Esittelyssä Miina de Viik - mistä sitä inspistä oikein sikiää?

Pieni, siro, suorastaan nukenomainen tyttö vastaa kysymyksiini. Miina de Viik (18) valmistuu kohtapuolin vaatesuunnittelijaksi. Hänestä kuoriutui Aamusivujen uusi muotikolumnisti.
Mistä sitä inspistä oikein sikiää?
"Harvoin sitä suoraan koulusta saa. Kirjoista, lehdistä, musiikista, kadulta, elokuvista... Kouluun mennään toteuttamaan ne ideat."
"Olet tekemässä lopputyötä, ja jouduit viime hetkellä vaihtamaan ideaa asiakkaasi häiden peruuntumisen vuoksi."
"Se oli musta morsiuspuku. Ensin iski paniikki, mutta pian keksin tehdä valmistujaispuvun, jota aloin suunnitella asiakkaan tyylin mukaan. Lisäsin riittävästi yksityiskohtia, niin siitä tuli tarpeeksi haastava päättötyöksi."
"Mitä tekemistä koulutehtävillä on muodin kaa? Sisältyykö opintoihin tulevien trendien seuranta? Onko menestyvän suunnittelijan ratsastettava maailman trendien aalloilla, tehdessään omia luomuksiaan?"
"Toisilla on paljonki tekemistä, toisilla ei taas mitään. Riippuu siitä, mihin suuntautuu. Toisilla on se ihan oma juttunsa, mitä toteuttaa ja toiset selaa uusimmat makasiinit läpi tai tutkii katumuotia. Opintoihin ei sisälly ajanhermoillapysyminen. Se on tavallaan sitä itsenäistä opiskelua, jos se kiinnostaa."
"Muotilehdet ovat jo julkaisseet tulevan kesän trendit. Voitko paljastaa meille enemmän?"
"Kesällä 2010 tulee näkymään kirkkaita neonvärejä, tyttömäistä pukeutumista, kuten kukkakuosia, rusetteja ja tupsuja! Pariisin muotiviikoista tupsut ovat se kuumin juttu. Housuja on laidasta laitaan. Matalaa, korkeaa, leveää, pilliä, ja tietysti shortseja. Yleisesti aikalailla väljää muotia edelleen. olkatoppaukset ja kaikki hartioita korostavat paidat hiipivät salakavalasti takaisin tähän päivään. Itse en olkatoppauksista perusta. Vaikka niin joskus sanoin pillifarkuistakin ja nyt niitä on jo useat kpl:t vaatekomerossani. Ne on niitä ilmiöitä, joihin kestää kauemmin tottua."
"Ovatko legginssit eilistä päivää?"
"Legginssit ei oo menossa minnekään. Ne ovat vain muuttuneet. Nyt on kumisen ja nahkaisen tuntuisia ja farkkua."
Vain yksi asia minua jäi kaivelemaan. Miksi keväällä on AINA pastellivärejä?
Miksi...Miksi.., miksi, miksi? Miksii.....

Oman äänensä narsisti

Iloinen nuorimies ottaa minut ja talouspaperirullat lämpimästi vastaan kun saavun systerin uuteen asuntoon. "Hey Minna, be at home."
Otan toivotuksen kirjaimellisesti ja kaadan itselleni lasillisen viiniä. Kämppä on kalustettu, sillä pari on juuri muuttanut takaisin Suomeen. Avokeittiöstä tulee ruuan tuoksu. Summeri soi ja saamme seuraamme lisää vieraita. Pian istumme neljästään soman pikkupöydän ääressä ja aterioimme mustia papuja brasilialaisittain.
"Kuis on laulutunnit menny?"
"Hyvin. Täl viikol oon pitäny sellasta teemaa vaihtoehtoisista menetelmistä laulutaidon oppimisesta." Systeri opiskeli Lontoossa näyttelemistä ja sepittää jotain draamatekniikoiden soveltamisesta.
"Hohhoh, mäki tuun sun laulutunnille. Onko se kallista?" Anu kysyy.
"Ei vielä, kun ei oo omaa toiminimeä," systeri vitsailee.
Keskustelu kääntyy nurkassa olevaan kitaraan. Nuorimies ottaa sen syliinsä ja alkaa soittaa. "En mä osaa oikeesti, kunhan soitan."
"Toi on meilläkin suuri ongelma. Nuoret tytöt, joilla on kauniimpi ääni kuin Paula Koivuniemellä, tulee mun tunneille ja sanoo etten mä osaa! Sillon kyllä hakkaan niihin itseluottamusta. Nuoret ihmiset täytyy saada uskomaan itseensä."
"Oot sanonu että oot parempi kuin Kaija Koo, mitä sillä meinasit?"
"Heh. Se tais olla viimeksi ku oltiin karaokejurrissa ja taisin kyllä viitata Koivuniemeen. Eli just sitä tarkoitin, että on ihmisiä, jotka laulaa nätimmin kuin P.K., mutta ei uskalla pitää samanlaista showta kuin hän."
Systeri opettaa laulua Pop Rock Jazz oppilaitoksessa ja jyrää oppilaisiin oman äänensä narsismia. Lisätietoja systerin blogissa http://www.dacostasinging.blogspot.com/ .

Tämä haastatteluntynkä on lyhyt ja ytimekäs. Ottakaa yhteyttä haastateltavaan.