24. tammikuuta 2010

Asiakasrakkaus

Töissä kun taas niin kivaa.. Niin kivaa, että..
Koitan viihtyä. Ihan tosi, teen parhaani. Keksin hakukoneelle hassunkurisia hakusanoja.
"Olisko Seppo Pölönen paikalla?"
"Katsotaanpas....seppo...pölö, enter. "Kyllä vain, hetkiolehyvää."
"Juu, tavoittelin Timo Annalaa." Kirjoitan timo anna. Timo-Anna, LOL!
"Päivää, onko Kankkunen?" "Ei ole tänään, lauantaina saattaa olla. Sijaisena olis tällanen kuin Anna-Maija Vähä, kiusataanko häntä?"
Eilen seisoin täpötäyden kokoushuoneen ovenraossa palaverissa. Toivomuksena esitettiin kuukausittain toteutuva kokous henkilökunnalle, jossa voitaisiin päästellä höyryjä.
Höyryjen päästely on toki tarpeen muillakin duunipaikoilla, joilla ilmenee sellaista kuin asiakaspalvelu. Suorastaan ihailen sitä sitkeyttä, mitä joillakin vuosia palvelleilla on. Kuinka he jaksavat kärsivällisesti katsella vierestä, kun aikuinen mies räkii baarin lattialle kuin teinipoika koulun pihalla.
Mistä sitä sitkeyttä sikisee?
Honestly, en tiedä tahdonko edes saada pitkäpinnaisuuteni takaisin. Uskoisin, että jopa hermojen menettämisellä on tarkoituksensa. Minua ei ole luotu tähän duuniin.

Minna, mitä jos vaan lopettaisit etkä enää ruikuttais siellä?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista