Ole hiljaa ja toivo oikein kovin..

Tisseihin sattuu, alaselässä on painetta, alavatsa on turvonnut. Töissä on pakko saada kaakaota, vaikken olekaan nykyään mikään suklaanystävä.
Nukuin melkein pommiin, mutten ihan. Ehdin kunnialla kakkaduuniin, säädin pulpetin seisoma-asentoon, vastasin 419 puheluun ja kun työpäivä oli pulkassa, kipitin kotiin. Siellä odotti Halipeppu. Halipeppu oli shoppaillut uusia koristetyynyjä. Ja keittiössä oli maljakollinen kukkia Murulle.
Tämä on eka kerta, kun saan mieheltä kukkia. Siis ylioppilasruusuja ei nyt lasketa. Olen usein, varsinkin suhteen alussa, vihjaillut vaivihkaa, että onpas tuossa elokuvakohtauksessa kauniita kukkia, ja sitten ihmetellyt, miksei viesti ole mennyt perille.
"Halipeppu, mistä hyvästä Muru saa kukkia?" kysyin tohkeissani.
"No ihan siksi vaan koska Muru on niin söpö", Halipeppu sanoi.
En ole myöskään hiihkahtanut edes siitepölystä viime aikoina. Viimeksi sain noottia siitä, kun puolvuotispäivänämme ihmettelin kiusaksi, että missäs kimppu viipyi.
Eli, kun olet hiljaa ja toivot, oikein oikein kovin, silloin kukkia ilmestyy ovista ja ikkunoista.
Sanokaa minun sanoneen.

Menkkoja odotellessa, Tsingeling!