Ei mulla oo aikaa tällaselle

Alkuviikolla jumppaan, lounastan enkä edes polta. Loppuviikolla elän täysin päinvastaista elämää. Viikko on siirtynyt päivällä eteenpäin, eli alkaa tiistaina ja loppuu maanantaina. Liian usein darrassa. Viime sunnuntai oli mitä loistavin. Sparkling brunch Fontanassa ja siitä se ajatus sitten lähti. Skumppa on kivaa ja taidan korvata punaviinini sillä. Punaviini turruttaa, skumppa nostaa ilmaan kuin upcider-mainoksessa.

Illan missiona on leikellä kuukauden paikallislehdistä mainoksia ensi viikon reportteri/mediamyyjäkoulutusta varten. I´m actually gonne make my self useless for a change.

Se 15 C:n teepaita on muuten vieläkin koskemattomanan siellä pyykkituvassa.. Innolla odottaen Haltian seuraavaa pyykkivuoroa, njäh njäh..

Vittu

Ei pottu kun taas potuttaa. Dinskon kengät, mariseva kissa, kissan kakka kylppärin lattialla, loppunut teippirulla ja kissankarvat kaikessa mustassa, hullun naapurin teepaita, marisevat ihmiset, kaverit, masentunut exä joka tappaa itsensä töihin, maailman kummallisin työtarjous, hitaasti puhuvat ihmiset, perjantain aamuvuoro, tytöttely, lukemattomat lehtikasat, vanhat vaatteet pöydän alla, säilytystilan puute, aamuinen darra, viininpullon puute, rasittavia kysymyksiä esittävä sukulainen feisbuukissa ja toi stnan peitto joka menee lyttyyn ton pussilakanan sisällä! räyh

Sunday Morning Rain is Fallin..

Huomenta! =)

Klo on paljon. Mulla oli liput ENERGOn maailmankaikkeuden soundtrack näytelmään, mutta se olisi ollut klo 14. Hups. Oli aika kiireinen tuo viimeöinen. Kaija Koo vetää nuorisoa ihan urakalla. Bändipojatkin olivat mukavia. Hehkuttivat turkulaisia blondeja. Tai ehkä mollasivat?

Tsingeling

Sai tortillaa

Päivän kysymys: Miksi ottaa koko buffee jos jaksat syödä vain yhden annoksen? En minä sitä filosofiaa tässä sinulle rupea avaamaan.

Eilen oli lauantai-ilta vapaa. Yritin vetää perseet mutta eihän siitä mitään tullut. Aamulla huippasi ja kaaduin pyllylleni puiston jäisessä mäessä. Saavuin museolle minuuttia vaille showta. Takki naulaan, nimikyltti rintaan tai sinne päin ja nyt se on menoks sanoi anni lenoks. Pystyn melkein vannomaan haistaneeni Samin eiliset socktailit omassa hengityksessäni. Luojan kiitos että join aamukahvin vasta opastuksen jälkeen.

Kierroksen jälkeen istahdin Aulaan. Söin tortillan. Fuck u all!

Tä jätti kalanmaksaöljyt aamulla väliin

Jäi aamulla kalanmaksaöljyt ottamatta ja se litra vettä juomatta. Reindeer spotting eilen illalla katsomatta ja työkengät hakematta, kun pukkarin ovikoodi ei päästänyt minua sisään. Ja se vaateilta jäi tällä viikolla pitämättä ja kiinan läksyt tekemättä..

Mutta töissä tuli tänään oltua ja tunti pidempään tuli tehtyä. Paskaa tuli eilen illalla pelattua ja ainoastaan yksi otettua. Vaateilta tulee ensi viikolla pidettyä ja Niipin kledjuja vihdoinkin päivitettyä. 

Elämä valuu. Älä sinä.  

nip0leon.wordpress.com

...siellä se uudempi nipoleon on.

Technical objects are evil

- Crappy sell
  it happened again. i was deleting old messages and suddenly the keyboard wont work. after a couple of *perkele* and shutting it down a few times I get somekind of reaktion. to take a trip or to get a new phone?

- Evil VHS
  technical objects do not like me. my roommate proves that without me even pushing the wrong button the mashine totally stopped working. "she´s on sick leave, i will certainly not show her any movies what so ever.." + *evil laughter*

- Retarded laptop
   my own ugly betty laptop is propably dead and it really hasn´t deserved a funeral.

- Less voice
  after the screaming race last night at work I lost my voice. cute with a big mouth.

- Work less
   I should have called it a day at a certain Point a while ago, and then lived with the fact that it has consequences. I haven´t quit yet, cause I´m afraid. Are the consequences gonne be good? One day I hope, but this train of misfortune has been going on for so long and I can´t see the end of it.

Order: Something good, please?

Tooth ache

Sensodyne helps when ur teeth ache. But is there a medicine for heartache?
Even I´ve myself been somehow disgussed by my poetic, sensitive crapp for the last three-four weeks. I´ve had bad days and worse days, but even some okay-moments. On the worse momentos I´ve been feeling surprizingly poetic and wrougt down strange word that have described my feelings at the moment.

Yeah, I´ve been working on songs. Lyrics. And actually I remember I´ve done that in the past, I usually when something bad has happened. I don´t know how to write happy songs. Or maybe I just don´t want to express my happy feelings, cause I´m afraid I´m gonne scare them away.

Gosh...listen to urself. Who are u, Lord Byron?

As Don Juan de Marco says: There´s only four important questions in the world, (of wich I can recall only three.) 1. What is the soul made of? 2. What´s the only reason to live for? 3. What´s the only reason to dye for? They all have the same answer.

Lööv.

And love could also be the answer for my question in the beginning. What cures a broken heart?
(I know, I´m gonne puke now.)

It´s a rainy day..

   Kyllä se niin on, kuten äiti on aina sanonut. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Mutta miten pitkään sade kestää? Oi voi kuinka haluaisin tietää kuka sen hämähäkin nirhasi..
   Ei mene muillakaan hyvin. Taas uusi pariskunta eronnut. "Lähdetäänkö perjantaina Apinan sinkubileisiin?" "Miksei." Kaupan kassalla tapasin kolleegan joka hymyili ironisesti: "Mä sain häädön, pitää olla sunnuntaina ulkona eikä mulla ole vielä uutta kämppää." Eilen ystävä txt: "Koira söi mun viiden sivun esseen ja pistin haarukalla itteäni keskelle kämmentä. Talk about stigma.."
   Pian loppuu kyllä tämän tytön huumorintaju. Mutta häät tulee, olenko valmis?
   Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Kaikki paha johtaa johonkin hyvään, eikö? Life´s ways are mysterious. Ehkä vihdoinkin pääsen parempiin hommiin, ehkä vihdoinkin alan tehdä sitä, ja vaan sitä, mistä tykkään, ehkä vihdoinkin valitsen miehen, joka kohtelee minua oikein?
   Only lofe knows. Aurinkoa odotellessa.

Talk about Jojo-effect

   Joskus luulet, että olet löytänyt Sen Oikean. Mutta sitten paljastuukin, ettei se ollutkaan. Ja mikä pettynyt ja mälsä fiilis siitä tuleekin!! Harmittaa-harmittaa.?

   Se olikin liian pieni.

   Sillä minä en taatusti ole liian Iso! Olen viime viikkoina laihtunut aivan itsestään perus 53:sta 50,2:n. Itse on ihan hyvä fiilis. Edelliskesänä lihoin epäsännöllisten työ- ja unirytmien ansiosta 57:n, kun aineenvaihdunta tyssäsi. Saatoin olla tukalana massun toimimatta jopa 3-4 päivää. Kakkalääkkeet eivät auttaneet pidemmän päälle (ja niihin voi jäädä koukkuun). Vihannesviikot helpottivat suolen hommaa ja söin päivittäin luumupilttiä kaffen kanssa aamupalaksi, kunnes lopullisen helpotuksen toi ramppikuume (opastusten alkaminen museolla).

   60-luvun vintageleninki siis laajennettavana Mina de Viikin kynsissä. Toivoa saa, että saumavarat ovat riittävät yläselän kohdalta. Enää ei taida ehtiä rintojenpienennysleikkaukseen.

Se oikea tuli kaapista

Ollaan kaasojen kesken painittu mekkopulman kanssa jo pikkujouluajoista saakka. Tämän kokoisesta kaupungissa ei yksinkertaisesti ole mitään päälle pantavaa systerin häihin! Kunnes vilkaisin kaapin perällä olevaan vaatepussiin. Aukaisin vetoketjun ja häikäistyin: Se oikea olikin koko ajan ollut kaapissa! Turkoosi, Lontoon Vintage Retro-liikkeestä parilla kymmenellä punnalla löydetty leninki jostain 60- ja 70-luvun välillä.

Who knew? Se oikea voikin olla lähenpänä kuin sitä luulee..

Kyllä ne sitikanit aika paljon tuhoa tekevät

   Tietsikka huollossa systerin siipalla. Oi, kuinka odotankaan sitä rumaa, vanhaa työvälinettä takaisin käyttöön. Myyn sen mielelläni pois. Anybody?
   Väsyttää tuhottomasti. Kirjoittelin ja säveltelin biisejä eilen pikkutunneille asti, ilman viinin pisaraakaan. Nauhoitin rumalle kännykälle. Myyn senkin. Joku?
   Oon raahannut itseni sängystä ylös ja alas pyykkitupaan, heittänyt mustat pyykit speed-kirjopesulle, kiivennyt takaisin ylös (tai en mä portaita menny, vaan otin kyydin hissillä) ja jatkanut unia eilun tunnin. Takaisin alas roikuttamaan ne ja hakenut ne taas iltapäivällä.
   Pyykkitupalaiffii.
   Kävin tukkalääkärillä. Vähän lyheni ja etutukka paksuuntui. Sitten mami osti turkin ja Halosen myyjä ei tykkää sitikaneista.
   Häät luo paineita. Mutta kaasona on kiva olla kun morsiusneidoilla on enemmän puuhaa kuin mulla yhteensä. Menin kukkakauppaan buukkaamaan hääkimppua (eli muutaman valkoisen ruusun) ja sieltä lähtiessäni mukana oli 185 erkin laskuarvio ja olin 50 erkkiä köyhempi, kun se morsian kerran on sun kokonenkin niin tarvii runsaan kimpun.

Tsingeling.

Tarvii, ei tarvi, tarvii..

Tarvii lisää kaffetta. Tarvii viedä hoopee huoltoon kun se pyytää jotain power-on-passwordia jota en muista enkä tiedä miten se on päässyt siihen tilaan. Tarvii tehdä muuttoilmoitus, ja vaivihkaa? hakea loput kamat från vinden. Tarvii järkätä häitä. Tarvii olla en duktig kaaso. Tarvii käydä jumpassa ja ettiä juhlamekko. Tarvii palauttaa koulukirjoja ja tarvii tehdä kiinan läksyt parilta viikolta. Tarvii neovotella vuokrasta ja tarvii mennä hiihtämään mamin kanssa. Tarttis varmaan tiskata, imuroida ja rakentaa naamaa.

Mutta ei tarvii valmistua. Ei tarvii syödä jos ei jaksa. Ei tarvii juoda jos ei huvita. Ei tarvii keksiä aina uusia biisejä vaan voi laulaa niitä samoja karaokessa jos huvittaa. Paskat dj:stä. Ei tarvii kantaa huonoa fiilistä siitä kun ei oo saanut aikaseksi ostaa kuukuppia. Ei tarvii olla aina hyvällä tuulella. Ei tarvii heittää tupakkia ventovieraalle.

Riittä että tiedät itte, että oot tehnyt kaiken minkä pystyit ja että se ei ollut pelkästään susta kiinni. Elämä on, pysyy ja jatkuu.

There´s No Place Like Home*

Feeling restless, with the taste of pestosniegels, liver and lingonberry in my mouth, longing for a homie* feeling.. No point here again!

Be Carefull What U Wish for

Punking at a friends place, sitting in front of a MacBook* with two cats* and a karaoke bar on the other side of the street. And still not understanding what the hell just happened and why on earth?

A Fat Cat and a Long Way to the Crapper.

   Made it home through the snowstorm yeasterday. Spent a couple of days at mum´s place in the countryside. Maybe someday I´ll spend it with my boyfriend.
   Neither of us didn´t get much sleep the day before christmas. Had a long conversation in the night. Recommend to get all the weight off ur shoulders before the holidays.
   In christmas morning, as last year, we changed presents, and opened them immediately of course. Hugbut wowed his leather manbag and hopefully likes the new hugo boss fragrance as well, as I admire my feminine DKNY watch. Didn´t wanne admit, that I´d had something more masculine on mind, but I wanted to keep this one, because the fact that he had picked it for me, makes it just a little more special. 
  On Christmas eve we dined too fast, as always. I had let the hungre grow from the last day, by having only peasoup even thogh I had been working out at the gym. It´s hard to eat slowly when ur to hungry to join the table conversation. And got to admit I was kind of sulking that, that even this year I was the only one without an avec on the party.
   U got to love Christmas, even though it´s over before u know it, and goes pretty much the same pattern year after year. But not every Christmas U see living candles in the tree or get to dig urself through the snowbank to the crapper in the middle of the night..and oh, the cat has becomen so fat.

Happy Holidays everyone <3

Pakkolomalla

Toinen painaa duunia yötä päivään, toinen on kotona, jumpassa tai jossain kapakassa juhlimassa ei-mitään-sen-kummempaa. Toinen on yrittäjä ja toinen on puolityötön opiskelija.

Elämä on.

Olisin mielelläni ollut duunissa koko joulun välipäivineen. Mutta kun ei duunia ole, niin ei sitten ole. Onneksi saatiin se kuusi oikein lotossa.
Lusmuillessa tulee mietitty sellaisia juttuja, mitä ei normaalisti ole aikaa miettiä. Myöskin tulee puuhasteltua sellaista, mihin muuten aika ei aina riitä. Niinkuin imurointia, jätteiden lajittelua, jumppaamista sekä kirjoittamista. Kyllä, esikoisromaani on taas alkanut edistyä. En osaa kirjoittaa kiireessä. Tarvitsen ne muutamat toimettomat päivät, jotta voin keskittyä ja pääsen vauhtiin.

Pakkoloman aikana tahtoisin saada aikaiseksi seuraavat asiat:
- käydä lenkillä ja viedä Aajonuksn kirja sinne minne lupasinkin
- jumpata aktiivisesti
- palauttaa ÅA:n kirjat ÅA:n kirjastoon, sillä en minä niitä tule koskaan valmiiksi lukemaan
- suunnitella uutta vuotta ja uusia kujeita
- kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa

Hei, Hyvää Joulua <3

Yötyörytmin noidankehässä

Yötyörytmi ollu vaffasti päällä viimeiset pari-kolme viikkoa. Meinaa, että nukkumaan mennään puol 4-5 am ja heräilen siinä 1-4 pm. Hullua, sanovat kaverit ja äiti huolestuu, mutta normaalia, kun tekee kolmivuoroduunia. Tosin duunissahan minä olen ollut tässä viimeviikot ainoastaan viikonloput, mutta kun arkenakaan ei juuri aikaisia herätyksiä ole ollut, miksi rikkoisin rytmin?


Onhan se rasittavaa. Heräät "aamulla" ja saat "oho"-elämyksen ja pomppaat kiireellä ylös, ettei loppupäivä menisi hukkaan. Keität kaffet, luet hesarin pääotsikot netistä ja meet soffalle kutomaan eilistä sukkaa. Kouluakaan ei tänään ole. Mikä päivä nyt olikaan? Sitte teet mitä ikinä teetkään, syöt kun tulee nälkä, sitten katselet ruutua niin kauan kun joltain kanavalta tulee jotain muuta kuin chattiä. Töllö sammuu, koitat hetken vielä lukea koulujuttuja, että uni tulisi. Sitten Halipeppu ehtii jo tulla duunista ja samalla kun hän syö, syön minäkin. Taas. Ja käytännössä tämä on jo varhaisaamupalaa.

Tämä on vain väliaikaista, toivon. Nyt kun olen pitänyt omaa lomaa koulusta, toivon motivaation kumpuavan jostain, jotta saisin itseni viihtymään taas kirjastossa. Voisin edes opiskella sen sijaan että nyhäisin kotona pitämässä tiskikoneen toimeliaana

Parempi myöhään kuin ei milloikaan

Voi jestas sentään, sanoi kissa ja kakkasi Minnan kenkään!
Long time no see. Ja etenkin looong, loong long time no see any comments.
Juuri äsken, ekaan kertaan varmaan puoleen vuoteen, katsoin blogini saamat kommentit, ja yllätyin iloisesti, kun muutkin kuin "lähipiiri" oli laittanut kommentin. Anteeksi vastausten viivästyminen! Risto-Matti, lainaan mielelläni Aajonuksen kirjaa Sinulle. Laitoin mailia konsankartanon sähköpostiosoitteeseen.

Kaikenlaista on tapahtunut viimekuukausina. Pikkujoulukausi on vaatinut paljon töille uhrautumista, koulunkäyntiä olen taas laiminlyönyt, mutta jotain uuttakin on tupsahtanut elämääni. Aloi käydä laulutunneilla rakkaan systerini opetuksessa ja osallistuin huikean porukan kanssa Pop Rock Jazzin joulushowhun, joka esitettiin tämän viikon tiistaina ja eilen keskiviikkona ravintola Vaparissa. Vastoinkäymisistä (kolme esiintyjistä minä mukaanlukien olivat flunssassa ja kuumessa, ja kahdelta meistä lähti ääni, sekä yksi jäi henkkoht syistä kokonaan pois showsta viime hetkessä) huolimatta  the show went on ja elossa ollaan!

Nyt kun tiedän, että blogilla on seuraajia, lupaan kirjoittaa enemmän ja tsekata kommentteja useammin. Ilman Teitä tämä olisi aika turhauttavaa :D

Lot´s of Love!!