Keisarin uudet vaatteet?

Joo. Tuli sitten opastettua kierros taidemuseossa ilman pikkuhousuja.

Heräsin levänneenä puoli kymmeneltä ja ennen kuin olin ehtinyt saada aamukahvit kurkkuun, Juha soittaa museolta ja kysyy missä olen.
"Voi. Eiii! Olen siellä vartissa!" vastaan. Olin katsonut opastusajan väärin.
Pyykkipäivä, joten ei muutakuin farkut jalkaan, jakku päälle, tukka kiinni ja cheap mondey-rillit päähän meikin korvikkeeksi ja pikapyöräily museolle. Ja mun tuurilla bussilastillinen vitosluokkalaisia Kangas-alaltakin oli myöhässä. I love U God!

Felixen käsi - Midaksen paska?

"Tästä tuli jauhetta!" kämppis kiroilee keittiössä. Se kysyi jos blenderillä voi murskata pähkinöitä ja sanoin "Kai?". Jotain se leipoo. Picnicille. Kun nyt on vissiin jonkinnäköinen vappu.

Ai mites mun vappu? Tiedät jo. Koomassa esiintyi Gimmelin exä ja tupa oli täynnä. Toisin kuin perjantaina, kun meillä oli Martina Maitolehti. Eiku mikä se oli...ei ainakaan aito? No ei kovin aito. Esko ei ollut mukana, vaan päättelimme sen tyypin, joka taputteli Aitolehden peppua, olevan uusi hoito.

Mutta ei se ollut ihan niin paska kuin olin kuvitellut. Eikä Aitolehteä yksin voi talon tyhjyydestä syyttää, sillä humppapuolella esiintyivät komeina playbackina Matti ja Teppo. Kalenterijuopot säästelivät itseään vapulle.

Viime yönä pyöräilin kotiin torkkumaan pariksi tunniksi ja sitten "erittäin" "pirteänä" pörssin aamupalavuoroon. Nousin ja menin pilkkopimeään vessaan. Valot olin toki sytyttänyt mutta ei se sitä tarkoita, että vessasssa näkisi mitään.* Siinä vaiheessa, kun istun pöntölle, ei valo ole edelleenkään lämmennyt ja astun sokeasti johonkin pehmeään mudantapaiseen.

"Voi. Paska," sanon. Felix ei tykkää kissanhiekkalaatikosta. Felix on homo.

 Mutta kissanpaskaan astumisella kun päivä alkaa, niin se ei voi mennä pieleen. Tai sitä en kyllä vielä osaa sanoa, sillä viimeksi kun kaverini oli täällä ekaa kertaa käymässä. Tultiin tänne kamalalla kiirellä jokilaivoilta kun kaveri ei tohtinut käydä "isolla hädällä" yleisillä paikoilla. Ja ryntäsi vessaan heti tietenkin ja arvaapa vaan oliko se energiansäästölamppu taas päällä. Noh, ei ollut. Hyvä ettei liukastunut, sanoin sille lohdutukseksi ja onneksi kaveri on jo tottunut kissanpaskan noukkimiseen vessanpaperilla pois lattialta. Mutta pari päivää sen jälkeen se erosi poikaystävästään.

No, mulla nyt ei ole mitään hätää kun oon jo valmiiksi eronnut. Mutta jotain Felixen paska kyllä aina tuo mukanaan.

Kyllä ne kalenterijuopot osaa kanssa ryykätä kaikki samaan paikkaan samaan aikaan kuin mitkäkin päästäiset. Ei siis havaittavissa sitten minkäänlaista taktikointikykyä näillä yksilöillä, ei. Mutta kieltämättä kävi kateeksi katsoa kun jengi nauttii kunnon brunssin darrassa.

Pilttiä voi syödä myös isolla lusikalla. Aamen.

Ei mulla oo aikaa tällaselle

Alkuviikolla jumppaan, lounastan enkä edes polta. Loppuviikolla elän täysin päinvastaista elämää. Viikko on siirtynyt päivällä eteenpäin, eli alkaa tiistaina ja loppuu maanantaina. Liian usein darrassa. Viime sunnuntai oli mitä loistavin. Sparkling brunch Fontanassa ja siitä se ajatus sitten lähti. Skumppa on kivaa ja taidan korvata punaviinini sillä. Punaviini turruttaa, skumppa nostaa ilmaan kuin upcider-mainoksessa.

Illan missiona on leikellä kuukauden paikallislehdistä mainoksia ensi viikon reportteri/mediamyyjäkoulutusta varten. I´m actually gonne make my self useless for a change.

Se 15 C:n teepaita on muuten vieläkin koskemattomanan siellä pyykkituvassa.. Innolla odottaen Haltian seuraavaa pyykkivuoroa, njäh njäh..

College vaihtuu bleiseriin

Kello on 1623. Eilen ravintola geessä Sunrice Avenue ja woi witsit se Samu on pitkä. Pojat viihtyivät Turun keikalla. Tsemppiä.

Tänään vuorossa Tommi Läntinen. Odotamme innolla illan vieraita. Eilen oli taas todella sivistynyttä porukkaa liikenteessä. Pari Teemuakin parempaa, ja etenkin fixumpaa karaokelaulajaa tiesi, mikä on albaniaksi "Kari".

Museolla tänään 8-vee-synttärit. Nykyinen 7-9-v sukupolvi = aa dee hoo dee sukupolvi. Ei. Siellä kotona ei enää kasvateta niitä lapsia. Siinä vaiheessa kun 8-v Lotta sanoo minua museotätiä palvelijaksi niin... 100, 99, 98, 97...

Neljänkymmenenviiden minuutin päästä museon opastuskierroksen saavat erään "säätiön vaimot tai jotain". College vaihtuu bleiseriin. Ja nimenomaan tuosta edeltävästä lauseesta tulossa lisää aivan kohta.. muahahahahahahah

Äänettömällä muistin just että perse

Ei tämä elämä tän hauskemmaksi muutu. Näin Kirkan naisena ja päätin että tämä röökin poltto pitää lopettaa nuorena. Moon edelleen enemmän tai vähemmän äänettömällä ja muistin just että perse ku on se yleisöopastuskin huomenna. Mutta vuoroani en luovuta, kun freelancerina kerran ei saikkuoikeutta ole. Menen vaikka ihan Charlie Chaplinkina sinne kuin mykkäelokuvassa konsanaan. Jos vaikka sitten alkaisi sairastaminen olla luvallista? Keuhkokuume haisee, mutta ei tässä mikään lääkärissäkäynti auta kun niitä sovittuja työvuoroja ei juuri ole. Hyvä kun asiat on hoidettu silleen kunnolla silloin kun näistäkin asioista ollaan tehty jonkinnäköisiä päätöksiä.

Elämä on ja työelämä varsinkin.

Nukkukaa hyvin. Zzz

yöduunarit tuppaa unohtumaan - juomasi paljastaa

"kun kesytän sen kauluspaidalla, se on helppo tuoda toimistoon"-tyylisiä kuvatextejä on naistenlehtien muotisivut pullollaan. haloo, ei kai duuni tapahdu toimistossa. ottaisitte huomioon tarjoilijat, puutarhatyöntekijät, hoitsut, koristemaalarit ja lehdenjakajat.

ja kuka sanoo, että työasun pitää muuttua juhla-asuksi eikä päinvastoin? ikävä pilata käsityksenne siitä, että kaikki menee aamu kasilta töihin ja pääsee ruuhka-aikaan kotiin. kun maailmassa on myös heitä, jotka duunailevat silloin kun tähtöset tuikkii. toiset käyvät ulkona tuulettumassa päinvastaisessa järjestyksessä kuin valtavirta.

itse saatan istua plankkossa kavereiden kanssa ja chillata muutaman tunnin ennen töihin menoa. perjantai-illan chillauskuteet pitää siis olla helposti muunnettavissa chillistä duuniin. ok, ok. meillä on unovormu, eli toki vaatteet yleensä vaihdetaan. mutta jos ei jaksa roudata viikonloppureissukassia mukanaan plankkoon, on oltava muu ratkaisu.

täten julistan itseni päteväksi antamaan naistenlehtien tyyliin vinkin: "juhlista töihin - näin muutat juhla-asun töihin sopivaksi". *
A) pukemalla kauluspaidan (meillä musta, teillä valkoinen?) valmiiksi päälle, vältyt töissä aikaa vievältä silittämiseltä. näin sinun ei tarvitse olla varttia liian aikaisin pukkarissa.
B) laita tupeerattu chill-nuttura, ja näin tukka on valmiiksi kiinni duunissa, eikä asiakas löydä ainakaan sinun hiustasi alkukeitostaan.
C) yöduunissa pimeys on valttia, joten ei haittaa miten paljon pakkelia levität naamalle. ja jos levität oikein kunnolla, se säilyy chillauksesta - duunissa - ja aina jatkoille asti.
D) mustat housut on yleisin työhousu, paitsi jos olet niin onnekas, että saat pitää omia farkkuja töissä. mutta ei siinä mitään; musta sopii kaiken kanssa. hommaa sellainen housumalli, jossa on lenkit jojoa varten, ja lahkeet tyylisi mukaan suorat tai pillit. itte ompelin mustiin hiihtareihini vyölenkit.
E) lisää asusteet: sellainen kassi, mihin työpopot mahtuu, rento cardigani, näyttävä kaulaketju, ehkä joku vesti, joka jemmaa työpaidassa olevat mumm-champagna-etiketit tai duunimestasi nimen. ja jos ei muuta, niin näyttävät popot.

nyt asusi ei paljasta duuniin menoasi. juomasi paljastaa

*kirjoittaja on yökerhossa töissä, ja vinkit on räätälöity kyseiseen duuniin

Technical objects are evil

- Crappy sell
  it happened again. i was deleting old messages and suddenly the keyboard wont work. after a couple of *perkele* and shutting it down a few times I get somekind of reaktion. to take a trip or to get a new phone?

- Evil VHS
  technical objects do not like me. my roommate proves that without me even pushing the wrong button the mashine totally stopped working. "she´s on sick leave, i will certainly not show her any movies what so ever.." + *evil laughter*

- Retarded laptop
   my own ugly betty laptop is propably dead and it really hasn´t deserved a funeral.

- Less voice
  after the screaming race last night at work I lost my voice. cute with a big mouth.

- Work less
   I should have called it a day at a certain Point a while ago, and then lived with the fact that it has consequences. I haven´t quit yet, cause I´m afraid. Are the consequences gonne be good? One day I hope, but this train of misfortune has been going on for so long and I can´t see the end of it.

Order: Something good, please?

Potki vaan

Elämä potkii edelleen. Antaa tulla vaan.

Selvisin varoituksella työnantajan puhuttelusta, josta kipitin suoraan entiselle työnantajalle vihjaamaan, että tilanne vaatii duunia. Kyllä tälle tytölle duunia tarjotaan niin paljon kuin tehdä jaksaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta jos oon kolmatta kertaa valittanut eräästä nimeltä mainitsemattomasta firmasta (aikuisia kun ollaan), ja asia otetaan vakavasti vasta kun asiakasfirma valittaa susta. What does mine say? Sweet.

Kiitos hei ja ei kiitos. Nyt on paskassa uitettu jo niin perusteellisesti että tämä tyttö ottaa ja lähtee. Kiitos tosiaan, että saitte minut tajuamaan, että eteenpäin täytyy mennä eikä junnata paikoillaan.

Kiitos menneistä vuosista. Raivaan tilaa seuraavalle kakkaduunarille.

Talk about Hobbyhall-effect

Sitä saa mitä tilaa. Takana aamuvuoro, tunnin pingviinikävelyä ja xycling <3. Edessä yövuoro, pikku-unet sekä iltapäivän yleisöopastus. Tervetuloa Aboa Vetus & ars Novaan...

U get what u order. Behind the morning shift, an hour of pinguin walkin and xycling <3. The night shift, a little sleep and the early afternoons guiding coming up. Wellcome to Aboa Vetus & Ars Nova..

I Ain´t no Assistant no More

   Heräsimme aamulla Halipepun kanssa 6:45. Halipeppu keppeili suihkuun ja minä viipaloin greipin. Halipeppu lähti jo minua edeltä tilaamaan hissin. Nappasin jääkaapista jugurtin ja kipitin hänen peräänsä. En tajua, miten hän pääsee rappuset alaspäin kepeillä ja yhdellä jalalla. Halipeppu lähti fysioon ja minä takapihalle pumppaamaan pyörääni ilmaa ja sitten museolle.
   Se on loppu ny. Kympiltä nauroimme vikaa kertaa viikkopalaverissa. Nyt minua ei tarvita enää. Juuri kun alkoi tuntua kotoisalta.
   Lämpenen hitaasti uudelle porukalle. Minulla kestää vähintään puoli vuotta, ennen kuin tutustun uusiin ihmisiin ja avaudun. Se on aina ollut mulle hankalaa, olkoon syynä sitten rapumainen luonteeni tai kaksoisuuteni. Pienenä oli helppo turvautua rohkeampaan systeriin sosiaalisissa tilanteissa. Ja hän hoitaa vieläkin sukulaissuhteemme.
   Näin konsun ikkunasta haalarikansaa. Yksi, kaksi, viisi....eihän noi lopu! Ja kaikki suuntasivat Kårenille, juuri kun olin sopinut sinne lounastreffit. Koulu on todellakin alkanut. Pyöräilimme tsekkaamaan tilanteen Arkenilla. Sama. Gadossa oli jono sentään siedettävä. Lunchit naamaan, töihin, heippa ja kotiin opaskansio takaritilällä.

Mutta tulen takaisin.. På torsdag guidar jag riktiga svennar. Bookattu päällekäin luontoillan kanssa. That´ll be interesting.
  

Haikeeta..

   Viimeistä viedään... Toisiksi viimeinen päivä museoassistenttina. Nyyh.  En olisi uskonut, että tästä tulisi niin haikeeta, mutta nyyh.
   Onhan tämä ollut aika raskas kesä. Minulle ehkä yksi rankimmista. Olen painanut pitkiä päiviä museolla arkisin, sekä opastanut viikonloppuina. Eikä ole ollut montaa viikonloppua ilman ravintola G:ssä työskentelyä.
Kesää olen kerinnyt viettää aika vähän, vaikka tämä tällainen viidakkokesä on ollutkin! Yhden käden sormet riittävät laskemaan tämän kesän uintikerrat. Mökillä sentään tuli käytyä kaksi kertaa. Sukuloimaan ei ole ehditty. Eikä hirveästi juhlimaankaan. 25-vuotissynttäritkin jämähti perheen pariin. 
   Mutta tälle kaikelle sain kokea maailman parhaan kesäduunin. Olen superkiitollinen, että pääsin tänne töihin. Työympäristö on mitä mahtavin ja olen oppinut ihan suunnattomasti. Täällä on tarjottu haasteellisia työtehtäviä, opastuksista puhumattakaan. Ja kaiken kukkuraksi luulen löytäneeni opiskelumotivaatiota uudelleen.
   Se on tsingeling! Mutta ennen jäähyväisiä, me assarit olemme järkkäämässä sitsit museon henkilökunnalle. Teemana kenties Super Disco Dancing?

Aina saa siivota muiden jälkiä

   Viimeistä viedään. Työharjoittelua enää 6 pv jäljellä. Osalla assareista oli vika työpäivä eilen. Minulle ja Ilelle jäi heidän jämätyönsä sekä, luonnollisesti, siivoaminen. Tämä päivä kului (yhä) Taiteiden yön jämäromun jätelajittelussa sekä arkiston hyllyjen kuuramisen ja hyllyttämisen parissa. Puolet päivästä kului keskiaikapuvuston inventoimisessa. Nam nam.
   Tulin kotiin, jossa minua odotti kaksi väsynyttä miestä. Peliohjaimet kännyssä. Toinen uupunut ja toinen kipulääkehöyryissä. Halipeppu sai polvesta tänään siteen pois. Polvi on kuin Frankensteinin hirviön ruumiinosa, jonka iho on kirjaimellisesti niitattu lihaan. Naminami.
   Siivosin keittiön. Tiskin määrä on suoraan verrannollinen vierailijoiden määrään. Kurkkasin jääkaappiin ja huomasin sen olevan pullollaan limpparia ja kaikenmaailmna vanukkaita. Vieras nainen on täyttänyt jääkaappisi. Nice..
   Thanks. Oli hyvät nannat.
  PS. I <3 Shock Absorber

I´m gonne leave U afraid now

Kasvisviikko meni hyvin. Tuli paljon kevyempi olo. Ja ei, en haise sellerille. Parin viikon tupakkipaussi teki ihmeitä iholle. Viikonloppuna tosin tuli muutama tupruteltua duunissa.

Se siitä. Kasvikset jatkuu, sillä sunnuntaina oltiin Naantalissa käymässä. Aurinkoinen päivä kirppiksellä pyörimiseen.  Piipahdimme Kaivohuoneella syömässä klubileivät, sitten ajelimme Ruskolle hakemaan kaveria mökiltä. Vastapalvelukseksi minäkin sain ihan hervottoman kokoisen kesäkurpitsan kotiin. Luomu kannattaa aina. Nyt pitäisi tässä koittaa keksiä, mitä kaikkea siitä voi tehdä. Wokki, check. Lasagne, check. Sain vinkin, että kesäkurpitsa siivuja voi käyttää lasagnelevyi-NÄ. Miten olisi kesäurpizza?

Anyhow. I got my baby back from the hospital. Yeah. Hän oli ollut niin reipas, että. Otin huomisen vapaaksi töistä, jotta voin rauhassa olla kotihoitajana. Ottopoika auttaa piikittämisessä. Olen aina inhonnut piikkejä. Jo ajatuksesta menee sisukset nurin. Mutta jos tämä tyttö oppii piikittämään, ehkä eräs oppii leikkaamaan mun oikean käden kynnet?

Ja vielä loppukevennys. Kun on hela sommaren opastanut kolmella kielellä, menee väkisinkin sanat sekaisin. "That was it. Take your time to view all the paintings in the exhibition, I´m gonne leave you afraid now."
Niin hienosti se meni, etten voinut enään korjata. Oli purtava huulta oikein kunnolla. Se ei ehkä ollut ihan niinkuin "Jag ska lämna er ifred nu."

"Sun pitäis vaihtaa johonki rauhalliseen alaan, niinku siivojan"

   Duuniviikko päättyi kunniakkaasti eilen perjantaina, ja viikonloppuduunit alkoivat sutjakkaasti eilen, perjantaina.
   Museolla oli poikkeuksellisen rauhallista, ja juuri minun opastuksilleni ei ollut yhtään osallistujia. Niimpä työpäivä sujui kierrellen gallerioita ja istuin tietokoneella. Iltapäivän kruunasi ukkosen aiheuttama sähkökatkos. Jaahas, eipäs tehdäkään tätä raporttia tänään.
   Klo 16, "I´m out of here", pyöräillen kotiin, hiestä märkänä, keskeytän poikien Alan Waken (tms), kylmä suihku, sapuskaa ja päikkäreille. Nukun 2 h sikeämmin, kuin olen nukkunut viimeiseen pariin vuorokauteen. Jahas, herätys. Halipeppu menee töihin ja minä pari tuntia perässä.
   Ravintola G:ssä esiintyy Peer Gynt. Ilta sujui normikaavan mukaisesti. Eräs asiakas halusi kertoaminulle, että minun pitäisi vaihtaa alaa johonkin rauhallisempaan, ehkä ryhtyä siivoojaksi. Olin sanaton. En kykene edes kommentoimaan edellä olevaa nyt.
   Kotona vähän ennen 5. Suihku, tuoppi kylmää vettä, Halipeppu tulee. Katsomme jakson West Wingiä kuin zombiet. Sänkyyn, nukahdan välittömästi ja näen unta duunista. Herään klo 13 ja Halipeppu on jo ylhäällä. Sillä on edessä 10 h:n duuniilta plus aamuvuoro huomenna. Minä kiitän itseäni, etten ottanutkaan sitä aamuvuoroa täksi päiväksi!!
   Olen kurkkuani myöden täynnä kakkaduunia. Se on loputon lantaämpäri, josta sitä sikiää! Irtisanouduin yhdestä henkufirmasta. Nyt on enää 3 pomoa jäljellä.
  

Long Time No See

Long time no see. Olen ollut niin täynnä töitä, etten ole kerinnyt juuri näpyttelemään.

Museoduunissa on oltava aikaansa edellä. Henkilökunta keskustelee, mistä saa jo ensi vuoden ja 2012-vuoden kalenterin? Itsekin olen jo elokuussa. Noh, eihän se kovin kaukana todellisuudesta ole. Ja minulla on enää 24 työpäivää jäljellä täällä työharjoittelussa! Niin vähän aikaa, niin paljon tehtävää. Viikon missio: nettilehtiin ilmoituksia tulevista tapahtumista sekä nettisivujen päivittäminen And, that´s how intresting it gets.

Ja opastukset jatkuvat. Heinäkuu on ollut vilkasta aikaa ja myös englannin- ja ruotsinkielisille opastuksille on riittänyt porukkaa ihan kiitettävästi. Thank´s. Tack. Nyt alkaa riittää. 

Would U Step into My Office Please?

Uusi viikko, uusi toimisto.
Tiedottajamme lähti lomalle ja lainaan hänen tietokonettaan sillä aikaa. Tässä huoneessa puhertaa normaalisti kaksi työntäyteistä naista, tiedottajan lisäksi taidepuolen amanuenssi (joka on vähän pelottava), joka hänkin on nyt lomalla, joten saan rauhassa leikkiä että mulla on oma toimisto.

Sain tiedottajalta kahden aa-nelosen pituisen listan pikku tehtävistä, jotka minun olisi tarkoitus fixata tämän kuun aikana, ennen kuin tiedottaja palaa duuniin. Päivitä nettisivut, tsekkaa mailit, googleta, tsekkaa kännykkä, jemmaa arkistolaatikot, sprayliimaa kyltit, lue Turun Sanomat, laminoi henkilökuntakortteja, fixaa textit arkeologisiin artefakteihin.. Parempi paljon tekemistä kuin liian vähän. Minussa kun on pientä aadeehoodeen vikaa. Turhaudun muutamassa minuutissa, jos mitään ei tapahdu.

To ja pe vapaa. Käytännössä istuin kuitenkin torstai-illan kokouksessa muiden assareiden kanssa. Missiona on suunnitella uusi seikkailukierros muselle. Parin tunnin ideoimisen jälkeen menimme Aulaan venailemaan Jori Hulkkosta. Aulan terassi täyttyi ihan yks kaks ja pian oli kahdelle tiskille (molemmissa vain yksi hana ja yksi kassa) jonoa non-stoppina. Terassin pöydät oli pullollaan, mutta jengi ei jäänyt nuolemaan näppejään vaan istui nurmikolla muina miehinä. Jeps. Sitte riitti. Tämä tyttö lähti. Kävin terassin toisessa päässä näyttämässä siellä istuvalle Halipepulle kaulanviiltomerkkiä ja läksin ulos. Lähdimme vielä Donnalle parille.

Pe oli sitten oikeasti vapaa. Vein toki pienen esitenipun museolta Park Hotellille, kun kerran kävelimme siitä ohi. Pikku kaupunkikävelyllä poikkesimme UFF:ssa, josta, yllättävää kyllä, ei tarttunut mitään mukaan. Ei. Mitään. Suuntasimme sitten kohti Filmtownia, mutta matkalla piipahdimme Pentikissä. Chillailtiin siellä puolisentoista tuntia ihaillen ja huokaillen, kunnes poistuimme liikkeestä kaunis kukkavaasi ostoskassissa. Päätimme, että sisustamme koko kotimme Pentikillä. Ihan tosi, en ole koskaan ottanut huumaa jostain astioista.

Kuumottava ilta. Minun on ollut muutaman kerran pakko poistua kämpästä, koska en ole kestänyt tätä tukalaa lämpöä. Vielä viime viikolla auttoi, kun kävi pyöräkellarissa, mutta tänään siellä ei ollut enää viileää. Ja kun joku tulee sinne asioimaan, niin ei sinne oikein kehtaa jäädäkään. Toisaalta, tällä helteellä kyllä olisi ihan uskottavaa sanoa, että mä tässä vaan vilvottelen.

Tulkaa nyt keski-ikäiset tanssimaan

   10 pv:n työputki takana. Still alive. Eilen 8 h museolla, after work-päiväunet ja ravintola G:hen töihin. Ravintola G:ssä suht hiljaista. Tai eihän siellä hiljaista koskaan ole, kun bändi soittaa aina aavistuksen liian lujaa ja asiakkaat huutaa kilpaa.
   "Tulkaa nyt s**t*na keski-ikäiset tanssimaan!" bändi huutaa. Purskahdamme tiskin takana nauramaan. Nyt kyllä hävettää bändin puolesta. Bändin onneksi pääjehut ovat Seinäjoella.
   Rocki on syönyt yllättävän suuren osan G:nkin asiakaskunnasta eikä se kansa jaksa tänne enää tulla. Muutamia festariporukoita tulee jotain örveltämään, mutta selviämme ilman tappeluja.
   Kävelen kotiin. Keitän perunoita. En jaksa odottaa niitä vaan syön ison lasillisen jogurttia. Nälkä menee ohi ennenkuin perunat ovat kypsiä, vaikken ole tänään syönyt juuri muuta kuin salaattia. Halipeppu tulee kotiin. Ravintola E:hen on eksynyt enemmän sitä festarikansaa, näen Halipepun naamasta. Pilkon sille perunat ja laitan silliä ja keltaisia tomaatteja. Femman, puoli kuuden maissa aamulla nukkumaan.
   Herään 11 maissa. En tiedä minkä takia olen näin pirteä. Keitän kaffet pari kertaa ja kirjoittelen 2-3 h, kunnes Halipeppu herää ja ihmettelee, miksei mua väsytä vaikka tein eilen parin päivän työt.

Home, sweet home...

Kello soi 6:30. Nukahdan uudestaan. Pian tulee viesti. "Vieläki lenkki on voimassa?"
Eikun ylös. Pian se olisi kuitenkin noustava. Shortsit jalkaan, tukka ponnarille ja ulos. Vaihteeksi ihanan pilvinen ilma, mutta hiki nousee iholle jo muutamasta juoksuaskeleesta.

Museolla ysin kieppeillä. Home sweet home...eiku? Nappaan Turun Sanomat matkalla assareiden nurkkaan. Haen kaffetta, silmäilen lehden läpi. Ei mitään museoon liittyvää. Damn! Olen taas unohtanut tsekata Turkulaisen tällä viikolla. Unohdin jo itseasiassa koko kesäkuun Turkulaiset ja jouduin kirjastoon kopioimaan vanhat kesäkoulujutut niistä.

Tiedottajamme lähtee lomalle ensi viikolla. Se tarkoittaa minulle lisää puuhaa. Kävimme yli tunnin kestävässä meetingissä läpi tiedotusassarin hommat ja nyt täytyy sanoa, että pää on vähän pyörällä. Katsotaan miten tämä tästä etenee. Aikaa ainakin pitäisi olla, vaikka opastukset sit vähän syövätkin.

Puolen tunnin kuluttua yleisönopastus, sitten på svenska. Jos aikaa jää, niin taidanpa piipahtaa Sibeliusmuseolla heittämässä esitteitä.

Tsingeling.

Heinäpaalu ja pilttitossu

   Mihin oikein olenkaan sekaantunut? Museotyö on yllätyksiä täynnä.
   Kun tulin kotiin, riisuuduin suihkua varten ja tajusin olevani rintsikoita myöden ihan heinässä. Pitkä päivä tänään. Keskiaikaisten tappoaseiden roudaus, valtaistuimen kanto, puissa kiipeily ja heinäpaalujen heitto ei ole ihan jokapäiväistä duunia tämmöiselle pienelle citylapselle kuin minä. Sellainen epäilyttävä toiminta saa tämmöisen pienen citylapsen väsymään.
   Olenhan minä kovissa hommissa ennenkin toki ollut. Ravintolatyöhön kuuluu aina vähintään pullokorien raahailu ympäri huushollia, hotellihuoneiden puunaamisesta puhumattakaan... Mun eka kesäduuni oli itseasiassa naurispellolla. En mä huijaa.
   Huomenna vielä roudaamaan jotain kojua, ja sitten katsomaan kun lapset huitovat toisiaan. Miksi minut laitettiin lasten kanssa samaan alueeseen, sitä en tiedä. Mutta niin siinä nyt kävi. Noh, ainakin saa olla ulkona.
   Greit news. Mona Rapulli palasi Andalusiasta! Sain lenkkikaverini takaisin.
  

Dear Fat Diary..

... minulla ei ole varsinaisesti ollut avautumisenaihetta viimeaikoihin. Ei ole ollut asiakkaitta, jotka antaisivat syytä mollata itseään. Kolleegat eivät menetä ruuhkapultteja, kun ei tarvi sykkiä. Olen ollut vähän apaattinen lähipäivät. Koko ajan odotan, että pian jokin menee pieleen, tai että joku on pian niin ilkeä, että alkaa itkettää.
   Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Lajittelen rauhassa esitteitä ja tottulen, vieläkin, päiväduunin rytmiin. Aamuherätykset eivät ole enää niin pahoja. Olin tänäänkin ekana duunissa. Illat tuntuvat sen sijaan tyhjiltä. Ei oikein tee mieli mennä pihalle ottamaan aurinkoa, sillä klo on jo muka liikaa, paras auringon paahde on jo ohi.
   Lenkillä olen toki käynyt. Iltaisin. Pian kyllästyn, jos en saa lenkkiseuraa. Unelma olisi saada lenkkikaveri kanssani aamulenkille jokirantaan. Voin mä mennä keskenänikin, mutta olis se ihan kiva joskus saada seuraakin.
   Tyhjyydestä puheenollen. Halipeppu lähti mökkeilemään kolmeksi päiväksi. Minäkin haluan, mutta kun ei näytä noita vapaapäiviä olevan. Ei..