I Ain´t no Assistant no More

   Heräsimme aamulla Halipepun kanssa 6:45. Halipeppu keppeili suihkuun ja minä viipaloin greipin. Halipeppu lähti jo minua edeltä tilaamaan hissin. Nappasin jääkaapista jugurtin ja kipitin hänen peräänsä. En tajua, miten hän pääsee rappuset alaspäin kepeillä ja yhdellä jalalla. Halipeppu lähti fysioon ja minä takapihalle pumppaamaan pyörääni ilmaa ja sitten museolle.
   Se on loppu ny. Kympiltä nauroimme vikaa kertaa viikkopalaverissa. Nyt minua ei tarvita enää. Juuri kun alkoi tuntua kotoisalta.
   Lämpenen hitaasti uudelle porukalle. Minulla kestää vähintään puoli vuotta, ennen kuin tutustun uusiin ihmisiin ja avaudun. Se on aina ollut mulle hankalaa, olkoon syynä sitten rapumainen luonteeni tai kaksoisuuteni. Pienenä oli helppo turvautua rohkeampaan systeriin sosiaalisissa tilanteissa. Ja hän hoitaa vieläkin sukulaissuhteemme.
   Näin konsun ikkunasta haalarikansaa. Yksi, kaksi, viisi....eihän noi lopu! Ja kaikki suuntasivat Kårenille, juuri kun olin sopinut sinne lounastreffit. Koulu on todellakin alkanut. Pyöräilimme tsekkaamaan tilanteen Arkenilla. Sama. Gadossa oli jono sentään siedettävä. Lunchit naamaan, töihin, heippa ja kotiin opaskansio takaritilällä.

Mutta tulen takaisin.. På torsdag guidar jag riktiga svennar. Bookattu päällekäin luontoillan kanssa. That´ll be interesting.
  

Haikeeta..

   Viimeistä viedään... Toisiksi viimeinen päivä museoassistenttina. Nyyh.  En olisi uskonut, että tästä tulisi niin haikeeta, mutta nyyh.
   Onhan tämä ollut aika raskas kesä. Minulle ehkä yksi rankimmista. Olen painanut pitkiä päiviä museolla arkisin, sekä opastanut viikonloppuina. Eikä ole ollut montaa viikonloppua ilman ravintola G:ssä työskentelyä.
Kesää olen kerinnyt viettää aika vähän, vaikka tämä tällainen viidakkokesä on ollutkin! Yhden käden sormet riittävät laskemaan tämän kesän uintikerrat. Mökillä sentään tuli käytyä kaksi kertaa. Sukuloimaan ei ole ehditty. Eikä hirveästi juhlimaankaan. 25-vuotissynttäritkin jämähti perheen pariin. 
   Mutta tälle kaikelle sain kokea maailman parhaan kesäduunin. Olen superkiitollinen, että pääsin tänne töihin. Työympäristö on mitä mahtavin ja olen oppinut ihan suunnattomasti. Täällä on tarjottu haasteellisia työtehtäviä, opastuksista puhumattakaan. Ja kaiken kukkuraksi luulen löytäneeni opiskelumotivaatiota uudelleen.
   Se on tsingeling! Mutta ennen jäähyväisiä, me assarit olemme järkkäämässä sitsit museon henkilökunnalle. Teemana kenties Super Disco Dancing?

Ajaa hiljaa sillalla vs. Pulun kakkaa olalla

Innan ja går o lägger mej. Tuli mieleen yks juttu, että kiinalaiset tykkää, että suomenkielen fraasi "ajaa hiljaa sillalla" on maailman kauneinta kieltä.
Sitten pulu kakkasi päälleni, ja hehkutin sitä facebookissa, ja kaveri sanoo, että se tarkoittaa hyvää onnea.

Lucky me <3