A Fat Cat and a Long Way to the Crapper.

   Made it home through the snowstorm yeasterday. Spent a couple of days at mum´s place in the countryside. Maybe someday I´ll spend it with my boyfriend.
   Neither of us didn´t get much sleep the day before christmas. Had a long conversation in the night. Recommend to get all the weight off ur shoulders before the holidays.
   In christmas morning, as last year, we changed presents, and opened them immediately of course. Hugbut wowed his leather manbag and hopefully likes the new hugo boss fragrance as well, as I admire my feminine DKNY watch. Didn´t wanne admit, that I´d had something more masculine on mind, but I wanted to keep this one, because the fact that he had picked it for me, makes it just a little more special. 
  On Christmas eve we dined too fast, as always. I had let the hungre grow from the last day, by having only peasoup even thogh I had been working out at the gym. It´s hard to eat slowly when ur to hungry to join the table conversation. And got to admit I was kind of sulking that, that even this year I was the only one without an avec on the party.
   U got to love Christmas, even though it´s over before u know it, and goes pretty much the same pattern year after year. But not every Christmas U see living candles in the tree or get to dig urself through the snowbank to the crapper in the middle of the night..and oh, the cat has becomen so fat.

Happy Holidays everyone <3

Pakkolomalla

Toinen painaa duunia yötä päivään, toinen on kotona, jumpassa tai jossain kapakassa juhlimassa ei-mitään-sen-kummempaa. Toinen on yrittäjä ja toinen on puolityötön opiskelija.

Elämä on.

Olisin mielelläni ollut duunissa koko joulun välipäivineen. Mutta kun ei duunia ole, niin ei sitten ole. Onneksi saatiin se kuusi oikein lotossa.
Lusmuillessa tulee mietitty sellaisia juttuja, mitä ei normaalisti ole aikaa miettiä. Myöskin tulee puuhasteltua sellaista, mihin muuten aika ei aina riitä. Niinkuin imurointia, jätteiden lajittelua, jumppaamista sekä kirjoittamista. Kyllä, esikoisromaani on taas alkanut edistyä. En osaa kirjoittaa kiireessä. Tarvitsen ne muutamat toimettomat päivät, jotta voin keskittyä ja pääsen vauhtiin.

Pakkoloman aikana tahtoisin saada aikaiseksi seuraavat asiat:
- käydä lenkillä ja viedä Aajonuksn kirja sinne minne lupasinkin
- jumpata aktiivisesti
- palauttaa ÅA:n kirjat ÅA:n kirjastoon, sillä en minä niitä tule koskaan valmiiksi lukemaan
- suunnitella uutta vuotta ja uusia kujeita
- kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa

Hei, Hyvää Joulua <3

Yötyörytmin noidankehässä

Yötyörytmi ollu vaffasti päällä viimeiset pari-kolme viikkoa. Meinaa, että nukkumaan mennään puol 4-5 am ja heräilen siinä 1-4 pm. Hullua, sanovat kaverit ja äiti huolestuu, mutta normaalia, kun tekee kolmivuoroduunia. Tosin duunissahan minä olen ollut tässä viimeviikot ainoastaan viikonloput, mutta kun arkenakaan ei juuri aikaisia herätyksiä ole ollut, miksi rikkoisin rytmin?


Onhan se rasittavaa. Heräät "aamulla" ja saat "oho"-elämyksen ja pomppaat kiireellä ylös, ettei loppupäivä menisi hukkaan. Keität kaffet, luet hesarin pääotsikot netistä ja meet soffalle kutomaan eilistä sukkaa. Kouluakaan ei tänään ole. Mikä päivä nyt olikaan? Sitte teet mitä ikinä teetkään, syöt kun tulee nälkä, sitten katselet ruutua niin kauan kun joltain kanavalta tulee jotain muuta kuin chattiä. Töllö sammuu, koitat hetken vielä lukea koulujuttuja, että uni tulisi. Sitten Halipeppu ehtii jo tulla duunista ja samalla kun hän syö, syön minäkin. Taas. Ja käytännössä tämä on jo varhaisaamupalaa.

Tämä on vain väliaikaista, toivon. Nyt kun olen pitänyt omaa lomaa koulusta, toivon motivaation kumpuavan jostain, jotta saisin itseni viihtymään taas kirjastossa. Voisin edes opiskella sen sijaan että nyhäisin kotona pitämässä tiskikoneen toimeliaana

Parempi myöhään kuin ei milloikaan

Voi jestas sentään, sanoi kissa ja kakkasi Minnan kenkään!
Long time no see. Ja etenkin looong, loong long time no see any comments.
Juuri äsken, ekaan kertaan varmaan puoleen vuoteen, katsoin blogini saamat kommentit, ja yllätyin iloisesti, kun muutkin kuin "lähipiiri" oli laittanut kommentin. Anteeksi vastausten viivästyminen! Risto-Matti, lainaan mielelläni Aajonuksen kirjaa Sinulle. Laitoin mailia konsankartanon sähköpostiosoitteeseen.

Kaikenlaista on tapahtunut viimekuukausina. Pikkujoulukausi on vaatinut paljon töille uhrautumista, koulunkäyntiä olen taas laiminlyönyt, mutta jotain uuttakin on tupsahtanut elämääni. Aloi käydä laulutunneilla rakkaan systerini opetuksessa ja osallistuin huikean porukan kanssa Pop Rock Jazzin joulushowhun, joka esitettiin tämän viikon tiistaina ja eilen keskiviikkona ravintola Vaparissa. Vastoinkäymisistä (kolme esiintyjistä minä mukaanlukien olivat flunssassa ja kuumessa, ja kahdelta meistä lähti ääni, sekä yksi jäi henkkoht syistä kokonaan pois showsta viime hetkessä) huolimatta  the show went on ja elossa ollaan!

Nyt kun tiedän, että blogilla on seuraajia, lupaan kirjoittaa enemmän ja tsekata kommentteja useammin. Ilman Teitä tämä olisi aika turhauttavaa :D

Lot´s of Love!!