Sammakko tähtäimessä

    Nyt on kyllä pakko vetää jännähenkoset museon pihalla, ennen koitosta. Ei oo jännittänyt tähän mennessä yhtään. Oon ajatellu, että edessä se on kuitenkin. Ja meillä jokaisella tulevalla assarilla.
    Koeopastus. Se ei kuulostakaan niin pahalta kuin opaskoe.
    Minä ja Ile odotamme, kukakohan tulee meitä arvostelemaan.
   "Jännittääkö?"
   "No, vähän jännittää!"
   Arvostelijat saapuvat ja jännitys kohoaa asteen, sillä mukana ovat vuosien kokemuksella varustettu opasguru sekä museon taiteen amanuenssi. Kumpi aloittaa? Naiset ensin vai? Kirotut herrasmiehet.
   Päätämme aloittaa pienoismallin luota.
    "Tervetuloa tänne meidän museoon. Mun nimi on Minna Lasinen ja mä toimin teidän oppaananne tänään." Olen hokenut aloituksen niin monta kertaa päässäni, että luennointi lähtee mukavasti käyntiin.
Kerron lyhyesti museon historiasta. Mainitsen pääasiat, jonka jälkeen siirrymme maan alle.
    Opastus etenee yllättävän hyvin. Oikosulkuja ei tule ja saan yleisön hihittämän. Paikasta toiseen siirtyessämme, toisten kävellessä takanani, on pakko hymyillä omahyväisyyttäni omalle menestykselleni.
    "Joko riittää?" kysyn, kun olen kertonut omasta mielestäni tarpeeksi ensimmäisen vitriinin esineistöstä.
    Ennenkuin osat vaihtuvat, saan palautetta.
   "Ajankäyttö on loistava!" amanuenssi kehuu. Olen tyytyväinen itseeni mutta odotan vähän tuskaisena kriitiikkiä, ennenkuin alan hehkuttaa. Käy ilmi, että olen sanonut muutaman harhaanjohtavan faktan. Puolustan itseäni kertomalla, että olen ottanut kyseiset myytit nähdyistäni opastuksista. Eli virhetieto menikään vanhojen oppaiden piikkiin. (Lällislää)
   Ile vetää opastuksen erittäin sujuvasti. Syytän häntä fuskaamisesta, sillä hän on jo vetänyt pari kierrosta kavereilleen harjoitukseksi.
    Taidemuseon osuus jää melko nihkeäksi, sillä siitä emme ole mitään infolappuja saaneet. Koeopastuksen ajoitus osuu nimittäin nihkeään paikkaan, sillä näyttely vaihtuu ihan näillä näppäimillä.
   "Otetaan Maria Bajtin Into the Wild. Tästä seinästä tulee mieleen vahnat Tarzan-sarjakuvat, eikö teistäkin? Nuo pojat, jotka tähtäävät sammakkopoloista kivääreillänsä, ovat myöskin aika kiiltokuvamaisia. Ja tällä sammakolla on tuollainen värikäs aura, ja samanlainen löytyy täältä toiselta seinältä. Ja tähän voikin sitten mennä eteen seisomaan ja kuvitella, miltä tuntuu olla tuo sammakko tähtämessä. Aika villiä, eikö?"
  Luonnollisesti taiteen amanuenssilla on taidepuolen odotukset melko korkealla. Mutta, annettakoon se anteeksi, hän ajattelee.
     "Tämä oli tässä," amanuenssi hymyilee hyväksyen.

PS. Kumpikin kokelas hyväksyttiin virallisesti opaskelpoisiksi.