Ballerina Twins

Herään 17:14 päiväunilta ja ihmettelen miksi kännykkä piippaa.
Ai perhana! Baletti alkaa vartin päästä. Legginssit jalkaan ja polvisukat, urheilurintsikat ja verskat päälle ja menoksi.
Kipitän rappuset yläsaliin ja riisun kiireessä päällysvaatteet. Salissa tytöt jo aloittelevat. Tanssisalin peilissä näkyy räjähtäneen näköinen kaksoisolentoni. Laitan tukan solmuun niskan taakse ja otan ryhdikkään asennon.
Opettaja korjaa aikuisbaletin alkeissa tyttöjen käsien asentoa. "Tämä ohje toimii ainakin pikkuballeriinoille. Olkaa kuin pitelisitte käsissänne valtavan kokoista palloa." Sitten haetaan tangot ja ruvetaan hommiin. Muutaman pliee-sarjan ja jalkojen nostojen jälkeen on kiinteä olo. Tyytyväisenä huomaan, ettei jalkoja kramppaa enää yhtään niin paljon kuin viime kerralla. Eikä nivelet naksu, koska olen ahkera venyttelemään kotona. Jalka ei nouse yhtä helposti kuin potkiessa, enkä osaa sanoa, onko vanhoista hapkidoreeneistä yhtään hyötyä tässä lajissa. Pilatesta harrastaneilla taas on.
Systeri ei päässyt tänään tanssahtelemaan pisneskiireiden vuoksi. Tunnen itseni yksöseksi.

Sitä makaa niinkuin petaa

"Kylmä kahvi kaunistaa"
Tykkään juoda jäähtynyttä kahvia. Mulla on simmonen tapa, että lataan seuraavan aamun kaffen valmiiksi edellisenä iltana, sit ku herään, kömmin sängystä ihan pöppörössä, kompuroin keittiöön ja napsautan kaffen päälle ja hyppään suihkuun. Suihkun jälkeen napsautan kaffenkeittimen pois päältä, juon ekan kupin lämpimänä ja loput viileänä. Niinku jälkkärikaffet päälle. Oon aina uskonut, että vanhoissa sanonnoissa on jotain perää.
"Man får lida pin för att vara fin"
Muistan, kun pienenä tyttönä olin tädin luona kylässä, ja täti sai kauniin ajatuksen, että värjäisi mun ripset, ettei tarttis käyttää ripsarii enään. Se kirveli! Ja joka kerta kun käyn sokeroinnissa, tulee pupu kirjaimellisesti pöksyyn, kun muistan 1 1/2 kuukauden mentyä, miltä se tuntuikaan. "Otetaan sittenkin vaan stringit".
"Man får ligga som man bäddar"
Meillä kotona on valuva petauspatja. Se siis aina jostain syystä siirtyy 10 cm alaspäin sängyn päädystä ja lakana tietenkin sen mukana. Se on niin suuri ja painava, etten itse sitä jaksa nostaa takaisin paikoilleen. Siihen tarvitaan kaksi, ja probleemana on, että lähdemme Kultsin kaa yleensä eri aikoihin pisneksille, joten petauspatja jää usein roikkumaan ja sänky petaamatta kunnolla. Sitä saa sitte syyttää vain itseään, kun töiden jälkeen tahtoo ottaa päikkärit, ja kun herää, on liukunut taas toiset 10 cm alaspäin. Vielä joku päivä herään lattialta. Kuin koira.
"Seiso sanojesi takana."
Kylmä tosiseikka on se, että omien päätösten takana on seistävä. Jokainen tekee itse päätöksensä omassa elämässään, ja on täysin turha syyttää minkäänlaisista päätöksistä ketään muuta kuin itseä, vaikka joku muu olisi päätökseesi vaikuttanut.

Asiakasrakkaus

Töissä kun taas niin kivaa.. Niin kivaa, että..
Koitan viihtyä. Ihan tosi, teen parhaani. Keksin hakukoneelle hassunkurisia hakusanoja.
"Olisko Seppo Pölönen paikalla?"
"Katsotaanpas....seppo...pölö, enter. "Kyllä vain, hetkiolehyvää."
"Juu, tavoittelin Timo Annalaa." Kirjoitan timo anna. Timo-Anna, LOL!
"Päivää, onko Kankkunen?" "Ei ole tänään, lauantaina saattaa olla. Sijaisena olis tällanen kuin Anna-Maija Vähä, kiusataanko häntä?"
Eilen seisoin täpötäyden kokoushuoneen ovenraossa palaverissa. Toivomuksena esitettiin kuukausittain toteutuva kokous henkilökunnalle, jossa voitaisiin päästellä höyryjä.
Höyryjen päästely on toki tarpeen muillakin duunipaikoilla, joilla ilmenee sellaista kuin asiakaspalvelu. Suorastaan ihailen sitä sitkeyttä, mitä joillakin vuosia palvelleilla on. Kuinka he jaksavat kärsivällisesti katsella vierestä, kun aikuinen mies räkii baarin lattialle kuin teinipoika koulun pihalla.
Mistä sitä sitkeyttä sikisee?
Honestly, en tiedä tahdonko edes saada pitkäpinnaisuuteni takaisin. Uskoisin, että jopa hermojen menettämisellä on tarkoituksensa. Minua ei ole luotu tähän duuniin.

Minna, mitä jos vaan lopettaisit etkä enää ruikuttais siellä?

Lentsikoita ja origameja..

Töissä ku istun ja ihmettelen, mieleen tupsahtaa ihan pölöjä juttuja joskus sen ohella, kun askartelen lentsikoita koulutuspapereista ja taittelen kömpelön oloisen origamin vaitiolovelvollisuussopparista.

1. Tee itsellesi ranskalainen letti
Muistatko miten ala-asteella pojat ihailivat tyttöjen käsialoja? Kun väännät itsellesi mahdollisimman monimutkaisen kampauksen (ennenkuin ihastuksesi tulee himaan, ettei se nää miten puhkit ja huohotat niska limassa, kun hiukset sotkeutuu toisiinsa etkä jaksa pitää käsiä ylhäällä), annat itsestäsi taitavan kuvan. "Jos tuo tyttö osaa letittää, hän taitaa ehkä myös ranskalaisen suudelman," ihastuksesi ajattelee.

2. Päivän ekoteko
Kun keität munia, älä suotta kaada keitinvettä viemäriin. Käytä se sen sijaan teevetenä, tai lataa sillä kahvinkeitin seuraavaa aamua varten.

3. Viihdytä itseäsi
Jos olet puhelintöissä ja asiakkaat saavat sinut haukottelemaan, muista, etteivät he näe sinua, saatikka tunnista sinua kadulla, varsinkaan, jos vaihtelet puhelinrooleja vastatessasi. Tekeydy vaikkapa Suomessa 15 vuotta asuneeksi kiinalaiseksi, jonka ääni natisee ja lausumisessa on kiinalainen sävy. Soittopyyntöä jättäessäsi pyydä asiakas tavaamaan nimensä, ja toista jokainen kirjain väärin. Ole etsivinäsi näppäimistöstä oikeita kirjaimia, ja väitä, että sinulla ei ole R-kirjainta.

4. Hämmästytä työkavereitasi, varsinkin, jos olet uusi
Fixaa jostain indoor boardi ja ota se mukaan töihin. Kerro tekeväsi harjoituksia viikonloppuna tuleviin bileisiin, kun se viina vaikuttaa tasapainoaistiin. Surffaa ja kaadu tahallaan viereisellä olevalla pöydällä olevan päälle ja kaada sen kahvikuppi sen syliin. Sitte pyydä anteeksi ja tuo seuraavana päivänä mukanasi puikot ja mahdollisimman mauttoman värinen, esim neonvihreä lankarulla ja kerro että tahdot korvata pilaamasi neuleen ja että sait valtavan inspiraation Emmerdalesta.

5. Päivän käsitreeni
Tee itsellesi ranskalainen letti. Allit lentää.

On lottovoitto syntyä...

Neljä oikein lotossa jo toista viikkoa putkeen. Potti kasvoi parilla eurolla. Mikäli voittoputki jatkuu tarpeeksi kauan, voin vihdoin ottaa lopputilin.

Jälleen on kakkaduunissa mennyt yksi viikko lisää. Päiväkin lisää kakkaduunissan tuntuu ajanhukalta. Perjantaina lähdin kakkaduunista kotiin ja yöksi toiseen duuniin ja piirsin rastin nimeni kohdalle pikkujoulujen ilmoittautumislistaan.

Lauantaina koitti vapaus. Lähdimme Halipepun kanssa shoppailemaan. Kävelimme Hansatorin läpi. Moikkasin iloisesti muutaman metrin päässä olevalle, vielä iloisemmalle UNISEF-tytölle. Hups. Ei se ollutkaan Saara. "Miten olis Minna jos alkaisit vaikka käyttää niitä laseja?" Kävelin pokkana ohi ja nappasin Stockaan DELIstä suurimman kahvin johon pääsin käsiksi. Halipeppu löysi Indiskasta verhot ja meni metsästämään ruokaa, millä välin minä keräilin kosmetiikkaa viidelläkympillä ja laitoin uuden loton.

Illalla oli ohjelmassa matkakolumnisti Mona Rapullin läksiäiset. Mona lähtee tällä kertaa 1/2 vuodeksi Andalusiaan vaihtoon.

Tulossa siis juttua Espanjasta lähitulevaisuudessa, mikäli Monalta irtoaa aikaa opintojen lomasta! Tsingeling!

Karamellia sängyssä

Ylieilen olimme sängyssä jo ennen klo 23, mikä on kummallista. Halipeppu kanavasurffaili äänettömällä, ja minä puristelin silmiä umpeen kainalokolossani, yrittäen saada unen päästä kiinni. Päässä pyörivät rillatirallaa päivän aikana 458 henkilön puhelinäänet. Nukkumisesta ei tule mitään.
Leffa pyörimään. Mel Gibson permiksessä, äksöniä, ja pussillinen karamelliä sängyssä. Ah, on niin ihanaa olla aikuinen!

Ole hiljaa ja toivo oikein kovin..

Tisseihin sattuu, alaselässä on painetta, alavatsa on turvonnut. Töissä on pakko saada kaakaota, vaikken olekaan nykyään mikään suklaanystävä.
Nukuin melkein pommiin, mutten ihan. Ehdin kunnialla kakkaduuniin, säädin pulpetin seisoma-asentoon, vastasin 419 puheluun ja kun työpäivä oli pulkassa, kipitin kotiin. Siellä odotti Halipeppu. Halipeppu oli shoppaillut uusia koristetyynyjä. Ja keittiössä oli maljakollinen kukkia Murulle.
Tämä on eka kerta, kun saan mieheltä kukkia. Siis ylioppilasruusuja ei nyt lasketa. Olen usein, varsinkin suhteen alussa, vihjaillut vaivihkaa, että onpas tuossa elokuvakohtauksessa kauniita kukkia, ja sitten ihmetellyt, miksei viesti ole mennyt perille.
"Halipeppu, mistä hyvästä Muru saa kukkia?" kysyin tohkeissani.
"No ihan siksi vaan koska Muru on niin söpö", Halipeppu sanoi.
En ole myöskään hiihkahtanut edes siitepölystä viime aikoina. Viimeksi sain noottia siitä, kun puolvuotispäivänämme ihmettelin kiusaksi, että missäs kimppu viipyi.
Eli, kun olet hiljaa ja toivot, oikein oikein kovin, silloin kukkia ilmestyy ovista ja ikkunoista.
Sanokaa minun sanoneen.

Menkkoja odotellessa, Tsingeling!

Aurajooga 1-v

Aurajooga, tänään 1v, pitää tänään pari joogatuntia lahjoitusperiaatteella. Tuotot menee kokonaisuudessaan Naisten Pankille. Tepastelin iltapäivällä saliin, ylpeästi oma matto kainalossa (kiitos, Äiti) ja hikoilin tehokkaasti puoltoisttuntii. Valitettavasti en kerinnyt jäädä nauttimaan tunnin jälkeen tarjotusta teestä enkä kuplivasta.
Kotiin tultuani olo oli raukea ja superrentoutunut. Pakaroissa ja reisissä tuntui. Olin ihan hyvällä tuulella, kunnes rappuset noustuani ja päästyäni ovesta sisään, aloin yks kaks tuntea selittämätöntä ärtymystä. "Mikä on Muru?" Kulta kysyi. "Ei mikään! Älä alota tota taas," ärähdin ja hyppäsin suihkuun. Kulta lähti naapuriin pesemään pyykkiä. <3
Oliko mun pakko!!?? Miksen voinut vaan hillitä itteeni? En yksinkertaisesti osannut selittää kiukkukohtaustani, enkä tod jaksanut alkaa selittämään Kullalle mitään negatiivisten energioiden kulusta kehossa, koska sellainen on kuin kärpäsen surinaa Kullan korvissa. Niimpä avaudun teille, sori vaan.
Joogaliikkeet pistää kropan energiat, aineenvaihdunnan ja nesteiden kierron liikenteeseen, mistä tällainen sillon-tällön-joogaaja kuin minä, saattaa tuntea turvotusta jälkeenpäin. Sama tapahtuu hieronnan jälkeen. Ainakin mun naama on paisunut ja punainen ja loppupäivän pissattaa koko ajan. Turvotus ja huono olo johtuu kuulemma myrkkyjen poistumisesta. Puhdistusvietti tyydyttyy, mutta kanssaihmiset karkaavat.
Itseasiassa luin tosta mun uudesta kirjasta, että kun jännitys vapautuu kipeästä lihaksesta, se vapautuu tiettynä tunteena. Jännityksen tunne vapautuu usein ärsytyksenä.

Niin. Selitäpä tämä sitten niin, ettei se kuulosta hölýnpölyltä, sellaiselle ihmiselle, joka lukee Pelaaja-lehtee eikä Kauneutta ja Terveyttä. Nii!

Taitaa olla aika taas kehittää tätä suurenmoista itsehillintää. Joojoo, pyysin jo anteeksi. =P

Raadon syöjät - pohdintoja Aajonuksen kirjasta

Kakka! Kirjoitin justiinsa huimaa textiä raa-asta lihasta, raa-asta maidosta, munista ja muista herkuista. Mutta texti katosi kun olin julkaisemassa sen.

Toistan siis lyhyesti:

Mister Vonderplanitz vetää munat Rocky-tyyliin ja on parantunut monesta vaivasta luonnonmukaisella raakaravinnolla. Enkä oikeastaan ihmettele miksi. Kirja on pullollaan tietoa ja reseptejä. Lukekaa, multa saa lainaksi.
Se, mikä mun mielestä oli mielenkiintoisinta kirjassa, oli että aavistukseni nykyajan ruokateollisuuden kaupallisuudesta oli oikeassa. Kirjan luettuani petetyksi tulemisen tunteet vahvistuivat, ja sain tietää, että Coca-cola-yhtiö on hanurista, pastörointi on pisnestä ja terveysviranomaiset eivät ole pyhimyksiä. Khamoon! Miksi jugurttien pitää olla toinen toistaan nätimmässä pahvitölkissä? Mua ainakin ottaa pattiin, kun hernesoppapurkin tuoteselostuksesta ei ota selvää ilman E-ainekirjaa.

Julkaistaanpa tää, ennenkuin ehtii hävitä taas!

Ups, ei se hävinnytkään, texti kokonaisuudessaan 0=D

Onpa täysnäinen olo. Taisin pistää sumppiin pari kermajuustoviipaletta liikaa. Eilen vedettiin tyttöjen kanssa Kertun hampparibuffetti ja tänään oon jatkanut syöpöttelyä ahmimalla kasoittain makaroneja ja leipää. Nyt kun on tottunut puputtamaan niitä kasviksia ja keittoja muutaman viikon, tulee jauhoruoista ähky. Blääh..

Oon lukenut mister Vonderplanitzin Terveen elämän reseptit-kirjaa, jossa ilmenee, miten kaupallista koko ruuantuotanto on. Pelkkää pisnestä koko homma. Nykyään. Aajonus valottaa mm sitä, että pastörointi ei olekaan niin välttämätöntä touhua kuin meille uskotellaan. Ei ne luonnolliset pöpöt niin vaarallisia ole, eikä todellakaan luontaisen suolistobakteeristomme sietämättömissä.

Itseäni on mietityttänyt usein se, kun kaikki kaupan hyllyiltä löytyvät "ruoat" ovat käyneet läpi suunnattoman pitkän tuotantoprosessin, jogurtin pitää olla kymmenessä toinen toistaan nätimmässä purkissa eikä edes hernesopan tuoteselostuksesta saa selvää ilman E-aineiden opaskirjaa. En edes halua tietää mitä kaikkea maidolle tapahtuu, kun se on imetty ulos lehmästä. (Puhumattakaan lehmän kohtalosta, mutta se on jo toinen stoori.)

Aajonus on parantunut monesta vaivasta ja sairaudesta luonnonmukaisella, raa-alla ruokavaliolla, joka sisältää mm raakaa lihaa, raakoja munia, pastöroimatonta maitoa ja juustoja.

Entisenä kasvissyöjänä, minua ei raa-an lihan syönti huikeasti houkuta, mutta tulisin onnelliseksi, mikäli joku lähipiirissäni suostuisi kokeilemaan diettiä puolestani. Njäh njäh..

Kirjan luettuani petetyksi tulemisen tunne vahvistui ja sain tietää, miksi Coca-cola on hanurista, pastörointi on pisnestä ja terveysviranomaiset eivät ole pyhimyksiä. Kirja sisältää myös runsaasti reseptejä, joita itse en oo vielä kerinnyt kokeilemaan.



Kantsii lukea jos kiinnostaa. Multa saa lainaksi.

Ihottuma - kehitinkö sen itse?

Minähän otan huumaa kaikesta mikä liittyy kehon ja mielen hyvinvointiin, ja olen lähestulkoon syönyt mielenkiintoisen kirjan, jonka Mami antoi minulle joululahjaksi <3. Kyseessä on Kehosi paljastaa mielesi (tsekkaa lukuvuorolista).
Olen kesäkuusta saakka kärsinyt selittämättömästä ihottumasta, joka on levinnyt sormista lapaluihin asti. Pahimmillaan sitä on ollut kasvoissakin. Olen käynyt 3:lla eri lääkärillä, eikä edes ihotautilääkäri osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Seuraavassa pätkä kutiavan ihottuman puhkeamisesta:

"Ärsyttääkö sinua jokin tai joku niin paljon, että se tai hän on sananmukaisesti päässyt ihosi alle? Vai palatko halusta tehdä tai sanoa jotain?...Oletko emotionaalisesti pelokas ottamaan askeleen eteenpäin vai vetäydytkö taaksepäin suunnasta, jonne olit menossa?"

Olen kärsinyt kylmistä jaloista ja käsistä niin kauan kuin muistan, ja olen aina uskonut sen johtuvan huonosta ääreisverenkierrosta. Kaksoissysterilläni, joilla on täsmälleen samat geenit kuin minulla, ei ole ollut samanlaista ilmiötä. Joojoo. Kyllähän ääreisverenkiertokin selittää oireet, mutta vain yhdeltä kannalta. Keho ja mieli ovat yhteydessä keskenään ja sairaudet ja ruumiissa ilmenevät ongelmat (ihottuma, vatsavaivat, päänsärky, selkäkipu jne) kielivät epätasapainosta. Kroppa yrittää kertoa, että jokin on hassusti. On tärkeää kuunnella sen viestejä lääkäriin turvautumisen lisäksi. Yllä oleva textinpätkä kuvaa tunnelmiani kirjaimellisesti. Olin vain unohtanut, työntänyt Helsinki-suunnitelmani ja tekemisenhaluni takaisin ihoni alle.

Kirja on täynnä mielenkiintoisia oivalluksia. Suosittelen kuumasti.

CLEAN vol.4

Niinku Monkey pölli Forten SuFo-ttelun, oon pölliny messengerin mesettää-verbin.

Eilen oli vuoden suurinta ruuhka-aikaa. Nyt en puhu liikenteestä, vaan puhelinsoitoista. Ma aamuna näytti hälläriruudussani pahimmillaan olevan 40 jonottavaa asiakasta, kun niitä keskimäärin on 2-10/vastaaja. Eilen puhuin n.80 puhelua tuntiin ja työpäivän loputtua olin vastannut ja yhdistänyt yhteensä 375 puheluun. Ei ihme että korvissa pisteli nukkumaan mennessä. Tänään oli vähän iisimpää. Puhelujen välissä ehdin kuolata outlet.com -sivuston ale-kuteita ja fesettää, fesettää ja fesettää.

Siinä päivän työruikutukset. Nyt pari sanaa CLEAN:stä.

Reilu viikko on kulunut ns. kliin-dietistäni. (tsekkaa aiemmat jutut tunnisteilla, mikäli olet uusi lukija) Nyt olen jälleen lipsahtanut normaaleihin ruokailutottumuksiin. Mutta huomaan olevani huomattavasti nirsompi kaikelle kakkaruualle. Makeanhimo on olematon ja työpaikan kaffeautomaatin kahvi aiheuttaa yökötystä. Sama pätee juomatapoihin, eikä drinksuja tee enää niin paljon mieli venaillessani Pojkvänniä tiskillä. Ja mikä parasta, kakka tulee helpommin!

Tsingeling!

Mä haluun fyffee..

Viikko sitten kävi vähän nolosti; nukuin tiistaiaamuna pommiin. Eihän pikku-pommiinnukkuminen vaarallista ole, mutta minä kun heräsin 30 min ennen työvuoron päättymistä. Nolotti. Nolotti niin paljon, että pitkitin esimiehelle soittoa normityöajan ulkopuolelle, enkä kehdannut soittaa hänen kännykkäänsä enää illalla. No-loo..
Seuraavana päivänä otin käbän taskusta. Ei-ei-eieiei! Minna, häpeäisit.. Epäröin vieläkin. Pakkohan minun oli tänään itsestäni ilmoittaa. Parin päivän viive olisi jo paljon pahempi. Mietin, mitä ihmettä minä sanoisin, ettei ne pitäisi minua ihan lusmuna. Mielessä kävi loppujen lopuksi jopa lopputilin ottaminen. Mutta olisinko valmis palaamaan häntä koipien välissä takaisin tarjoilijahommiin? Nääe. Valitsin nimen käbästä ja painoin vihreää.
Olin tänään pyykkäämässä systerin luona, ja juttelimme siitä, kuinka suuret massit saa eri duuneissa. Systeri on myyntihommissa ja saa käteen 2-3 tonnia kuussa. Vähän eri luokkaa kuin rafla-alalla. Baarissa ollessani saatoin tienata yhdessä viikonlopussa yhtä paljon kuin ansaitsen nykyisessä hommassani viikossa. Tiiätkö mitä? Se sattuu!
En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Minähän tässä halusin vaihtaa alaa. Hippasen lohdutan itseäni sillä, että tämä on vain väliaikaista. Mutta en voi kieltää olevani jo vähän katuman päällä. Olen jo harkinnut vakavasti takaisin koulun penkille menemistä.
Mä haluun fyffee. Paljon fyffee..