"Sun pitäis vaihtaa johonki rauhalliseen alaan, niinku siivojan"

   Duuniviikko päättyi kunniakkaasti eilen perjantaina, ja viikonloppuduunit alkoivat sutjakkaasti eilen, perjantaina.
   Museolla oli poikkeuksellisen rauhallista, ja juuri minun opastuksilleni ei ollut yhtään osallistujia. Niimpä työpäivä sujui kierrellen gallerioita ja istuin tietokoneella. Iltapäivän kruunasi ukkosen aiheuttama sähkökatkos. Jaahas, eipäs tehdäkään tätä raporttia tänään.
   Klo 16, "I´m out of here", pyöräillen kotiin, hiestä märkänä, keskeytän poikien Alan Waken (tms), kylmä suihku, sapuskaa ja päikkäreille. Nukun 2 h sikeämmin, kuin olen nukkunut viimeiseen pariin vuorokauteen. Jahas, herätys. Halipeppu menee töihin ja minä pari tuntia perässä.
   Ravintola G:ssä esiintyy Peer Gynt. Ilta sujui normikaavan mukaisesti. Eräs asiakas halusi kertoaminulle, että minun pitäisi vaihtaa alaa johonkin rauhallisempaan, ehkä ryhtyä siivoojaksi. Olin sanaton. En kykene edes kommentoimaan edellä olevaa nyt.
   Kotona vähän ennen 5. Suihku, tuoppi kylmää vettä, Halipeppu tulee. Katsomme jakson West Wingiä kuin zombiet. Sänkyyn, nukahdan välittömästi ja näen unta duunista. Herään klo 13 ja Halipeppu on jo ylhäällä. Sillä on edessä 10 h:n duuniilta plus aamuvuoro huomenna. Minä kiitän itseäni, etten ottanutkaan sitä aamuvuoroa täksi päiväksi!!
   Olen kurkkuani myöden täynnä kakkaduunia. Se on loputon lantaämpäri, josta sitä sikiää! Irtisanouduin yhdestä henkufirmasta. Nyt on enää 3 pomoa jäljellä.
  

British Comedy

Yeasterday, after a long day at work, I went strait to the liquer store, bought a bottle of pinotage and went to Jay´s and Limppu´s place to watch movies. The others had already started with black and white from the 50´s.

A couple of weeks ago, we decided to arrage a movie night ones a month, everytime with a speciel theme, genre or actress/actor. It was awfully difficult to choose with what to begin with. The boys figgered that it was easiest to start with british comedies.

We had six movies to watch. An old british comedy from the 50´s (this one I missed, cause I got so late from work so I don´t even know which it was), The Holy Grail, The Pink Panther, A Fish called Wonda, Notting Hill and Death at a Funeral. I was afraid that I would be able to sit still for so long. But I managed pretty well, actually. Better than I thought anyway. I took a nap at some point of A Fish called Wonda and slept the whole Death at a Funeral.

Next month it´s time for horror. We´ve already planned to see at least Psycko, Scream and maybe It. Sceawyy......

Long Time No See

Long time no see. Olen ollut niin täynnä töitä, etten ole kerinnyt juuri näpyttelemään.

Museoduunissa on oltava aikaansa edellä. Henkilökunta keskustelee, mistä saa jo ensi vuoden ja 2012-vuoden kalenterin? Itsekin olen jo elokuussa. Noh, eihän se kovin kaukana todellisuudesta ole. Ja minulla on enää 24 työpäivää jäljellä täällä työharjoittelussa! Niin vähän aikaa, niin paljon tehtävää. Viikon missio: nettilehtiin ilmoituksia tulevista tapahtumista sekä nettisivujen päivittäminen And, that´s how intresting it gets.

Ja opastukset jatkuvat. Heinäkuu on ollut vilkasta aikaa ja myös englannin- ja ruotsinkielisille opastuksille on riittänyt porukkaa ihan kiitettävästi. Thank´s. Tack. Nyt alkaa riittää. 

Would U Step into My Office Please?

Uusi viikko, uusi toimisto.
Tiedottajamme lähti lomalle ja lainaan hänen tietokonettaan sillä aikaa. Tässä huoneessa puhertaa normaalisti kaksi työntäyteistä naista, tiedottajan lisäksi taidepuolen amanuenssi (joka on vähän pelottava), joka hänkin on nyt lomalla, joten saan rauhassa leikkiä että mulla on oma toimisto.

Sain tiedottajalta kahden aa-nelosen pituisen listan pikku tehtävistä, jotka minun olisi tarkoitus fixata tämän kuun aikana, ennen kuin tiedottaja palaa duuniin. Päivitä nettisivut, tsekkaa mailit, googleta, tsekkaa kännykkä, jemmaa arkistolaatikot, sprayliimaa kyltit, lue Turun Sanomat, laminoi henkilökuntakortteja, fixaa textit arkeologisiin artefakteihin.. Parempi paljon tekemistä kuin liian vähän. Minussa kun on pientä aadeehoodeen vikaa. Turhaudun muutamassa minuutissa, jos mitään ei tapahdu.

To ja pe vapaa. Käytännössä istuin kuitenkin torstai-illan kokouksessa muiden assareiden kanssa. Missiona on suunnitella uusi seikkailukierros muselle. Parin tunnin ideoimisen jälkeen menimme Aulaan venailemaan Jori Hulkkosta. Aulan terassi täyttyi ihan yks kaks ja pian oli kahdelle tiskille (molemmissa vain yksi hana ja yksi kassa) jonoa non-stoppina. Terassin pöydät oli pullollaan, mutta jengi ei jäänyt nuolemaan näppejään vaan istui nurmikolla muina miehinä. Jeps. Sitte riitti. Tämä tyttö lähti. Kävin terassin toisessa päässä näyttämässä siellä istuvalle Halipepulle kaulanviiltomerkkiä ja läksin ulos. Lähdimme vielä Donnalle parille.

Pe oli sitten oikeasti vapaa. Vein toki pienen esitenipun museolta Park Hotellille, kun kerran kävelimme siitä ohi. Pikku kaupunkikävelyllä poikkesimme UFF:ssa, josta, yllättävää kyllä, ei tarttunut mitään mukaan. Ei. Mitään. Suuntasimme sitten kohti Filmtownia, mutta matkalla piipahdimme Pentikissä. Chillailtiin siellä puolisentoista tuntia ihaillen ja huokaillen, kunnes poistuimme liikkeestä kaunis kukkavaasi ostoskassissa. Päätimme, että sisustamme koko kotimme Pentikillä. Ihan tosi, en ole koskaan ottanut huumaa jostain astioista.

Kuumottava ilta. Minun on ollut muutaman kerran pakko poistua kämpästä, koska en ole kestänyt tätä tukalaa lämpöä. Vielä viime viikolla auttoi, kun kävi pyöräkellarissa, mutta tänään siellä ei ollut enää viileää. Ja kun joku tulee sinne asioimaan, niin ei sinne oikein kehtaa jäädäkään. Toisaalta, tällä helteellä kyllä olisi ihan uskottavaa sanoa, että mä tässä vaan vilvottelen.

Tulkaa nyt keski-ikäiset tanssimaan

   10 pv:n työputki takana. Still alive. Eilen 8 h museolla, after work-päiväunet ja ravintola G:hen töihin. Ravintola G:ssä suht hiljaista. Tai eihän siellä hiljaista koskaan ole, kun bändi soittaa aina aavistuksen liian lujaa ja asiakkaat huutaa kilpaa.
   "Tulkaa nyt s**t*na keski-ikäiset tanssimaan!" bändi huutaa. Purskahdamme tiskin takana nauramaan. Nyt kyllä hävettää bändin puolesta. Bändin onneksi pääjehut ovat Seinäjoella.
   Rocki on syönyt yllättävän suuren osan G:nkin asiakaskunnasta eikä se kansa jaksa tänne enää tulla. Muutamia festariporukoita tulee jotain örveltämään, mutta selviämme ilman tappeluja.
   Kävelen kotiin. Keitän perunoita. En jaksa odottaa niitä vaan syön ison lasillisen jogurttia. Nälkä menee ohi ennenkuin perunat ovat kypsiä, vaikken ole tänään syönyt juuri muuta kuin salaattia. Halipeppu tulee kotiin. Ravintola E:hen on eksynyt enemmän sitä festarikansaa, näen Halipepun naamasta. Pilkon sille perunat ja laitan silliä ja keltaisia tomaatteja. Femman, puoli kuuden maissa aamulla nukkumaan.
   Herään 11 maissa. En tiedä minkä takia olen näin pirteä. Keitän kaffet pari kertaa ja kirjoittelen 2-3 h, kunnes Halipeppu herää ja ihmettelee, miksei mua väsytä vaikka tein eilen parin päivän työt.

Home, sweet home...

Kello soi 6:30. Nukahdan uudestaan. Pian tulee viesti. "Vieläki lenkki on voimassa?"
Eikun ylös. Pian se olisi kuitenkin noustava. Shortsit jalkaan, tukka ponnarille ja ulos. Vaihteeksi ihanan pilvinen ilma, mutta hiki nousee iholle jo muutamasta juoksuaskeleesta.

Museolla ysin kieppeillä. Home sweet home...eiku? Nappaan Turun Sanomat matkalla assareiden nurkkaan. Haen kaffetta, silmäilen lehden läpi. Ei mitään museoon liittyvää. Damn! Olen taas unohtanut tsekata Turkulaisen tällä viikolla. Unohdin jo itseasiassa koko kesäkuun Turkulaiset ja jouduin kirjastoon kopioimaan vanhat kesäkoulujutut niistä.

Tiedottajamme lähtee lomalle ensi viikolla. Se tarkoittaa minulle lisää puuhaa. Kävimme yli tunnin kestävässä meetingissä läpi tiedotusassarin hommat ja nyt täytyy sanoa, että pää on vähän pyörällä. Katsotaan miten tämä tästä etenee. Aikaa ainakin pitäisi olla, vaikka opastukset sit vähän syövätkin.

Puolen tunnin kuluttua yleisönopastus, sitten på svenska. Jos aikaa jää, niin taidanpa piipahtaa Sibeliusmuseolla heittämässä esitteitä.

Tsingeling.

EIkö ne lepää koskaan?

10 pv:n työputki takana. Lisää tulossa. Torstai, viikon ainoa vapaapäivä. Please, let me rest in peace!
Eilen, töiden jälkeen, pyöräilin henkisesti rasittuneena vakkarikiinalaiseen tapaamaan Halipeppua. Siellä se odotti, kukkakimppu kädessä. Arvaa, tuliko heti parempi mieli?

Pikkuiset asiat voivat tehdä niin paljon. Kuten yksi soitto puhelinmyyjältä ennen, kun olet ehtinyt heittää aamukaffet kurkkuun. Jätinkin puhelimen kotiin, kun lähdimme rannalle. Olisi hyvä ottaa tavaksi olla tsekkaamatta edes sähköposteja vapaapäivänä. Kumminkin siellä olisi jotain duuniin liittyvää.

Näin vapparina en oikein muuta jaksa kuin olla. Rentoutua leffojen parissa. Todella väsyneenä en, sori vaan, jaksa vastata edes kavereille. Eikä siinä ole mitään henk.koht.
"Soita edes takaisin, muru. Se on kohteliasta." Halipeppu sanoo.

Niin. Mitä jos en jaksa olla kohtelias?
"Malin tässä ELLE-lehdestä hei."
"Hei"
"Onko Minna Lasinen?"
"Joo, mut en mä nyt ota mitään"
"Joo. No mutta minkäslaisia lehtiä yleensä luet, Minna?
"No ELLEä, mut en mä nyt ota mitään. Kiitos," : piip-piip-piip.

Eikö ne koskaan kyllästy. Eikö? Me olemme lomalla!