18. huhtikuuta 2010

Pöytäkeskusteluja

     Kullalla oli synttärit. Annoin kullalle vohveliraudan ja Ice Age kolmosen.
Paiston kasan vohveleita ja tarjosin niitä Halipepulle boysenmarjahillon ja kermavaahdon kanssa. Itse en edes maistanut. Mikä siinä on, että kun itse paistelee, ei tee yhtään mieli? Tell me.
     Tulin juuri Pippurimyllystä, jossa olimme porukalla syömässä. Halipeppu jäi pisneksille, ja minä tulin kotiin. Söin pari vohvelia. Enkä tiedä miksi. Eivät kylmät vohvelit minusta kovin herkullisia ole. Mutta söin kuitenkin. Taidamme me ihmiset olla ainoita olentoja, jotka syövät tekemisen puutteeseen. Ja oikeastaan mitä tahansa, sen kummemmin ajattelematta.
     Keskiajalla taloudessa oli omat kotieläimet, ei välttämättä kovinkaan montaa yksilöa, mutta oli kuitenkin. Eläimistä pidettiin hyvää huolta ja niille annettiin niiden ansaitsema arvo. Kuka tunkee lampaansa ahtaaseen kammioon kuolemaa odottomaan, vaikka hän pukee sinut? Kuka sulloo sinulle munia tuottavat kanat säälittävään koppiin pilkkopimeään ja pakkosyöttää niille niille kuulumatonta ravintoa? Keskiajalla niin ei tehty, vaan eläimiä teurastettiinkin vain ja ainoastaan tarpeen vaatiessa. Ja silloin eläimestä käytettiin hyödyksi kaikki. Liha, nahka, jänteet, luut, sisäelimet... Sian virtsarakosta ollaan tehty ikkunoita. Ihan kelpoja ikkunoita. Kaikki oli siis ikkunoitakin myöden luomua.  
     Ennen en ravintola Pippurimyllyssä ollutkaan käynyt. Tilasin pihviä vartaassa (joka ei tosiaan ollut lainkaan vartaassa, ei, vaan ihan levällään lautaisella riisin päällä), mutta lihanpalat toki näyttivät siltä, kuin olisivat vartaassa olleet. Ehkä kokilta oli loppunut varrastikut. Oli miten oli, safka oli hyvää ja pihvi oli medium miinuksenakin mureaa.
   Kasvissyöjillekin löytyi, mistä valita. Entisenä kasvissyöjänä minulle tulee joka kerta jokseenkin huono omatunto, kun tilaan lihaa ravintolassa. Härän lihaa on jostain syystä helpompi tilata kuin esim pienen vasikan lihaa. Ehkä siksi, koska pienempiään ei saa kiusata? Possua ja kanaa tilatessani tulee heti mieleen dokkari, jonka näin Rakkautta ja Anarkiaa-festivaaleilla. Dokkarin nimi oli Food Inc. Kyseinen dokkari esittelee nykyaikasta ruoantuotantoa juuri sellaisena, kuin se on. Eikä se mitään piilottele. Se on dokkari, jonka jokaisen tulisi nähdä.
   Olen itseasiassa yllättynyt, miksi syön edelleenkin lihaa, sen nähtyäni. Porsaita ja kanaa on ollut kuitenkin sen jälkeen vaikea syödä, ja yleensä kun olen ruokaostoksilla, en yksinkertaisesti pysty valitsemaan pakettia lihahyllyltä. Tulee huono olo. Jos mikään ei kulutustottumuksissa ole muuttunut, ainakin osa tavoista on parantunut. Valkkaan aina vapaan kanan munia ja mieluiten ostan myös luomumaitoa ja kasviksia. Luomutomaatit maistuvat oikeasti ainakin omassa suussani paljon enemmän kuin yleisempi streroiditomaatti.
   Olenko huomannut eroa itsessäni siitä asti kun aloin taas syömään lihaa? En pahemmin. Aluksi tunsin olevani jokseenkin vapautuneempi. Tuntui, hassua kyllä, vapaalta, kun en ollutkaan se ainoa pöydän nirppis, jolta jatkuvasti tentattiin, miksi en syönyt eläimiä. Lihaa syödessään saa olla rauhassa. Olet normaali ja se näyttää yhteiskunnassamme olevan ainoa täysin hyväksytty asia.
     Harvemmin kukaan luopuu lihasta vain siksi, että lihan maku ällöttää. Eli voitaisko lopettaa se lihan tyrkyttäminen ruokapöydässä niille, jotka ovat oman valintansa tehneet? Voin kertoa, että se on todella ärsyttävää. Mitä vikaa on hyvässä periaatteessa, oli se millainen tahansa?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista