30. kesäkuuta 2010

Heinäpaalu ja pilttitossu

   Mihin oikein olenkaan sekaantunut? Museotyö on yllätyksiä täynnä.
   Kun tulin kotiin, riisuuduin suihkua varten ja tajusin olevani rintsikoita myöden ihan heinässä. Pitkä päivä tänään. Keskiaikaisten tappoaseiden roudaus, valtaistuimen kanto, puissa kiipeily ja heinäpaalujen heitto ei ole ihan jokapäiväistä duunia tämmöiselle pienelle citylapselle kuin minä. Sellainen epäilyttävä toiminta saa tämmöisen pienen citylapsen väsymään.
   Olenhan minä kovissa hommissa ennenkin toki ollut. Ravintolatyöhön kuuluu aina vähintään pullokorien raahailu ympäri huushollia, hotellihuoneiden puunaamisesta puhumattakaan... Mun eka kesäduuni oli itseasiassa naurispellolla. En mä huijaa.
   Huomenna vielä roudaamaan jotain kojua, ja sitten katsomaan kun lapset huitovat toisiaan. Miksi minut laitettiin lasten kanssa samaan alueeseen, sitä en tiedä. Mutta niin siinä nyt kävi. Noh, ainakin saa olla ulkona.
   Greit news. Mona Rapulli palasi Andalusiasta! Sain lenkkikaverini takaisin.
  

21. kesäkuuta 2010

Dear Fat Diary..

... minulla ei ole varsinaisesti ollut avautumisenaihetta viimeaikoihin. Ei ole ollut asiakkaitta, jotka antaisivat syytä mollata itseään. Kolleegat eivät menetä ruuhkapultteja, kun ei tarvi sykkiä. Olen ollut vähän apaattinen lähipäivät. Koko ajan odotan, että pian jokin menee pieleen, tai että joku on pian niin ilkeä, että alkaa itkettää.
   Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Lajittelen rauhassa esitteitä ja tottulen, vieläkin, päiväduunin rytmiin. Aamuherätykset eivät ole enää niin pahoja. Olin tänäänkin ekana duunissa. Illat tuntuvat sen sijaan tyhjiltä. Ei oikein tee mieli mennä pihalle ottamaan aurinkoa, sillä klo on jo muka liikaa, paras auringon paahde on jo ohi.
   Lenkillä olen toki käynyt. Iltaisin. Pian kyllästyn, jos en saa lenkkiseuraa. Unelma olisi saada lenkkikaveri kanssani aamulenkille jokirantaan. Voin mä mennä keskenänikin, mutta olis se ihan kiva joskus saada seuraakin.
   Tyhjyydestä puheenollen. Halipeppu lähti mökkeilemään kolmeksi päiväksi. Minäkin haluan, mutta kun ei näytä noita vapaapäiviä olevan. Ei..

19. kesäkuuta 2010

Yö museossa - A Night at the Museum

Istun Konsussa ja surffaan. Aamun seikkailukierrokselle ei tullut asiakkaita, joten odottelen tässä yleisöopastukseni alkamista. Olen tässä venaillut reilun tunnin. Tuli ainakin päivän lehdet luettua.

Kellon lyödessä 3, häivyn Stockaan alkoon hieromaan Halipepun viiksiä miettivä ilme kasvoillani. Minkä viinin valitsen illan Garden Parteihin? hmmm....joku kiva kesäviini, ehkä. Hidden Rock, muovipulloon lykätty viini on kätsy.

A Night at the Museum. - Eilen olisi ollut museon kesäjuhlat, joihin olin ilmoittautunut. Unohdin ne tyystin.

Tosiaan, Garden Partyt tänään ohjelmassa. Kivaa. Suunnittelen päällepantavaksi kukkahaalariani, joka minulla oli yllä pikkusysterin valmistujaisjuhlissa. Koitan muistaa ottaa kameran mukaan, mutten lupaa, että muistan näpsiä kuvia.

Ei mulla sen kummempaa asiaa tänään ole.
Tsingeling!

16. kesäkuuta 2010

Killing the Jello

fin. Puolitettiin Syssen kanssa päppis kaffelusikalla. Ahmaistuamme sen, menimme penkomaan muotilehtiä Stockaalle. Lennosta allekirjoitimme vetoomuksen turkistarhausta vastaan, ja ihmettelimme, miksi joskus lakkasimme olemasta vegejä.
   Selailin valikoimaa 1/2 h. Kävin läpi ainakin Pariisin Voguen, Bazaarit, italialaisen Voglien sekä kestosuosikkini, brittien ja ruotsalaisten ELLEt. Omaksi yllätyksekseni Suomen junnu houkutteli eniten.
   Viime aikoina valitsemieni lehtien kansissa on keimaillut näyttelijättäriä, joita kohtaan tunnen ärsyttävää kateutta. Keira Knightley - sen ilme, kun se törröttää niitä huulia, vaikkei tarvitsisi, kun ne on valmiiksi jo niin uhkeat. Scarlett Johansson - sähäkkä kuin puudeli, jotenkin suurikokoinen mutta silti viattoman tyttömäinen. (Sitä paitsi sillä on aina niitä rooleja, kun se vie toisten miehet.) Diane Kruger - suora nenä ja sileä iho. (Onneksi se on jo 3-kymppinen).
>> kaikki nuo ärsyttävät piirteet ovat sellaisia, jotka minulta nimittäin puuttuuvat.
   Kas näin kun asian aukaisee, muuttuu kateuden merkitys ihan erilaiseksi. Jokaisella tunteella on tehtävä, myös negatiivisella. En usko, että minun on tarkoitus vihata näitä kauniita näyttelijöitä. He ovat varmasti todella mukavia ja ansainneet kuuluisuutensa kovalla työllä. Lisäksi, maailman muotilehtien kermaan kuuluvissa kansissa saattaa olla hieman photoshopin prototyypeissä käyneitä kuvia.
   Suosittelen kokeilemaan itse. Seuraavan kerran kun huomaat ajattelevasi kateuden aiheuttamia ilkeitä asioita jostakin ihmisestä, lopeta ja tapa kateus. Hänellä voi olla jotain, mitä sinä voisit mielummin ihailla ja tavoitella kuin kadehtia. Kiitä häntä siitä ja vaivu zeniin.

eng. We put a sandwich in half with a coffeespoon with Sys. After dining, we went to Stocka to go through fashion mag´s. On the way we wrote a petition against fur business, and wondered, why did we quit beeing vegetarians in the first place.
   I went through the selection for 30 minutes; at least Vogue Paris, the Bazaars, the italian Voglie and my lasting favorites, the brittish and the swedish ELLEs. To my surprize Finlands own junior was the one that attracted the most.
   Lately on the covers, of the mags I´ve picced, has been actresses that I of some reason find irritating. Keira Knightley - her grimash when she keeps her lips out, even when she really doesn´t have to cause they are guite thick already. Scarlett Johansson - sexy as a poodle, somehow biggish but still inisently girly. (In addition, she always seems to have those roles, where she takes taken men.) Diane Kruger - strait nose and smooth skin. (Thank God she´s in her 3´s.)
>> all those features, that annoys me, are actually such I don´t have.
   When you open the problem, the meaning of jealousy changes. Every feeling we have, has a job, even the negative ones. I don´t believe I´m supposed to hate these beautiful actresses. I bet they´re all very nice and have earned their famousy with hard work. In addition, the photos shining on the covers of the mags that belong to the cream of the fashion world, are hardly untouched. 
   I recommend you try it yourself. The next time you get yourself caught thinking mean thoughts about another person, stop and kill the jealousy. She may have something, that you may admire, or even better, reach for, instead of beeing Jello. Thank her for beeing gordeous and zoom into zen.

14. kesäkuuta 2010

Se on sittenkin myytti - pitkän viikonlopun lööpit

Neljän päivän vapaa - Yksi neljästä vapaapäivästä kului töissä.

Palkkakuitti tuli - Palkkakuitista ilmeni, että palkastani lähtee veroja kaksi kertaa enemmän kuin mitä verokortti ohjeisti. Palkanlaskijalla lienee lukihäiriö.

Nihkeää - "Ruotsissa siivojat eivät käytä nihkeämenetelmää", totesin selattuani läpi sanakirja.orgin.

Talkoot - Ravintola G:n talkoot jäivät väliin. Syynä jäätävä träningsvärk, siivouskammo sekä käännöstyöt.

Robin Hood - Saatuamme Miss T:n kanssa suumme puhtaiksi, menimme leffaan.

12. kesäkuuta 2010

Ote luonnostelemastani textittelyn kpl:sta "Granite is Nature´s Hard-boiled Egg"

     "Heräsin vartin yli kahdeksalta illalla. Tunsin kirjaimellisesti herääväni koomasta, hitaasti ja pakottamalla. Silmät tuntuivat raskailta ja kuivilta kun katsoin ikkunalle päin. Ulkona näytti sumuiselta ja oli jo pilkkopimeää. Päivä oli taas mennyt täysin ohi ja se harmitti.
     Pakotin itseni istumaan. Olisin voinut vannoa tuntevani aivojeni ääriviivat ja niiden valtavan painon pääkopassani. Suunnaton nestehukka sai minut nousemaan kankeasti jaloilleni ja kävelemään vessaan. Sytytin valot ja valo häikäisi kipeitä silmiäni. Katsoin peiliin. En tuntenut tuota tyttöä. Se näytti vanhalta ja väsyneeltä. Kasvojen ihohuokoset olivat suuret ja punoittivat. Silmien alla oli liilat säkit. Nojasin lavuaariin ja tuijotin alas viemäriin.
     ”Mitä olen tekemässä itselleni?”, jokin minussa ihmetteli. Aivan kuin jokin yhä elossa oleva pikkuruinen järjentynkä olisi halunnut ravistella minut hereille.
     Menin keittiönurkkaukseen ja laitoin kolme kananmunaa kiehumaan pieneen kastikekattilaan. Istahdin soffalle odottamaan. Minä vain istuin siinä ja tuijotin seinään. Olo oli aivan kuin olisin ottanut edellisenä iltana pullon viiniä, vaikken ollut juonut pisaraakaan. Päässä surisi. Tunsin itseni siinä niin yksinäiseksi ja turvattomaksi. Muistelin viime yötä, kun pääsin töistä puoli viiden aikaan aamulla ja menin suoraa tietä musiikkitoimistolle suorittamaan viikottaisen siivouksen. Idea ja ajankohta oli ajatuksena tuntunut järkevältä tilaisuudelta tappaa aikaa yö- ja aamuvuorojen välillä. Imuroinnin jälkeen olin ollut niin uuvuksissa, että oli pakko hetken aikaa lepuuttaa jalkoja. Kävin pitkäkseni toimiston kulahtaneen tuoksuvalle soffalle ja nukahdin.
     Munat olivat kiehuneet jo yliaikaa. En koskaan muistanut katsoa kellosta. Ne olivat jo kaiketi ihan kivikovia. Kaadoin eiliseen teekuppiini munavedet ja peitin munat kylmällä vedellä. Ei kai noista munankuorista sen kummempia pöpöjä lähtenyt. Ja jos lähti niin ketä kiinnosti. Avasin viime viikolla aloitetun kirjan ja jatkoin lukemista.
     ”Teette työtä monessa eri työpaikassa yhtäaikaa luullen, että mitä enemmän rääkkäätte itseänne sitä enemmän ansaitsette rahaa”."

7. kesäkuuta 2010

"Ainaki meiän kirjassa pyöveli katkaisee eläimiltä päät"

Istun soffalla koneen ja TV:n ääressä. TV:stä tulee Lainakengissä, koneella ammottaa Trooppinen hiekkalaatikko valmiina vastaanottamaan luovuuteni suorinta sanomaa.

Duunissa.
olin paikan päällä 7:50 (am!). Ainoastaan kiinteistöhuoltaja oli tullut hommiin, muut lienee vastaa työmatkalla. Parkeerasin Onnin konsulinnan sisäpihalle ja kaivoin avaimet laukkuni ulkotaskusta. Vedin konsun painavan oven auki ja tunkeuduin peremmälle. Jätin mustan trenssini seisovaan naulakkoon ja kipitin jyrkät, kapeat pyöröportaat yläkertaan. Viskasin laukkuni hiljaisen taukotilan päässä olevalle beigelle soffalle, riisuin harmaan kavaijini ja kiersin valtavan soikean kokouspöydän keittiöön. Keitin kaksi pannullista kahvia, mitoilla 4 ja 8 sekä 5 ja 10.

Dos Opas.
Hörpin tyytyväisenä maitokahviani ja selailin töhertämiäni muistiinpanoja eilisestä yleisöopastuksesta. Olin joutunut menemään katsomaan opastusta omalla ajallani, koska olin nähnyt Novan näyttelyn viimeksi näyttelyn avajaisissa. Ja se oli syystä sun toisesta jäänyt ainoaan kertaan. Assareiden opastukset alkaisivat tänään, ja pian olisi minun vuoroni.

Leonardson.
Aamupäivä meni erään tulevan tapahtuman ilmoituksen ruotsin- sekä englanninkielisen käännöksen puhtaaksikirjoittamisessa. Chicagossa asuva Leonardson soittaa Springboardia Aula:ssa viikon sisällä.

Kalan eväät.
Ensimmäiseen yleisöopastukseeni ei ollut suurta tunkua, mutta puolen vuoden (=tunnin) venailun jälkeen, 2 ilmoittautua mukaan. Sen jälkeen kävin konsussa syömässä evässalaatin viidessä minuutissa. Salaatti ei sisältänyt eviä, vaan minulla oli salaatti eväänä. Tulin takaisin ja jemmasin Seikkailukierroksen palikat paikoillensa. Taas 2 osallistujaa. 7- ja 8- vuotiaat lapset eivät tiedä, mikä on kaarnavene, munniharppu tai outsider-taide. Eikä 24-vuotias opas ollut varma, mitä pyöveli tekee.

2. kesäkuuta 2010

Vihreänä

Muru nypii keppiä.

Katsoimme eilen päiväunien jälkeen Halipepun kanssa BBC:n luontodokkaria Planet Earth. Kamerassa näkyi lauma pieniä paviaaneja, jotka joutuivat ylittämään tulvasaarekkeen. "Kato! Ihanku Muru ku menee uimaan."

No töissä. Ollen siinä pelossa, että nyt kolmantenakaan päivänä ei tulisi olemaan mitään tähdellistä tekemistä, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi maalaamaan erään seinän vihreäksi. Jos olisin tiennyt, että siihen menee koko päivä, olisin ehkä osoittanut maltillisempaa intoa kyseiseen tehtävään. Voin myöskin taputtaa itseäni olalle siitä, että kuvittelin pysyväni kuivana suurehkolla t-paidalla, ja että päätin pukea päälleni juuri tänään roomasta ostamani sortsit. Mustat. Shortsit. Roomasta.

1. kesäkuuta 2010

There´s a girl at the museum who´s stealing winged things

Urani museoassarina on alkanut. Toka päivä takana. Sori, missasitte ekan.

Minä en. Minä olin sunnuntaina Edisonin 5-v synttäreillä, mutta sukelsin silti rohkeana uuteen duuniin. Päivä oli yksi maailmna pisimpiä, sillä vähän oli hutera olo edellisen päivän jäljiltä.

8 h:n työpäivä tuntuu nyt alussa muutenkin hirveän, hirveän pitkältä. Kesän aikana on enää muutama vuoro ravintola G:ssä.

Torstaina saamme todennäköisesti terveisiä Pallivahasta. Sitä odotellessa. Tsingeling!

Hae tästä blogista