastoida huonekaluni seuraavaksi kk:si ja tienata rahat takuuvuokraan itse. Sitten piti löytää kämppä stadista. Töitä olin jo fixannut.

Pian koitti kamojen varastointi. Ystävättäreni oli jo luvannut punkkausmestan hänen luotaan muuttoon asti, mutta eräs ihana viiksiniekka tarjosi minulle ja kengilleni majoitusta. Aamuisin sain kuulla järkyttäviä uutisia pääkaupunkiseudulta. "Muru, Helsinki räjähti. Et sä voikaan lähteä."

Eräänä päivänä miehen ollessa töissä järjestelin kuvia tietokoneellani. Löysin kuvat toukokuussa tehdystä kuvakollaasistani ja järkytyin. Istuin keskellä unelmakotiani. Kuvat täsmäsivät kotiin yksityiskohtiaan myöden. Keittiön kaapit olivat samaa mallistoa, metallinen liesituuletin, olkkarin lattiat. Ja komea mies.

Tämä ei ole vitsi. Minä ja ystäväni olemme testanneet kuvakollaasin tehon ja vakuuttuneet siitä, että ei ne ihmeet niin ihmeellisiä ole. Ohjeita ja vinkkejä oman kuvakollaasin kokoamiseen lähiaikoina.

Tsingeling!! <3