Kaaks duoppii, nasu ja valkkari raitilla!

Ovikoodi ei toimi. Autotallin kautta pukkariin. Paska, tä paita on likanen. No, ei sitä kukaan huomaa. Hissillä ylös tsekkaa oma reviiri.
Liinoitus. Tuplakatteet vai? Jaaha. Veitset on taas sekasin. Laitan pienet, laita sä isot. Täält puuttuu jälkkärilusikka!! Sitte viinilasit, vesilasit, yks istuu ja taittelee servettejä. "Heei. Noi on väärät? Eilen oli vihreet, näille tulee punaset." "Ok. Mä vaihdan nä 100 servettii, taittelen uudet." Oikeen väriset.
"Onks joku laittanu alkudrinksut brikoille?" "Emmää tiiä." "Emmääkää." "Noh, ei sit varmaan. Mä laitan sit." "Eieieieieiei!!! Ne on tuolla viinavarastossa valmiina, TIÄTTY! Pölö.." Ookoo. Kaadetaan skumpat takas pulloihin, lasit tiskiin. "Älä tuo tänne, vie keittiöön." Jaaha. Keittiössä tiskari komentelee sormella, tonne nuo, tänne tällaset lasit. "ETT jätä siihen!"
Tulis ne ihmiset jo. "Noustaan kaikki pöydistä yhtaikaa ja mennään ottamaan yhdessä ruokaa!"-logiikka. Jippijajei! "Voi vitsit, tulipas pitkä jono!"
"Saako olla lisää viiniä?" "Kyllä kiitos, punaista." Blopblopblop. "Lisää viiniä?" Ei kiitos. "Viiniä lisää?" "....Ja sitte ku se Konsta ei koskaan saanutkaan sitä bonusta..." "Anteeksi, saisko olla lisää viiniä?" "...eikä se Jormakaan myöntäny että se oli sen moka." Jaha, ei ehkä sitten. Seuraava. Kolmannella kaadolla loukkaantuneena: "Mulle ei sitte tarjottukaan ku yks lasi viiniä?!" "Tarjottiin, mutta herralla tais olla juttu kesken."
Bongataan laskutukseen menevä tilaus. 8 h takana. Ei tunnu missään. Mä siirryn pikkuhiljaa tonne alakertaan nyt sitte, jos täällä on kaikki ok. Pukkariin. Essu pesuun, tukka auki, jojo messiin. Huulikiiltoo ja menoks.
"Sitte?" "Ööm. Mitä mä otan, apuaapua emmä tiiä, hihihi!!" "Ota bisse." "ENN! Maami! Mä otan mä otaan....hot shotin!" Blop. Schh..pruut. "Ole hyvä." "Hei tyttö, laita vielä toinen!Jakuivasiideri kans!" Grrr. Bändi alkaa soittaa. Vähän liian kovaa. "Sulle?!" "Kaaks tuoppii, yks nasu, kolme valkorrrssää...ja, mitä sä otaat? Ja yks valkowiiniraitilla!" "2 tuoppii, nasu, 3 valkovenäläist ja? En kuullut sitä viimeistä?" "EIGU 2 DUOPPII, 3 VALKORrrSSÄÄ JA VALKKARI RAITILLA!!!!!!!!" What ever...
Meen tauottaa mummin ja samalla itseni. Yks rööki enää. Ooh..Nyt ei lasketa tupakointiin. Oon ansainnu tän. Kyynärpäätekniikalla takas tiskin taakse.
Pilkku.
Mitat pesuun, mehut veke, pyyhi pöydät, plokkaa lasit, lähetään roudaa roskat alas. 12 h 7 min takana. Toimistoon ilmoittautumaan. "Mä lähen himaan. Moido."

Omaääniterapiaa

Koin äänen suuremmoisen voiman omassa kehossani laulutunnilla.
Olin ujo, mutta minulla oli joku ihmetarve laulaa. Ihailin heleäänistä siskoani karaokessa ja halusin itsekin osata laulaa ilman säröilyä ja epävarmuutta. Laulutunneilla tuntui höperöltä, kun avasimme ääntä. "Vyii-nyi-vyi..h h h.." Sitten lauloin Sinatran My Wayta 1/2 h putkeen ja hiffasin. Biisin huippukohdassa ääni värisi, eikä kurkusta päässyt puhtaita värähtelyjä. Mutta pienen lämmittelyn jälkeen tunsin, kuinka hartiaseuta ja niska lämpenivät ja ääni vapautui.
Olin niin huumassa, että aloin kokeilla sitä kotona. Menin suoraan värähtelyjen käyttöön, sitähän ääni itseasiassa onkin. Joogit ja tiibetin munkit käyttävät eri sointuja hyväksi meditoidessaan ja ilmentäessään. Kehitin oman harjoituksen, ääniterapiaksi: Eri korkeuksilta lauletut soinnut vaikuttavat kehon eri osiin (tulivat ne sitten sisältä- tai ulkoapäin.) Mitä korkeampi ääni, sen ylempiin kehon osiin se "soi". Matalat äänet taas vaikuttavat kehon (nyt ei puhuta jaloista, vaan keskivartalosta ja pallean seudusta, idässä puhuisimme chakroista) alimpiin osiin.
Tee näin: Istu tai seiso siellä, missä saat olla rauhassa. Laita mielimusiikkiasi soimaan, jos haluat fiilistellä, tai aloita spontaanisti hyräilemään. Jää yhteen "taajuuteen" ja päästä sitä tasaisesti kurkusta, aivan kuin meditoist "aaaaa...." Anna sen soida. Tunnet sen korvissa, niskassa ja päässä. Etene korkeammalle ja korkeammalle. Anna äänen tulla luonnostaan päästäsi! Päästä ulos ne äänet, jotka haluavat vapauteen. Lopuksi venyttele hartia- ja niskaseutu. Mene selinmakuulle, nosta jalat ylös ja ravistele. Vie polvet maahan pään viereen. Helpottaa myös tukalaa oloa.
Suorastaan terapeuttisia mahaääniä kuuntelen itse Luis Miguelin Romance-levyltä ja siirryn siitä laulamaan korkelta vaikka My Waytä.) Mahaäänet voi laulaa suoraan mahasta, älä laula kurkusta.
Lisätietoja multa kysyttäessä, ettei tuu liian pitkää textiä.

Pusuja Tompalta!

Härkää sarvista

Herään silmät ristissä 7 am. Klementiini, kuppi yrttiteetä. Menoksi. Valoarkussa 4 minsaa. Kuvittelin hetken makaavani biitsillä.

Kaffesta luopuminen on ollut yllättävän kivutonta, vaikka aamurutiineihin on kuulunut pari kuppia jo vuosikaudet. Sama pätee kaikkeen muuhun. "Mä yritän taas laihduttaa, kun viime kerralla ei onnistunut," joku sanoo. Siis mitä ihmettä?! Miten voi yrittää laihduttaa? Sä joko laihdutat tai sitten sä et laihduta. Joko sytytät sen tupakin, tai sitten et sytytä. Eikö kuulosta yksinkertaiselta?

Mutta sitten joku painaa vastustuskytkintä. Jokin pikkupiru siellä mielessä alkaa keksimään kymmeniä syitä puolustaakseen vanhaa tapaa. "Ei se kofeiini niin vaarallista ole." "Sokerihan on pelkkää energiaa, ei se sinänsä lihota jos syön yhden pussin karkkia leffassa." "Kyllä mä vielä tän voin polttaa, lopetan sitten myöhemmin."

Yrittämistä ei ole olemassakaan. Pikkupirujamme on opeteltava ignooraamaan. Ei saa uskoa mitään mitä ne sanoo! On vain pysyttävä alkuperäisessä päätöksessä ja tukea sitä vaikka kirjoittamalla pikkupirulle valmiiksi perustelut paperille. Ota härkää sarvista ja pysy sen selässä!

Tai sitten voi odottaa siihen asti, että sietokyky tulee vastaan. Eräänä päivänä ne snapsit ei vaan enää mene alas siellä sitzeillä. Mutta sellaista päivää ei ole taattu.

Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluaa. Jos jotain haluaa tarpeeksi paljon, luulisi siihen löytyvän myös rohkeutta ryhtyä.

Eläköön itsekuri!