27. tammikuuta 2011

Kyllä ne sitikanit aika paljon tuhoa tekevät

   Tietsikka huollossa systerin siipalla. Oi, kuinka odotankaan sitä rumaa, vanhaa työvälinettä takaisin käyttöön. Myyn sen mielelläni pois. Anybody?
   Väsyttää tuhottomasti. Kirjoittelin ja säveltelin biisejä eilen pikkutunneille asti, ilman viinin pisaraakaan. Nauhoitin rumalle kännykälle. Myyn senkin. Joku?
   Oon raahannut itseni sängystä ylös ja alas pyykkitupaan, heittänyt mustat pyykit speed-kirjopesulle, kiivennyt takaisin ylös (tai en mä portaita menny, vaan otin kyydin hissillä) ja jatkanut unia eilun tunnin. Takaisin alas roikuttamaan ne ja hakenut ne taas iltapäivällä.
   Pyykkitupalaiffii.
   Kävin tukkalääkärillä. Vähän lyheni ja etutukka paksuuntui. Sitten mami osti turkin ja Halosen myyjä ei tykkää sitikaneista.
   Häät luo paineita. Mutta kaasona on kiva olla kun morsiusneidoilla on enemmän puuhaa kuin mulla yhteensä. Menin kukkakauppaan buukkaamaan hääkimppua (eli muutaman valkoisen ruusun) ja sieltä lähtiessäni mukana oli 185 erkin laskuarvio ja olin 50 erkkiä köyhempi, kun se morsian kerran on sun kokonenkin niin tarvii runsaan kimpun.

Tsingeling.

Ei kommentteja:


Hae tästä blogista