Klo on 09:35, ja minä olen hereillä! Cheeses. Viimeaikoina olen noussut sängystä keskimäärin siinä klo 14 aikaan. Mua väsyttää. Ja yötyörytmi jäänyt ärsyttävästi päälle.
Ai miten koulussa menee? Olen käynyt aktiivisesti kiinan tunneilla. Wo xihuan Hanyu kè henduo, danshi bu taì xihuan lixi xue. Ai miksi mä kirjotan kiinaksi ku ketään ei ymmärrä? No osoittaakseni että olen minä jotain oppinut. Itseasiassa enemmän kuin olen osannut odottaa.
Tentti tulee, eikä jännitä yhtään. Ja samana päivänä olis toinen tentti, historian metodit ja teoria, josta minulla uupuu vielä pari esseetä ja teemaattista karttapiirustusta. Ajattalen työmäärää ja vedän syvään henkeä kirjoittaessani kalenteriin "tänään menen ASA-husetin biblaan pluggaamaan". Ja kun korkea aika koittaa, viheltelen kattoon ja pyörittelen peukaloita. Ja kun tarpeeksi monta kertaa teen sitä sen sijaan että lähtisin kirjastoon, alkaa jalat pomppimaan ja kädet kirjaimellisesti tärisemään ja huuli kihelmöimään. Sisäinen ääni huutaa, "Mikset vaan mene sinne stnan kirjastoon?!" Ja sitten iskee paniikki, pakkaan jumppakassiin ja ryntään salille. Ryntään salille unohtamaan!! :O
Kyllä. Opiskeluelämä on dramaattista. Kuka vei motivaationi, jota riitti yllinkyllin alkusyssynä?
Hell on Wheels Season 5 Episode 1 : Chinatown
9 vuotta sitten