4. tammikuuta 2010

Mä haluun fyffee..

Viikko sitten kävi vähän nolosti; nukuin tiistaiaamuna pommiin. Eihän pikku-pommiinnukkuminen vaarallista ole, mutta minä kun heräsin 30 min ennen työvuoron päättymistä. Nolotti. Nolotti niin paljon, että pitkitin esimiehelle soittoa normityöajan ulkopuolelle, enkä kehdannut soittaa hänen kännykkäänsä enää illalla. No-loo..
Seuraavana päivänä otin käbän taskusta. Ei-ei-eieiei! Minna, häpeäisit.. Epäröin vieläkin. Pakkohan minun oli tänään itsestäni ilmoittaa. Parin päivän viive olisi jo paljon pahempi. Mietin, mitä ihmettä minä sanoisin, ettei ne pitäisi minua ihan lusmuna. Mielessä kävi loppujen lopuksi jopa lopputilin ottaminen. Mutta olisinko valmis palaamaan häntä koipien välissä takaisin tarjoilijahommiin? Nääe. Valitsin nimen käbästä ja painoin vihreää.
Olin tänään pyykkäämässä systerin luona, ja juttelimme siitä, kuinka suuret massit saa eri duuneissa. Systeri on myyntihommissa ja saa käteen 2-3 tonnia kuussa. Vähän eri luokkaa kuin rafla-alalla. Baarissa ollessani saatoin tienata yhdessä viikonlopussa yhtä paljon kuin ansaitsen nykyisessä hommassani viikossa. Tiiätkö mitä? Se sattuu!
En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Minähän tässä halusin vaihtaa alaa. Hippasen lohdutan itseäni sillä, että tämä on vain väliaikaista. Mutta en voi kieltää olevani jo vähän katuman päällä. Olen jo harkinnut vakavasti takaisin koulun penkille menemistä.
Mä haluun fyffee. Paljon fyffee..

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista