Brunssilla Bossaliinassa

   Uuh, ah niin iHanA on tuo brunssi! Kun sitä Blancossa ei enää ole, eikä Hermannin kotisivuiltakaan löydy, niin löysimme Bossaliinan. Tytöt ovat avanneet kahvilan vasta hiljattain ja nyt kävimme siellä ekaa kertaa kurkkaamassa sunnuntaibrunssi houkuttelemina. Tarjolla oli croissantteja, ceasaria ja salaattia, munia ja kaikkea, mitä kunnon buffeelta saattoi odottaa somalla pikku-noutopöydällä. Pienet miinukset tuli siitä, että raikasta tuoremehuja ei ollut tyrkyllä, vaan sen sijaan imelää sekamehua, ja sinappi vaikutti olevan tosi hyvässä jemmassa, jos sitä oli. Olisi myöski n ollut ihan mukava voida lukea päivän lehteä sillä aikaa kun piti odottaa myöhästelevää ystävää. <3
   En tykkää syödä aamiaista, en välitä lounaasta, mutta brunssissa on sitä jotain. En tiedä, mikä olisi parempi tapa päättää viikko, kuin nukkua pitkään, herätä puolilta päivin kurnivaan massuun ja kilauttaa kaverit kokoon syömään kauan ja juoruilemaan. Turussa saisi mielihyvin olla enemmän aamiais/brunssimestoja. Miksi sen pitää olla vain kesäjuttu?
  

Tylsyyden valtakunta

   Voi tylsyyksien tylsyys. Näinä päivinä facebook-statuspäivitykset ovat näyttäneet suunnilleen tältä: "En aio mennä ulos jos ei ole pakko!" "Odotan piristäviä puheluita" ja "Huomenna on parempi päivä". Sateella ei tee mieli mennä minnekään, eikä tehdä mitään. Miksi on näin tylsää? Ei ole mitään tekemistä. Makaan sohvalla säälimässä itseäni nenä tietsikassa kiinni. Sen Finnairin mainoksen kauhun omaiset sanat kailottavat mielessä: 2000 päivää vietämme tv:n edessä, tietokoneesta puhumattakaan...
   Stop. Mitä kello on? Oho, puolen tunnin päästä alkaa yleisöopastus Taidemuseossa. Peppu ylös. Lisää ripsaria ja sateenvarjo kainaloon. Nips naps, työnnän museon painavan oven auki ja huomaan ilokseni tutun kasvon, joka on tulossa meitä opastamaan.
   Kierroksen jälkeen rupattelemme hetken. Täytyy sanoa, että on todella mukavaa kerrankin näin päin olla museossa. Siis opastettavana. Vaikka minusta onkin nykyään ihan kiva höpöttää itse. Paljon.
   Astun ulos museosta katslen sateista Turun keskustaa taidemuseon mäeltä. Sade on loppunut hetkeksi. Kipaisen vielä kaupungilla. Pengon läpi Lindexin, KappHalin ja Sokoksen alusvaatevalikoimat, ja löydän melkein täydelliset liilat pitsirintsikat mutta pettymyksekseni edes Triumf ei tee valmista minun kokoani!!
   Kipitän surkeana UDV:n karkkiosastolle ja suoraan luonnonkarkkiosastolle, minäkun lupasin juuri lopettaa karkin ja jäätelön syönnin, akupunktiotohtorin suosituksista. Ostan ison pussin kaneliomppuja, wasabipähkinöitä, jogurttihedelmiä ja taateleita ja huokailen sateen ropinassa kotiin.
   Voi tylsyyksien tylsyys. Mutta hei. Unohdamme usein, että tylsyyden keskellä voimme oivaltaa jotain mahtavaa, nimittäin silloin meillä on aikaa taas tutustua itseemme. Meille kaikille tekee hyvää hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä.
  

Akupunktio - hoitokerta 1.

Teitä kiinnostaa tietenkin ihan hirveästi, että miten mun ihottuma voi ja mitä siellä akupunktiossa oikein meni! Noh, minäpä kerron.

Hoitokerta 1.

   Paikka: kiinalaisen lääketieteen keskus Dantian. Tohtori kyseli aluksi kaikenlaista allergioista unitottumuksiin ja vilkaisi kieltäni, jossa hän näki väsymystä. Wau, ajattelin. Kun koitti aika mennä hoitopöydälle pisteltäväksi, avauduin neulakammostani. Tohtori kuitenkin selitti rauhallisesti, että kyseessä on aivan eri neulatyyppi kuin se, millä ruiskuja annetaan. Näin.
   Sitten se alkoi. Kylä vähän jännitti, täytyy sanoa. Tohtori paineli keskiselän kohdalta ja löysi oikean pisteen ja "nips", neula oli siinä. Nipisti hiukan, niinkuin nahkaa nipistäisi kynsien välissä, mutta kun neula oli paikallaan, sitä ei edes tuntenut! Sitten minulla oli yks kaks ainakin 10 neulaa selässä. Todella nopsaa se tohtori ne sinne laittoi. Lisäksi sain extrana muutaman neulan hartioihin, kun minä näistä kipeistä hartioista olin hetki sitten valittanut. Ja vielä sain pari neulaa jalkoihin, nekun ovat aina jääkylmät.
   Sitten oli aika rentoutua. Koitin parhaani mukaan hengittää syvään ja rauhallisesti ja unohtaa sen tosiasian, että selkäni oli täynnä piikkejä. Kokemus oli huomattavasti helpompi kuin olin kuvitellut, jopa miellyttävä!, mikä auttoi pysymään rauhallisena.
   "Onko ihan ok olo?" tohtori kysyi.
   "Joo, selkä tuntuu lämpmältä," sanoin.
   "Niin, sulla on toi lamppu siinä."
   Minä kun luulin, että neulat tekivät sen.   
   Kun neulat oli poistettu ja nousin istumaan, olo oli ihan töttöröö. Lopuksi sain vielä siemeniä korvaan. Korvassa kun on myös niitä akupisteitä. Pyöräilin kotiin ja olo oli hyvin raukea ja tasapainoinen. Nukuin kolmet päikkärit sinä päivänä.

   Tulokset: hartiasärky: poissa! Ihottuma: ei toistaiseksi muutoksia.
   Seuraava aika oli n. viikon kuluttua, jolloin keskustelimme kiinalaisesta ruokavaliohoidosta.

Ostosteeveeneitsyys -> menetetty

   Ei sitä saa edes darraa potea rauhassa. Arvaa vaan kuka herätti jo ysiltä, enkä sen jälkeen saanut enää unta? Aivan oikein. Puhelinmyyjä.
   Ai, luulit että Halipeppu? Nejnej. Halipeppu on poissa pari päivää. Ei, ei ole ongelmia paratiisissa. Etkö oo kuullu että uusi änäri on julkaistu? Niin. Niin just.
   Darrassa olen. Tuijotan töllöä ja käyn vähän väliä keittiössä hakemassa puolityhjästä jääkaapista "jotain kivaa". Kello on 13:06 ja olen tähän mennessä jo syönyt kaurapuuroa, luumupilttiä, cucumberwichejä (kurkku- kinkku- ja juustoviipaleita koottuna "sandwicheiksi" laittamalla kahden kurkkusiivun väliin kinkku- ja juustoviipale. En jaksanut sulattaa pakkasessa olevia sämpylöitä.) sekä linssisalaattia. Maha on käsittämättömän pohjaton! Yöpöydällä on tyhjä jäätelöpakkaus. Aijuu. Taisin syödä jäätelöä kun tulin kotiin viimeyönä. Minkä takia?!
    Olen darrasyöppö, mutta what is wors, olen myös mainosten uhri! Menetin ostosteeveeneitsyyteni noin 50 minuuttia sitten. Kyllä! Soitin ruudussa näkyvään numeroon, jossa minua palveli ystävällinen miesääni (epäilen, että toisessa päässä oli museon asiakaspalveluamanuenssi). Myyjä ei ollut yhtään tekopirteä tai tyrkyttävä, vaan kertoi rauhallisesti heidän tarjouksistaan ja uskoi kerrasta "ei"stä, etten halunnut femtielvaa lisävarustetta.
   Puhelun jälkeinen tunne on ristiriitainen. Ensin iskee pikku morkkis, jota seuraa järkeileminen. Summa, jonka maksan nyt on vain hieman korkeampi toimituskuluineen, minkä maksan joka kuukausi kauneussalongissa.
   Laite sapuu 10 päivän jälkeen. Järjestän kutsut sitä varten. Mahtaako Halipeppu taas lähteä evakkoon?
  

Melua ja meridiaaneja

   Mun piti keroa niistä museon sitzeistä, mutta emmä varmaan jaksakaan. Ihan kivaa oli. Näissä sitzeissä minä otin kohtuudella ja muut tanssivat pöydällä. Onnistuin karkaamaan Dynkyn jatkoilta, sillä siitä jumputusmusasta tuli päänsärky.
   Jumputuksesta puheenollen. Sitä saa osakseen myöskin museon uudessa näyttelyssä. Klangin avajaiset oli torstaina. Ja sieltä lähdin teemaa seuraten Klubin Jack Daniels-bileisiin, jossa oli meluisa bändi. Rumpalina kuulemma Ville Valon veli. Wau... Ei, mutta nyt kun olen lueskellut Klangin näyttelytekstejä, olen alkanut kiinnittää huomiota kaikkeen taustahälinään. Melusaastetta on joka puolella! Vaikkemme asu minkään suuren valtatien vieressä, vähän matkan päässä kylläkin, en voi olla häiriintymättä autojen ohiajelemisesta. En valita tän enempää tässä, tai menee liian filosofiseksi. Olen niitä ihmisiä, jotka rasittuvat melusta ja hälinästä. On riittävän haastavaa tsättäillä samaan aikaan broidin kanssa, kuunnella kun Halipeppu luettelee top12-Stella Awardsien uskomattomammat tapaukset ja opetella museon kokoelmaripustuksen taidesuuntia.
   Anyhow. Kävin Medinassa, siinä lääkärikeskuksessa, jossa niitä neuloja pistellään, mitä ystäväni minulle suositteli. Vastaanottotäti myönsi olevansa melko tietämätön mistään akupunktioon liittyen, ja antoi minulle hintojen tai esitteiden sijaan kiinalaisen lääkärin puhelinnumeron.
   "Kai se osaa Suomea?", kysyin vitsillä.
   "Kyllä se varmaan ainakin ymmärtää. En ole kommunikoinut hänen kanssaan juurikaan," täti sanoi. Poistuin paikalta kulmat ihmetyksestä ojossa, enkä uskaltanut soittaa sille, vaikka kiinan alkeet on käytykin.
   Mutta. Turussa on kiinalaisen lääketieteen keskus (GJEU*) ja varasin sieltä ajan huomiseksi.
   "Onko akupunktiosta kenties apua pitkäaikaisen ihottuman hoidossa?" utelin.
   "Iho on vaikea," oli eka vastaus.
   "Onhan se vaikea länsimaisillekin lääkäreille," totesin ja päätimme kokeilla.

*googlaa jos et usko
 

Plugg-angst o akupunktion

Skolan har börjat. Endast efter ett par föreläsningar känner jag plugg-angsten smyga in i mitt blodcirkel...usch då.

Halipeppu stack iväg för bisnessgrejor och jag avslutar på min kaffekopp medan jag fortsätter sticka min underliga halsduk. Svart med halvgjorda flätor på. Har stickat så pass mycket att det gör lite ont i fingrarna. Händerna är så pass torra, igen, att jag måste beställa tid till läkaren. Igen. Men nejj!!! Jag vägrar att se en vanlig doktor den här gången. Jag tänkte besöka en som gör akupunktion. Det får du höra mer om senare.

Straxt en liten morgon-lenkki med utes-gymn. Vädret har blivit riktigt höstlig. Men fast vi har på sistone haft omkring 10 grader ute så hörde jag goda nyheter att temperaturen stiger snart tom över 20 celsius igen!

Länge leve Nipoleon!