Kaaks duoppii, nasu ja valkkari raitilla!

Ovikoodi ei toimi. Autotallin kautta pukkariin. Paska, tä paita on likanen. No, ei sitä kukaan huomaa. Hissillä ylös tsekkaa oma reviiri.
Liinoitus. Tuplakatteet vai? Jaaha. Veitset on taas sekasin. Laitan pienet, laita sä isot. Täält puuttuu jälkkärilusikka!! Sitte viinilasit, vesilasit, yks istuu ja taittelee servettejä. "Heei. Noi on väärät? Eilen oli vihreet, näille tulee punaset." "Ok. Mä vaihdan nä 100 servettii, taittelen uudet." Oikeen väriset.
"Onks joku laittanu alkudrinksut brikoille?" "Emmää tiiä." "Emmääkää." "Noh, ei sit varmaan. Mä laitan sit." "Eieieieieiei!!! Ne on tuolla viinavarastossa valmiina, TIÄTTY! Pölö.." Ookoo. Kaadetaan skumpat takas pulloihin, lasit tiskiin. "Älä tuo tänne, vie keittiöön." Jaaha. Keittiössä tiskari komentelee sormella, tonne nuo, tänne tällaset lasit. "ETT jätä siihen!"
Tulis ne ihmiset jo. "Noustaan kaikki pöydistä yhtaikaa ja mennään ottamaan yhdessä ruokaa!"-logiikka. Jippijajei! "Voi vitsit, tulipas pitkä jono!"
"Saako olla lisää viiniä?" "Kyllä kiitos, punaista." Blopblopblop. "Lisää viiniä?" Ei kiitos. "Viiniä lisää?" "....Ja sitte ku se Konsta ei koskaan saanutkaan sitä bonusta..." "Anteeksi, saisko olla lisää viiniä?" "...eikä se Jormakaan myöntäny että se oli sen moka." Jaha, ei ehkä sitten. Seuraava. Kolmannella kaadolla loukkaantuneena: "Mulle ei sitte tarjottukaan ku yks lasi viiniä?!" "Tarjottiin, mutta herralla tais olla juttu kesken."
Bongataan laskutukseen menevä tilaus. 8 h takana. Ei tunnu missään. Mä siirryn pikkuhiljaa tonne alakertaan nyt sitte, jos täällä on kaikki ok. Pukkariin. Essu pesuun, tukka auki, jojo messiin. Huulikiiltoo ja menoks.
"Sitte?" "Ööm. Mitä mä otan, apuaapua emmä tiiä, hihihi!!" "Ota bisse." "ENN! Maami! Mä otan mä otaan....hot shotin!" Blop. Schh..pruut. "Ole hyvä." "Hei tyttö, laita vielä toinen!Jakuivasiideri kans!" Grrr. Bändi alkaa soittaa. Vähän liian kovaa. "Sulle?!" "Kaaks tuoppii, yks nasu, kolme valkorrrssää...ja, mitä sä otaat? Ja yks valkowiiniraitilla!" "2 tuoppii, nasu, 3 valkovenäläist ja? En kuullut sitä viimeistä?" "EIGU 2 DUOPPII, 3 VALKORrrSSÄÄ JA VALKKARI RAITILLA!!!!!!!!" What ever...
Meen tauottaa mummin ja samalla itseni. Yks rööki enää. Ooh..Nyt ei lasketa tupakointiin. Oon ansainnu tän. Kyynärpäätekniikalla takas tiskin taakse.
Pilkku.
Mitat pesuun, mehut veke, pyyhi pöydät, plokkaa lasit, lähetään roudaa roskat alas. 12 h 7 min takana. Toimistoon ilmoittautumaan. "Mä lähen himaan. Moido."

Omaääniterapiaa

Koin äänen suuremmoisen voiman omassa kehossani laulutunnilla.
Olin ujo, mutta minulla oli joku ihmetarve laulaa. Ihailin heleäänistä siskoani karaokessa ja halusin itsekin osata laulaa ilman säröilyä ja epävarmuutta. Laulutunneilla tuntui höperöltä, kun avasimme ääntä. "Vyii-nyi-vyi..h h h.." Sitten lauloin Sinatran My Wayta 1/2 h putkeen ja hiffasin. Biisin huippukohdassa ääni värisi, eikä kurkusta päässyt puhtaita värähtelyjä. Mutta pienen lämmittelyn jälkeen tunsin, kuinka hartiaseuta ja niska lämpenivät ja ääni vapautui.
Olin niin huumassa, että aloin kokeilla sitä kotona. Menin suoraan värähtelyjen käyttöön, sitähän ääni itseasiassa onkin. Joogit ja tiibetin munkit käyttävät eri sointuja hyväksi meditoidessaan ja ilmentäessään. Kehitin oman harjoituksen, ääniterapiaksi: Eri korkeuksilta lauletut soinnut vaikuttavat kehon eri osiin (tulivat ne sitten sisältä- tai ulkoapäin.) Mitä korkeampi ääni, sen ylempiin kehon osiin se "soi". Matalat äänet taas vaikuttavat kehon (nyt ei puhuta jaloista, vaan keskivartalosta ja pallean seudusta, idässä puhuisimme chakroista) alimpiin osiin.
Tee näin: Istu tai seiso siellä, missä saat olla rauhassa. Laita mielimusiikkiasi soimaan, jos haluat fiilistellä, tai aloita spontaanisti hyräilemään. Jää yhteen "taajuuteen" ja päästä sitä tasaisesti kurkusta, aivan kuin meditoist "aaaaa...." Anna sen soida. Tunnet sen korvissa, niskassa ja päässä. Etene korkeammalle ja korkeammalle. Anna äänen tulla luonnostaan päästäsi! Päästä ulos ne äänet, jotka haluavat vapauteen. Lopuksi venyttele hartia- ja niskaseutu. Mene selinmakuulle, nosta jalat ylös ja ravistele. Vie polvet maahan pään viereen. Helpottaa myös tukalaa oloa.
Suorastaan terapeuttisia mahaääniä kuuntelen itse Luis Miguelin Romance-levyltä ja siirryn siitä laulamaan korkelta vaikka My Waytä.) Mahaäänet voi laulaa suoraan mahasta, älä laula kurkusta.
Lisätietoja multa kysyttäessä, ettei tuu liian pitkää textiä.

Pusuja Tompalta!

Härkää sarvista

Herään silmät ristissä 7 am. Klementiini, kuppi yrttiteetä. Menoksi. Valoarkussa 4 minsaa. Kuvittelin hetken makaavani biitsillä.

Kaffesta luopuminen on ollut yllättävän kivutonta, vaikka aamurutiineihin on kuulunut pari kuppia jo vuosikaudet. Sama pätee kaikkeen muuhun. "Mä yritän taas laihduttaa, kun viime kerralla ei onnistunut," joku sanoo. Siis mitä ihmettä?! Miten voi yrittää laihduttaa? Sä joko laihdutat tai sitten sä et laihduta. Joko sytytät sen tupakin, tai sitten et sytytä. Eikö kuulosta yksinkertaiselta?

Mutta sitten joku painaa vastustuskytkintä. Jokin pikkupiru siellä mielessä alkaa keksimään kymmeniä syitä puolustaakseen vanhaa tapaa. "Ei se kofeiini niin vaarallista ole." "Sokerihan on pelkkää energiaa, ei se sinänsä lihota jos syön yhden pussin karkkia leffassa." "Kyllä mä vielä tän voin polttaa, lopetan sitten myöhemmin."

Yrittämistä ei ole olemassakaan. Pikkupirujamme on opeteltava ignooraamaan. Ei saa uskoa mitään mitä ne sanoo! On vain pysyttävä alkuperäisessä päätöksessä ja tukea sitä vaikka kirjoittamalla pikkupirulle valmiiksi perustelut paperille. Ota härkää sarvista ja pysy sen selässä!

Tai sitten voi odottaa siihen asti, että sietokyky tulee vastaan. Eräänä päivänä ne snapsit ei vaan enää mene alas siellä sitzeillä. Mutta sellaista päivää ei ole taattu.

Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluaa. Jos jotain haluaa tarpeeksi paljon, luulisi siihen löytyvän myös rohkeutta ryhtyä.

Eläköön itsekuri!

2 kirkasta minuuttia

Sori ku olin eilen tuli niin negatiivista textiä. Oli tarkoitus jatkaa puhdistusviettireportaasia, mutta avauduinkin ihan muusta.

Eilisilta meni karaoken merkeissä. Kun kello löi 12, oli riennettävä kotio ja pudottaa lasikenkä. Kävin nakkikiskan kautta hakemassa kullalle iltapalaa. "Jäiköhän neidillä aamiainen, lounas ja päivällinen tänään väliin?" eräs herra ihmetteli.

Aamulla olikin noustava aikaisin. Kaffe ei taaskaan mennyt kurkusta alas. Ja crowmoorin yhteydessä eilen poltetut pari extraslimmiä maistui ihan myrkyltä. Kävelin auki revityn linja-autoaseman ohi ja löysin kauneutta kurjuuden keskellä. Valtava Twilight-juliste! Oli pakko pysähtyä vähän ihailemaan. Pöllisin tuon, jos asuisin linnassa.

Terkkari osoitti minut ystävällisesti huoneeseen, jossa oli keltainen retrosolariumi. Eka hoito kesti vaivaiset 2 minuuttia. Jatkossa tulen käymään siellä kolmesti viikossa ja valotusaikaa lisätään aina muutamalla minuutilla. Ihottuman takia valohoitoon passitetaan, kun kortisoonit eivät enää auta.

Toivon, että rusketun.

Matkalla kohti täydellisyyttä

Vastasin äidin puheluun aamulla unenpöppörössä. "Minna! Kello on jo 10". "Jäsp".
Äiti herätti minut syystä, olimme sopineet viikottaiset uimatreffimme täksi päiväksi. Mutta turhan usein olen kironnut varhaisia puhelinsoittoja. Koko maailman vuorokausirytmi tuntuu poikkeavan omastani. Joskus saatan herätä 3-4 kertaa siihen kun töistä soitetaan tai joku säälityötä tekevä puhelinmyyjän kilauttaa "tärkeällä asialla". Monesti olen luullut pomoa herätyskelloksi ja painanut torkkua.
Nykyään osaan surutta lyödä luurit aamuisille häiritsijöille, vaikka kyse olisikin vammaisten lasten opetustarvikkeisiin kerättävistä varoista. Kyllähän minä avaisin oman kasvutilin pandoille ja sademetsille jos minulla olisi sen verran ylimääräisiä tuloja.
Olemme monta kertaa mieheni kanssa ihmetelleet, miksi minä olen suosittu kaiken maailman lehtikauppiaiden keskuudessa, mutta hän ei. Eikö ihmisillä pitäisi olla oikeus osallistua kilpailuihin ja täytellä kuponkeja netissä niin paljon kuin sielu sietää, ilman että se tietäisi häiriöitä jatkuvasti?
Omaa hupsuutta ehkä. Myyjät huomaavat usein, etten ole helppo uhri, vaikka kaavakkeiden täyttö palkinnot silmissä kuuluu lempipuuhiini. Voisin kai pitää puhelinta äänettömänäkin. Olisi helpompi olla ystävällinen puhelinmyyjille, jos soittoja tulisi kohtuudella.

Miten päästä vaatteista eroon?

Vaatekaapin liukuovet eivät mene enää kiinni, koska saappaiden varret ottaa vastaan. Pyykkikori pursuaa yli, vaikka just viime viikolla pyykättiin. Pesukoneettomana ei oo helppoo. Tähän asti olemme harrastaneet Salkkaripyykkäystä, eli olemme roudanneet likaiset vaattemme naapuristossa asuvien kavereiden luo. Kertussakin olemme käyneet muutamalla koneellisella. Kyllähän me muuten oman taloyhtiön tuvassa kävisimme, mutta kun kuivaushuonetta ei löydy ja pesukonekin näyttää natsien ruumispolttouunilta.
On oltava keino, jolla voimme ratkaista pulman. A) Voimme hankkia ikioman pyykkikoneen minikokoiseen kylppäriimme, B) hommata lisää säilytystilaa tai C) luopua vaatteistamme. Ratkaisu A) on houkutteleva ja helpottaisi arkeamme huomattavasti. Mutta kodinkoneenlisäys tietäisi sijoittamisongelmia kaiken karvaiselle kosmetiikalleni. Vastaus B) saa minulta eniten pisteitä, mutta yksiössämme on lähes mahdotonta löytää paikkaa uusille vaatehyllyille. Asia ei ole niin yksinkertainen, kun asuu suomenruotsalaisen tyylitietoisen miehen kanssa, jolla on itseasiassa enemmän vaatteita, kenkiä ja takkeja kuin sinulla, ja kaikki on lisäksi tuplasti isompaa!
Teen inventaarion. Mitä en ole käyttänyt ainakaan puoleen vuoteen? Tuotakin paitaa kokeilen usein, mutta se ei jostain syystä vaan tunnu omalta. Tarvitsenko oikeasti kolmet samanlaiset korkkarit? Lajittelen uhrini. Osa menee vinttiin hollille, loput saavat lähteä lopullisesti. Olo on samalla haikea, mutta helpottunut.
Viimeksi muuttaessani sain kasaan neljä jätesäkillistä. Minulla on huonoja myyntikokemuksia kirppareilta. Korviini kantautuikin oiva keino päästä vaatteista eroon ja samalla tienata muutaman eeron. Yliopistonkadulla sijaitseva OLGA-Neiti ottaa vastaan siistejä, nukattomia, kauteen sopivia kuteita. Pieni varoituksen sana. Aina kun sinne vie jotain, jotain muuta tarttuu mukaan.

Kaksi kitaraa,rummut ja muovikassillinen sladdeja

Neljä päivää olen ollut sisällä. Viisi yötä olen pyörinyt levottomana sängyssä saamatta unta. Mieskin palasi virkistäytymisreissustaan, kuumeessa, mukanaan minttufernet-aineet ja Borat-uima-asu.
Vuorokaudet olen altistunut vuoroin tv- vuoroin läppäriruudun säteilyille ja eilen olin alkaa hyppiä seinille. Mies raapusti minulle kauppalistan, puin Dallas-paitani ja feikkiuggsit jalkaan ja lähdin ulkoiluttamaan itseäni.
Illalla mies sai peliseuraa, mikä tiesi minulle muutamaa, kivuliaantylsää tuntia. On mahdotonta yrittää olla seurallinen kun pojat pelaa än hoo ällää. Kokosin kaikki naistenlehdet, joissa olisi jäljellä jotain luettavaa ja istahdin poikien kanssa olkkariin. Kyllästyin huomionpuutteeseen ja kävelin peliruudun edestä sänkyyn ja ristin käteni rinnusten alle. Olin kiukkausvalmiudessa, mutta silloin toinen pojista sai puhelun, joka oli merkki lainapaketin saapumisesta. Poika meni lähetystä vastaan ja toi mukanaan Guitar Hero World Tour-pelin. Settiin kuuluu mm muovikassillinen sladdeja. Älkää lisätkö peliä joululahjahankintoihin, mikäli teillä ei ole ylimääräistä huonetta pelin säilyttämiseen.
Uuden työpaikan koulutus siirtyy sairastumiseni vuoksi parilla viikolla eteenpäin. Däämn, sanon minä. Damn! Olis ollu käyttöä sille fyffelle. Ja juuri tällä viikolla on tullut erityisen paljon aurinkoisia puhelinsoittoja milloin mistäkin pomolaitoksesta, että NYT meillä olis sulle töitä. Ja kun en ole sopinut ainuttakaan työvuoroa sairastuspäiville, mistään korvauksista en pääse nauttimaan.
Hengitetään syvään. Hmmh...hhhhhhh.
Olen takaisin aamukaffelinjalla ja tunnen lievää pettymystä itseeni. I faled. Mutta, valoisa puoli on, ettei se maistu niin hyvältä kuin muistin.
Lupaan ryhdistäytyä.

Tsingeling!

Swett, baby swett, baby swett is a texas drop..

Astun huoneeseen, jossa ilma on kosteahkoa ja lämpötila on 37-40 asteen välillä. Lattialla istuu muutama tyttö valmistautumassa tulevaan tuntiin. Olen ensimmäistä kertaa hikijoogassa. Raskaana oleva, mutta hoikkavartaloinen opettaja astuu salin eteen ja tervehtii meitä. Alamme lämmitellä ja hiki alkaa virrata samantien. "Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos." Muutaman vinyasan ja koiran jälkeen pääsemme itse sarjaan.

Minua hirvittää ajatuksena tunnin pituus. 90 minuutin hikoilu kuulostaa suorastaan pökerryttävältä. Tuleeko 0,5 l vesipullo riittämään? Yllätyksekseni aika kuluu yllättävän nopeasti, ajantaju menee ja huomaan välirentoutuksen aikana olevani hetken muissa maailmoissa.

Tunnin jälkeen tulen kotiin ja esittelen innoissani miehelleni hiestä läpimärkää toppiani. Tämä jos jokin on puhdistava laji! Oloni on hyvin rentoutunut, muttei väsynyt. Ekan kerran jälkeen takareisiin sattuu, mutta seuraavista kerroista ei tule mitään lihassärkyjä. Lämpimän ympäristön takia lihakset eivät kaipaa alkulämmittelyä ennen treeniä ja siten kipuja ei synny.

Tykkään. Kaupungissamme on tunteakseni kaksi hotjoogakoulua. Molemmat sijaitsevat keskustassa ja tarjoavat suht edullisehkon tutustumisviikon, jonka aikana on tarjolla eritasoisia tunteja.

Lisäsin joogamaton joululahjatoivomuslistaan. Suosittelen kokeilemaan.

Maija Poppasen filosofia

Kanankoipiraadon seuranta fesessä on jatkunut jo nelisen vuorokautta. Se on saanut jo muutaman ystävän, kymmeniä kommentteja ja herättänyt keskustelua kotitalouden hoidon tasa-arvoisesta jakautumisesta. Eilen sisäsiistiminän likaisuudensietoraja tuli vastaan. Tiskasin, mutta jätin kananjalkalautasen rauhaan. Katselin yksinäistä raatoa tiskipöydällä. Olinko mennyt liian pitkälle. Asia alkoi tuntua jo lapselliselta, vaikka huumorilla koko projektin aloitinkin. Kaveri oli kylässä ja hihitimme ja räpsimme valokuvia kuivuneesta ruuantähteestä ihan intsinä. Tuli huono omatunto. Onneksi kulta ei käy usein päivittämässä feseprofiiliaan.

Mutta missio onnistui. Kykenin kutistamaan ensin isosti häiritsevän asian pieneksi. Tämä on juuri sitä tunnettua Maija Poppasen filosofiaa. Tästä olisi syytä ottaa oppia kaikki nalkuttamiseen taipuvaiset ihmisyksilöt. Jos sinua häiritsee jokin, se on sinun ongelmasi, ei muiden. On tietenkin eri asia, jos kotityöt jakautuu niin epätasaisesti, että toisen osapuolen työmäärä lähenee jo palvelijan taakkaa.

Mies on poissa ja suunnittelemani puhdistuskuuri käynnistyi kuin itsestään. Viime yönä kuume nousi ja aamulla mittari näytti 38,13. En ole saanut kurkusta alas muuta kuin mehua ja kaalisoppaa. Haaveilen jostain, joka maistuisi joltakin. Onneksi naapurissa asuva ystäväni ei ole linjoilla, etten sorru nakittamaan häntä kauppaan hakemaan turkinpippureita.

Sairaana onkin kätevää puhdistautua. Hikoillessa haihtuu varmasti jonkun verran pöpöjä ja yskiessä keuhkot puhdistuu. Kuume pakottaa juomaan paljon ja maitotuotteita suositellaan välttämään, maito kun kiehuu niin alhaisessa lämpötilassa. Kaffe ei maistu. Eikä tupakka. Hirveän kätevää.

Jatkuu illanvietto peiton alla,

leffaputken merkeissä,

kullan boxerit maskottina,

ikävä kultaa tekeepi.

Juha-Pekka

Simmonen ilta.

Olin ystäväni syntymäpäivillä eilen ja sieltä lähdin mukaan baaritouringille. Etsimme sopivaa istuskelumestaa, mutta näin lauantai-iltana kahdeksanhenkiselle seurueelle oli vaikea löytää penkkiä peffan alle. Ihastelimme Galaxin mahtavaa jonoa ja suuntasimme suosiolla kohti Koulua. Yksien jälkeen puolet seurueesta lähti kotiin ja me loput lähdimme Lafoon. Kuinka ahdasta onkaan olla lauantaina baarissa. Sunnuntaisin sentään saa olla rauhassa.

Tilasin baaritiskiltä humalahakuisesti yhden hornan siinä toivossa, että viihtyisisin paremmin ihmisvilinässä. Mutta ei. Ei se auttanut. Jätin synttärisankarin lirkuttelemaan ja lähdin Rentoon morottamaan kavereita. Pilkun jälkeen menimme Poroon viimeiselle ja istahdimme Patiolle. Samassa pöydässä istui muutama Siljalta palannut poika, joilta anastimme Juha-Pekan. Juha-Pekka sukelsi tuoppiin.

Synttärisankari oli sisustanut asuntonsa itse. Ihastuin suunnattomasti olkkarin ja makkarin maisematapetteihin. Ne tuovat loman tuntua kotiin.

Dagen efter. Se tietää hapankaalia ja Mate-teetä. Auttaa muuten oikeasti. Toinen on B-vitamiini.

Kanankoipiraato

Viimeyönä töissä ei tapahtunut mitään erikoista, 13. perjantaista huolimatta. Anna Puu soitti yökerhon alakerrassa, mutta minä en baaritiskin takaa päässyt sitä kuulemaan. Unelmavävyjen tahdissa sekoitin improvisoidun Tom Collinsin charmikkaalle herrasmiehelle ja Pingviinin fiinille naishenkilölle. Joku unohti luottokorttinsa maksupäätteeseen. Ainakin jollakin oli huono tsägä. Ja taas piti opetella hinnat uusiksi. Thank God meillä Suomessa ei ole 1 tai 2 centtisiä.

Mun mies on lähdössä reissuun. Se on muutaman päivän poissa työpaikkansa virkistäytymistoimenpiteissä. Saan tilaisuuden jatkaa puhdistautumisprosessiotani kaikessa rauhassa, ilman silmien pyörittelyä ja "voi sua"-kommentteja. Mehupaastoon en jaksa nyt ryhtyä, sillä koko suolentyhjennysmissio tuntuu tällä hetkellä ajatuksena turhan rasittavalta. Jotain uutta tahtoisin testata. Löytyisiköhän goopista vinkkejä?

Mulla on menossa toinenkin testi. Tiedäthän, kun joillekin kämpän siistinäpito tapahtuu kuin itsestään ja toisille se taas vaikuttaa olevan uskomattoman vaikeaa? Pienet jutut, jotka voivat olla yllättävän häiritseviä. Kuten tyhjän WC-paperirullan jättäminen telineeseen, kylppärin lattian ja WC-istuimen pyyhkiminen suihkun jälkeen ja asioiden lojuminen joka puolella. Miksei likaiset kalsarit löydä pyykkikoriin, vaan levittäytyvät viikoksi sängyn ympärille? Miksi on niin vaikeaa asettaa tyhjät kaljatölkit roskiskaappiin asti. Ne jostain syystä aina jäävät tiskipöydälle näytille.

Minulla on missio. Seuraan ja raportoin edellispäivän kanankoipiraadon kohtaloa seuraavina päivinä. Itse koen ruoantähteiden ohjaamisen roskikseen jotenkin luonnollisena. Mun miehellä on välillä tapana "unohtaa" omansa lautaselle ja jättää likaiset astiat lojumaan keittiöön, ikäänkuin ne siitä itsestään katoaisivat. Mulla on hyvä mies. Hän kyllä tiskaa, jos pyydän. Ja pesee minunkin pikkuhousut. Mutta joskus...grrr. Minä olen päättänyt olla nalkuttamatta. Viestin voi saada perille nätilläkin tavalla.

Jokaisella jonkun kanssa kimpassa asuvalla on samat ongelmat, eivätkä ne miksikään muutu. Minulla on kaksi siskoa, ja meillä kaikilla on omat siivoustapansa. Olen oppinut olemaan häiriintymättä pikkuseikoista sen kummemmin. Haluan todistaa, että ärsyttävät asiat voidaan kääntää huviksi.

Tsingeling.

Uusi, siistimpi duuni

Poikkesin työhaastiksen jälkeen UFFissa. Mukaan tarttui dallas-henkinen, pinkki villatakki sekä beiget, karvavuoriset pitkävartiset saappaat. 39 erkkiä. Vannoin taas jälleen kerran, etten enää shoppaile tavallisissa kaupoissa, pelkästään kirppiksillä ja kierrätyskeskuksilla. Ei mistään saa uuden veroisia kunnon nahkasaappaita alle parilla kympillä.
Ja nyt, kun istuin pikku keittiöpöydän ääressä omenantikku suussa, puhelin soi ja sain iloisia uutisia. Joku täti staffilta ilmoitteli, että työhaastattelu meni nappiin. Olen yhtä duunia rikkaampi. Jes! Uusi, siistimpi päiväduuni.
Tätä olenkin odottanut jo pari vuotta. Yötöissä on mennyt vuorokausirytmi ihan sekaisin. Mun mies on ollut saikulla kolme viikkoa, ja itselläni ei ole pahemmin ollut duunia sinä aikana. Päivärytmi on palautunut nyt ihan itsestään. En muistanut miten ihanaa on olla sängyssä ennen puolta yötä ja herätä viimeistään kymmeneltä aamulla!
Nyt menen systerin kanssa kaupungille chillaamaan ja hehkuttamaan uusia buutseja.

Asioilla on tapana järjestyä.

Puhdistusvietti

Olen menossa työhaastatteluun. Kynnet lakkasin jo edellisenä iltana persikan värisiksi, varpaan kynnet myös. Tänään pesin hiukset, hoisin kuivat latvat, meikkasin ja suihkutin lempihajuvettä hiuksiin ja kaulan lämpimälle iholle. Melkein unohdin pestä hampaat.
Saa nähdä miten käy. Kymmenen minuutin päästä pitää lähteä, ja tässä minä vain istun.
Olen työskennellyt viisi vuotta ravintola-alalla, ja olen lievästi sanottuna hyvin kypsä kaikkeen, joka liittyy jollain tavalla ruokaan ja drinkkien tekemiseen.
Minulla on välillä ihan mieletön puhdistusvietti, ja nyt se on tullut taas. Yritän juoda aamuisin yrttiteetä kahvin sijaan. Kävin tsiigaamassa uuden ekokaupan Humalistonkadulla, Luomuidyllin, ja mukaan tarttui sitrus-nokkosteetä ja luomukahvifiltteripaketti. Liikkeessä on jonkun verran tyhjää tilaa, mikä antaa aika kolkon vaikutuksen. Mutta Ruohonjuuren tapaan sieltä löytyy kaikenlaista luonnonmukaista, mm hunajaa, müesliä, pesuaineita ja kosmetiikkaa. Ihan tsekkaamisen arvoinen butiikki ja palvelu on ystävällistä.

Keitän pari munaa kattilassa ja käytän keitinveden teehen. Mutta en saa sitä kurkusta alas. Olen henkisesti riippuvainen aamukaffesta.
Nyt pitää mennä.