Brunssilla Bossaliinassa

   Uuh, ah niin iHanA on tuo brunssi! Kun sitä Blancossa ei enää ole, eikä Hermannin kotisivuiltakaan löydy, niin löysimme Bossaliinan. Tytöt ovat avanneet kahvilan vasta hiljattain ja nyt kävimme siellä ekaa kertaa kurkkaamassa sunnuntaibrunssi houkuttelemina. Tarjolla oli croissantteja, ceasaria ja salaattia, munia ja kaikkea, mitä kunnon buffeelta saattoi odottaa somalla pikku-noutopöydällä. Pienet miinukset tuli siitä, että raikasta tuoremehuja ei ollut tyrkyllä, vaan sen sijaan imelää sekamehua, ja sinappi vaikutti olevan tosi hyvässä jemmassa, jos sitä oli. Olisi myöski n ollut ihan mukava voida lukea päivän lehteä sillä aikaa kun piti odottaa myöhästelevää ystävää. <3
   En tykkää syödä aamiaista, en välitä lounaasta, mutta brunssissa on sitä jotain. En tiedä, mikä olisi parempi tapa päättää viikko, kuin nukkua pitkään, herätä puolilta päivin kurnivaan massuun ja kilauttaa kaverit kokoon syömään kauan ja juoruilemaan. Turussa saisi mielihyvin olla enemmän aamiais/brunssimestoja. Miksi sen pitää olla vain kesäjuttu?
  

Tylsyyden valtakunta

   Voi tylsyyksien tylsyys. Näinä päivinä facebook-statuspäivitykset ovat näyttäneet suunnilleen tältä: "En aio mennä ulos jos ei ole pakko!" "Odotan piristäviä puheluita" ja "Huomenna on parempi päivä". Sateella ei tee mieli mennä minnekään, eikä tehdä mitään. Miksi on näin tylsää? Ei ole mitään tekemistä. Makaan sohvalla säälimässä itseäni nenä tietsikassa kiinni. Sen Finnairin mainoksen kauhun omaiset sanat kailottavat mielessä: 2000 päivää vietämme tv:n edessä, tietokoneesta puhumattakaan...
   Stop. Mitä kello on? Oho, puolen tunnin päästä alkaa yleisöopastus Taidemuseossa. Peppu ylös. Lisää ripsaria ja sateenvarjo kainaloon. Nips naps, työnnän museon painavan oven auki ja huomaan ilokseni tutun kasvon, joka on tulossa meitä opastamaan.
   Kierroksen jälkeen rupattelemme hetken. Täytyy sanoa, että on todella mukavaa kerrankin näin päin olla museossa. Siis opastettavana. Vaikka minusta onkin nykyään ihan kiva höpöttää itse. Paljon.
   Astun ulos museosta katslen sateista Turun keskustaa taidemuseon mäeltä. Sade on loppunut hetkeksi. Kipaisen vielä kaupungilla. Pengon läpi Lindexin, KappHalin ja Sokoksen alusvaatevalikoimat, ja löydän melkein täydelliset liilat pitsirintsikat mutta pettymyksekseni edes Triumf ei tee valmista minun kokoani!!
   Kipitän surkeana UDV:n karkkiosastolle ja suoraan luonnonkarkkiosastolle, minäkun lupasin juuri lopettaa karkin ja jäätelön syönnin, akupunktiotohtorin suosituksista. Ostan ison pussin kaneliomppuja, wasabipähkinöitä, jogurttihedelmiä ja taateleita ja huokailen sateen ropinassa kotiin.
   Voi tylsyyksien tylsyys. Mutta hei. Unohdamme usein, että tylsyyden keskellä voimme oivaltaa jotain mahtavaa, nimittäin silloin meillä on aikaa taas tutustua itseemme. Meille kaikille tekee hyvää hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä.
  

Akupunktio - hoitokerta 1.

Teitä kiinnostaa tietenkin ihan hirveästi, että miten mun ihottuma voi ja mitä siellä akupunktiossa oikein meni! Noh, minäpä kerron.

Hoitokerta 1.

   Paikka: kiinalaisen lääketieteen keskus Dantian. Tohtori kyseli aluksi kaikenlaista allergioista unitottumuksiin ja vilkaisi kieltäni, jossa hän näki väsymystä. Wau, ajattelin. Kun koitti aika mennä hoitopöydälle pisteltäväksi, avauduin neulakammostani. Tohtori kuitenkin selitti rauhallisesti, että kyseessä on aivan eri neulatyyppi kuin se, millä ruiskuja annetaan. Näin.
   Sitten se alkoi. Kylä vähän jännitti, täytyy sanoa. Tohtori paineli keskiselän kohdalta ja löysi oikean pisteen ja "nips", neula oli siinä. Nipisti hiukan, niinkuin nahkaa nipistäisi kynsien välissä, mutta kun neula oli paikallaan, sitä ei edes tuntenut! Sitten minulla oli yks kaks ainakin 10 neulaa selässä. Todella nopsaa se tohtori ne sinne laittoi. Lisäksi sain extrana muutaman neulan hartioihin, kun minä näistä kipeistä hartioista olin hetki sitten valittanut. Ja vielä sain pari neulaa jalkoihin, nekun ovat aina jääkylmät.
   Sitten oli aika rentoutua. Koitin parhaani mukaan hengittää syvään ja rauhallisesti ja unohtaa sen tosiasian, että selkäni oli täynnä piikkejä. Kokemus oli huomattavasti helpompi kuin olin kuvitellut, jopa miellyttävä!, mikä auttoi pysymään rauhallisena.
   "Onko ihan ok olo?" tohtori kysyi.
   "Joo, selkä tuntuu lämpmältä," sanoin.
   "Niin, sulla on toi lamppu siinä."
   Minä kun luulin, että neulat tekivät sen.   
   Kun neulat oli poistettu ja nousin istumaan, olo oli ihan töttöröö. Lopuksi sain vielä siemeniä korvaan. Korvassa kun on myös niitä akupisteitä. Pyöräilin kotiin ja olo oli hyvin raukea ja tasapainoinen. Nukuin kolmet päikkärit sinä päivänä.

   Tulokset: hartiasärky: poissa! Ihottuma: ei toistaiseksi muutoksia.
   Seuraava aika oli n. viikon kuluttua, jolloin keskustelimme kiinalaisesta ruokavaliohoidosta.