Höpöhöpö-man and Kitchen party

Does this weekend ever end?

While on sick leave, I´ve felt like a fish outside the aquarium. 

Got a piece of my voice back yesterday and desided to try something I hadn´t done before; go and meet someone to talk about God. But when he told me that there has been an interest for occultism in my famly tree, and that akupunktion is the devils way of treating muscle tensions, it all started to sound like non-sence to me. The author of the Bible must have been a genious.

The same night (when I was supposed to stay home, lay down and drink my cold season tea) I managed to invite myself to a couple of parties. Starting in Dynamo and ending up (walkin in -26 celsius) in the student village at the weirdest thing called the kitchen party. That is a group consisting of mostly spanish erasmus students playing a drinking game where ur not supposed to use the D-word. 

It got funnier, I was in a good girl-mood and desided to go home early. It was impossible to get a cab cause of the Pelle Miljoona-party at Caribia, the line was neverending. 

"Exquise me, where are u going?" a guy asked behind me. I turned around and saw a familiar face but I couln´t recognise it immediately. "H-street," I said. "But that´s by a walkin distance, I shall walk you there, It´s on my way to the centre," he said and then I figgered he was my gardian angle (a tutor of mine at confirmation school more than 10 years ago) and he walked me to my front door. 

...that wasn´t the end of the story. Stay too and I might tell how the rest of the night went. And it still isn´t over, muahahahahaa.. (evil, occultismic laughter of my great great granny)

Melua ja meridiaaneja

   Mun piti keroa niistä museon sitzeistä, mutta emmä varmaan jaksakaan. Ihan kivaa oli. Näissä sitzeissä minä otin kohtuudella ja muut tanssivat pöydällä. Onnistuin karkaamaan Dynkyn jatkoilta, sillä siitä jumputusmusasta tuli päänsärky.
   Jumputuksesta puheenollen. Sitä saa osakseen myöskin museon uudessa näyttelyssä. Klangin avajaiset oli torstaina. Ja sieltä lähdin teemaa seuraten Klubin Jack Daniels-bileisiin, jossa oli meluisa bändi. Rumpalina kuulemma Ville Valon veli. Wau... Ei, mutta nyt kun olen lueskellut Klangin näyttelytekstejä, olen alkanut kiinnittää huomiota kaikkeen taustahälinään. Melusaastetta on joka puolella! Vaikkemme asu minkään suuren valtatien vieressä, vähän matkan päässä kylläkin, en voi olla häiriintymättä autojen ohiajelemisesta. En valita tän enempää tässä, tai menee liian filosofiseksi. Olen niitä ihmisiä, jotka rasittuvat melusta ja hälinästä. On riittävän haastavaa tsättäillä samaan aikaan broidin kanssa, kuunnella kun Halipeppu luettelee top12-Stella Awardsien uskomattomammat tapaukset ja opetella museon kokoelmaripustuksen taidesuuntia.
   Anyhow. Kävin Medinassa, siinä lääkärikeskuksessa, jossa niitä neuloja pistellään, mitä ystäväni minulle suositteli. Vastaanottotäti myönsi olevansa melko tietämätön mistään akupunktioon liittyen, ja antoi minulle hintojen tai esitteiden sijaan kiinalaisen lääkärin puhelinnumeron.
   "Kai se osaa Suomea?", kysyin vitsillä.
   "Kyllä se varmaan ainakin ymmärtää. En ole kommunikoinut hänen kanssaan juurikaan," täti sanoi. Poistuin paikalta kulmat ihmetyksestä ojossa, enkä uskaltanut soittaa sille, vaikka kiinan alkeet on käytykin.
   Mutta. Turussa on kiinalaisen lääketieteen keskus (GJEU*) ja varasin sieltä ajan huomiseksi.
   "Onko akupunktiosta kenties apua pitkäaikaisen ihottuman hoidossa?" utelin.
   "Iho on vaikea," oli eka vastaus.
   "Onhan se vaikea länsimaisillekin lääkäreille," totesin ja päätimme kokeilla.

*googlaa jos et usko
 

We are Siamese if You please. We are Siamese if You don´t please.

     Tiistai ei loppunut tukkaantottumiseen. Töllöstä tuli japanilainen kokkiohjelma. Tuossa tuokiossa olimme Titskun kanssa Kauppahallin sushilunchilla. Sitten kävimme penkomassa Stockaan ja Anttilan leffavalikoimat. Vickycristinabarcelona oli edelleen tyrkyllä kaksin kappalein, mutta en taaskaan ostanut. Mullahan oli vielä kotona keskenjäänyt vuokraleffa, Pientä säätöä. Kipitimme oitis hakemassa pikkusuolaista ja viinipullon, textasin systerille ja pian olimme kolmisin meillä viettämässä spontaania leffapäivää.
    En oikeasti muista, milloin olen viimeksi istunut tyttöjen kanssa kotona, viinilasi kädessä!
    Halipeppu palasi esimiespäiviltä ja oli ihan naatti. Jätimme Halipepun rauhaan ja menimme Titskun kanssa Lehmään cosmolle, kävimme Taivaassa laulamassa pari ja sitten Silveriin. Laulettuani Barbra Streisandin Woman in Love, joku kundi tervehti iloisesti.
   "Moi! Mä tuun  teiän kaa juttelee."
   Voi ei, ajattelin. Nyt se yrittää iskee mua. Titsku luuli ilmiselvästi samoin, sillä hän mulkoili kundia poistyöntävästi. Kundi esitteli itsensä Titskulle, muttei edes kysynyt minun nimeäni. Siinä vaiheessa huomasin, että jokin oli vinossa. Kundi mainitsi "marisannan", ja marisannasta olin kuullut ennenkin. Sitten hokasin.
     "Marisanna" oli kundin ja mun systerin yhteinen kaveri. LOL! "Etkö sä oikeesti tiennyt että sillä on kaksoissisko?" hekotin. "EN! Nyt mä oon ihan sekasin, nyt mä en tiedä mitä tapahtui," kundi höpötti ja näytti siltä kuin oli herännyt tajuttomana ja menettänyt muistinsa viimeisen vartin ajalta. Kundi meni röökille selvittämään pämmynsä eikä enää moikannutkaan.

     Tällasta on ennenkin tapahtunut. Ei mää ja mun systeri enää niiiin samannäkösiä olla, mutta jostain syystä meidät sekoitetaan joskus edelleen bussipysäkillä tai vaatekaupassa. Siihen on tottunut. Ensin yleensä miettii, että enkö mä todellakaan vaan muista tota henkilöä ja sitten koitan selvittää tilanteen vihjailemalla, että Tinallekin kuuluu hyvää. Ja kun ne tajuaa, että olenkin ihan eri tyyppi, ne on ihan hirveän pahoillaan ja pyytelee anteeksi toistamiseen. En ymmärrä, mikä siinä on niin noloa! Erehdyit henkilöstä, get ovet it! xD
     Eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi actionia yhdelle päivälle, tuumimme ja lähdimme kotimatkalle. Kömmin onnellisesti nukkuvan Halipepun viekkuun.
     Zzz.

Miina de Viikin muotipäivitykset...

... viivästyvät. Muotigurumme on toistaiseksi epäkunnossa. Parane pian!
      Joudun tässä nyt sitten itse tuuraamaan Miinaa. Sopivasti sattuikin, että ystäväni M&M soitti eilen ja pyysi messiin katsomaan Klubin kevät/kesä- muotinäytöksen. Puin ylleni mustat haaremihousut, punaisen perustopin, nahkatakin, sujautin punaiset kirpparikorkkarit jalkaan ja kipitin Dayli Newsiin M&M:ää tapaamaan. Suuntasimme Klubiin.

     Saatuamme lasin merlottia ja kuivan ompun, pyysimme tarjoilijaa hävittämään todistusaineiston ja ängimme lavan edessä olevan kaiteen ääreen, josta meille avautui sopiva näkymä kätwalkille.

     Show alkoi. Mukana oli, ilmeisesti paikallisten, suunnittelijoiden kokoelmia. Mukana oli paljon lyhythelmaisia mekkoja, sekä tyttömäisen pastillisävyisiä ja kukallisia, että tummanpuhuvaa ja rokahtavaakin tyyliä.

     Kamera ei tullut mukaan, joten en mä nyt rupee sen kummemmin koko näytöstä analysoimaan, mutta kerron muutamasta yksityiskohdasta, jotka kiinnittivät huomioni:

Säärystimet  : En muista, oliko joku tietty suunnittelija käyttänyt niitä vain omissa vaatekokonaisuuksissaan, mutta malleille oli puettu nilkasta alle polveen ulottuvat säärystimet. Ei ne ollut mitään paksuja talvivarusteita, vaan oli ohuempia, pitsisiäkin ja monissa eri sävyissä. Niissä oli lisäksi pieni yksityiskohta, eli ne oli kiinnitetty napeilla pohkeen yläpäässä. Nättiä!

Pyjama Look : Kun olen G:ssä duunissa, en ole tähän mennessä vielä koskaan löytänyt baarivarustuksista itselleni sopivaa paitaa, joten olen aina joutunut käyttämään niin sanotusti teltankokoisia työpaitoja. Niimpä olen luonut itselleni ns pyjamalookin. Sillä on ollut helppo selittää työkavereille, että voisin hommata itselleni sopivan kokoisen paidan, mutta kun se ei sopisi styyliini.

     Näytöksessä oli mukana yksi pyjama lookin täydellisesti sopiva asukokonaisuus. Takana olevat katsojat kuvailivat asua yöpaidaksi, mutta mikä olisikaan rennompaa ja mukavampaa kuumana kesäpäivänä kuin kulkea tuollaisessa yöpaidanoamisessa, suorastaan haaremiasumaisessa vaatteessa? Pretty genious.

Krepattua : Mallien hiukset olivat lähes kaikki kiinni, jollain nutturalla, ja niissä näkyi jännästi krepatut hiukset. Tämähän ratkaisikin hiusproblematiikkani. Ehdotin M&M:lle, että voisin käyttää hyväkseni Halipepun uutta vohvelirautaa ja krepata niillä tukkaani pitkin kesää. Syksyllä ne sitten saattaisivat olla leikkaustarpeessa.

Pitsiliinat : Kun M&M oli pieni, hänellä oli koulussa pöytäliinasta tehty liivi. Hän olikin aikaansa edellä, sillä nyt ne ovat taas muotia. Nyt tiedän, mitä seuraavaksi virkkaan.

Lisää muotia, erityisesti hiusmuotia, on tulossa huomenna torstaina 22.4 ravintola G:ssä. Minä ainakin menen.

Eka kerta

Olympiaviikon kruunasi ihanan inana "mysmys"-viikonloppu. Kävimme Halipepun kanssa leffassa tsiigaamassa Men who Stare at Goats. Emme kätsänneet, miksi se oli saanut vain kaksi tähteä. Mutta tosiasiahan onb, ettei koskaan saa uskoa kriitikkoja. Suosittelen, rekommenderar.

Se oli tosiaan eka kerta, kun olimme Halipepun kanssa leffassa. Otimme takarivin reunimmaiset paikat kolmossalin sisänurkasta. Olimme popcornisotaa, pitelimme kädestä, pussailimme ja nauroimme muita ihmisiä.

Leffan jälkeen menimme extempore syömään ravintola Bossaan. Pihvi oli mehevää. Sitten kipaisimme UDV:ssä ja nappasimme mukaan vielä leffan ja pari pussia karamelliä.

Ainakin yksi päivä viikosta pitäisi pyhittää reffeille. Olkoon se Halipäivä.

Tapsanpäivä

Kuin puskista, iski "tahdon juoda teetä viltin alla ja lukea uudelta tuoksuvaa kirjaa yksin kynttilänvalossa"-olo. Olimme sopineet kamujen kanssa menevämme parille ja olin juuri näpyttelemässä valkoista valhetta,"Vähän pipi olo..", kun puhelin soi ja kaveri kyseli jo ovikoodia.

Kävimme ekaa kertaa rautatieasemaa vastapäätä avatussa Cup & Pintissä. Sisustus oli kiva. Jos jotain pitäisi pölliä, ottaisin oven edessä olevien pitkien pöytien jakkarat tai seurustelupöytien tuoleissa olevat jännät istuinlaput. Yllätyksekseni paikalla oli dj ja 3-kymppistä väkeä. Miinuksena syrjäinen sijainti ja karu maisema.

Lumipyryssä liukastelimme käsikynkässä lehmään. Minulla oli sama karvahattu kuin edellisenä iltana karaokebaarissa. Joku oli tiedustellut pokelta, olinko mahdollisesti venäläissyntyinen. Lehmässäkin hypoteesi hattuni itänaapurimagneettisuudesta sai vahvistusta.

M&M liittyi seuraan. Otimme pari ja keskustelimme minihameiden varjopuolista ja pröystäilimme joululahjoillamme. Tuli aika vaihtaa mestaa ja potkimme aution kauppatorin halki tyhjiä oluttölkkejä ja haastoimme toisiamme tekemään lumienkeleitä. Kukaan ei rohjennut. Astuimme Rentoon paljon vähemmän lumisina, kuin mitä olisimme olleet, mikäli olisimme tehneet lumienkelit. M&M tarjosi kierroksen jallubutteria, jonka jälkeen lähdimme Armakseen. Jammailimme Apollon tanssilattialla ja kiinnitimme huomiota siihen, miten huonosti tunsimme biisejä. Siitä on varmaan 1/2 vuotta, kun olen viimeksi ollut jammailemassa.

Haimme hesekepapilta yöpalaa ja nostimme hattua reippaalle kassatytölle, joka piti komentoa kefukokeille. Totesimme, ettei kärsivällisyytemme riittäisi moiseen touhuun ja toivoimme, että hän pääsisi pian kakkaduunista eroon.

Pöytäcurlaamista jätkäseurassa - lyhyt raportti

Tokan viikon aamuheräämiset on menny paremmin kuin ekalla viikolla. Nukuin pommiin vain kerran ja missasin valohoidon kolmatta kertaa. Tänään voi käydä samoin, sillä mittari näyttää

-17 kelsiusta. Ellen ota taxia. Huomenta vaan.

Ke töitten jälkeen lähdin chillaamaan Samppiksen koululle Halipepun vetämiin käsipalloreeneihin. Ihailin tyttöjen reisilihaksia ja kinuin että Halipeppu tekisi Murullekin reeniohjelman. Reenien jälkeen menimme Alvariin yhdelle ja saimme lisää jätkäseuraa, jonka jälkeen Halipeppu & company vaativat mennä testaamaan uuden ravintolan, Lone Starin. Kolmatta kertaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka jätkäseura jäi kaipaamaan lisää ranskiksia ajatuksen vuoksi.

Suuntasimme Kiitoradalle pelaamaan pöytäcurlingkia. Se oli hauskaa, etenkin parin kuivan sidun kanssa. M&M liittyi seuraan. Muru ja M&M voittivat pojat 6-0.

Pelin jälkeen Rento-uduimme ja Ykä meni sikiöasentoon pöydän alle. Lähdimme viimeiselle koitokselle Taivaaseen laulamaan. Ykä heräsi seuraavana aamuna hotellihuoneesta.

Eilen heräsin klo 14 darrassa, menin töihin klo 17 bussilla.

Tiedän. Olen reipas.

Heikki, olit oikeassa

Eilen joogatunnin jälkeen 20:20 tapasin systerin ja kumppanit Edisonissa. Tilasin oluen. "Jaahas, tästä tulee sitte karaokeilta," Heikki tiskin toiselta puolelta sanoi. Vastustin väitettä. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja eka päivä uudessa duunissa.
21:30 seurueemme päätti testata viikonloppuna avajaisia viettäneen The Onen. Penkit olivat pehmeät, palvelu kohteliasta, seinät vihreät, poket tuttuja ja toiletit wc-paperittomat. Fiilarit kruunasi baaritiskin edessä tanssahteleva kolmikymppinen nainen.
Punkku ei tuottanut toivomiani tuloksia, sillä minua ei alkanut väsyttää. 00:00 suuntasimme tois puol katuu parille biisille. 01:30. Säntäsin kotiin, söin pikkusuolaista ja menin sänkyyn.
03:22 Halipeppu soitti. "Muru tuu auttaa." Halipeppu oli ollut rundilla poikien kanssa puoli 4 asti iltapäivällä. "Eik sul oo avaimii?" Ärtyneenä lähdin rappukäytävään hakemaan Halipeppua pyjamassa. Mutta Halipeppua ei näkynyt.
Jostain kuului tuttu ääni: "Muruu...muruuu!" Seurasin soundia ja löysin Halipepun kompuroimasta puistolta alas johtavia portaita. Halipeppu oli naamat.
06:30 herätys. Yritin saada Halipepulta pusun ennen töihin lähtöä, mutta Halipeppu nukkui tajuttomana. Laitoin punaista kestohuulipunaa ja annoin Halipepulle jäynäpusuja otsaan.
14:45 pää kellahti ja silmät menivät umpeen. Kouluttajan rauhallinen ääni muuntui päässäni joogaohjaajan rentoutusmantraksi. Vierustoveri tökkäsi minua käsivarteen. Avasin silmäni hämmentyneenä ja naurahdin nolona. Heikki oli oikeassa.

Halipeppu on tajuissaan, sai huulipunan pois otsasta, yritti myydä työvuoronsa. Muru selvisi työpäivästään ja Halipepulla on koitos vielä edessä. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Tie asiakkaan pelastukseen - Mokat vol.1

Tiedäthän, kun joku tilaa sulta drinkin, joka vaatii normaalia huomattavasti enemmän säätöä ja aikaa? Joudut hakemaan nännilasit toiselta puolelta ravintolaa. Elbow-tekniikalla. Sitten asiakas kehuu ammattimaisesta palvelusta ja hämmästelee drinkin kauneutta.

Eikä tajua antaa tippiä.

Ho-hoo..Tuli mieleen eräs reissu, jona olimme ystäväni ja hänen kaverinsa kanssa rundilla. Astuimme ravintolaan, jätimme takit narikkaan, puuteroimme nenämme ja nojasimme tiskiin. Ystäväni kaveri piteli tuoppia kädessään, vaikkemme olleet siinä vaiheessa vielä saaneet palvelua. Vuoromme tullessa, baarimikko kiinnitti huomiota kaverin tuoppiin, jossa luki "OLD BANK". Baarimikko otti tuopin kaverilta ja asetti sen tiskin toiselle puolelle, käsien ulottuville. Baarimikon kääntäessä selkänsä, kaveri otti tuopin takaisin. Juomaa oli 2 cm jäljellä.
Mutta hän ei lähtenytkään karkuun.
Baarimikon käpy paloi kiinni. Hän talutti kaverin narikoille ja pyysi pokea katsomaan, että kaveri pääsisi ulos ravintolasta.
Seurasin tilannetta haltioissani. Kaverin poistamisen jälkeen pohdimme ystäväni kanssa, miten kaveri olisi voinut pelastua.
A) Kaverin olisi kannattanut valita textitön tuoppi salakuljetuksen uhriksi.
B) Kaverilla olisi ollut mahdollisuus peittää tuopin texti sormella nojatessaan tiskillä.
C) Kaveri sortui yhteen seitsemästä synnistä. Kaverin olisi tullut vastustaa kiusausta anastaa takaisin tuoppi tarjoilijan holhouksesta.
D) Kaverilla olisi pitänyt herätä itsesuojeluvaisto, joka olisi ohjannut häntä katoamaan baarimikon näkökentästä heti anastettuaan tuopin takaisin.
Perustuu tositarinaan. Tänään kaveri on selvinpäin ja voi hyvin. Kaverilla kävi tsägä, eikäsaanut porttikieltoa ravintolaan. Kaveri on oppinut virheistään, ja osaa kuljettaa tuopin ravintolaan jäämättä kiinni.

Juha-Pekka

Simmonen ilta.

Olin ystäväni syntymäpäivillä eilen ja sieltä lähdin mukaan baaritouringille. Etsimme sopivaa istuskelumestaa, mutta näin lauantai-iltana kahdeksanhenkiselle seurueelle oli vaikea löytää penkkiä peffan alle. Ihastelimme Galaxin mahtavaa jonoa ja suuntasimme suosiolla kohti Koulua. Yksien jälkeen puolet seurueesta lähti kotiin ja me loput lähdimme Lafoon. Kuinka ahdasta onkaan olla lauantaina baarissa. Sunnuntaisin sentään saa olla rauhassa.

Tilasin baaritiskiltä humalahakuisesti yhden hornan siinä toivossa, että viihtyisisin paremmin ihmisvilinässä. Mutta ei. Ei se auttanut. Jätin synttärisankarin lirkuttelemaan ja lähdin Rentoon morottamaan kavereita. Pilkun jälkeen menimme Poroon viimeiselle ja istahdimme Patiolle. Samassa pöydässä istui muutama Siljalta palannut poika, joilta anastimme Juha-Pekan. Juha-Pekka sukelsi tuoppiin.

Synttärisankari oli sisustanut asuntonsa itse. Ihastuin suunnattomasti olkkarin ja makkarin maisematapetteihin. Ne tuovat loman tuntua kotiin.

Dagen efter. Se tietää hapankaalia ja Mate-teetä. Auttaa muuten oikeasti. Toinen on B-vitamiini.