6. tammikuuta 2010

Ihottuma - kehitinkö sen itse?

Minähän otan huumaa kaikesta mikä liittyy kehon ja mielen hyvinvointiin, ja olen lähestulkoon syönyt mielenkiintoisen kirjan, jonka Mami antoi minulle joululahjaksi <3. Kyseessä on Kehosi paljastaa mielesi (tsekkaa lukuvuorolista).
Olen kesäkuusta saakka kärsinyt selittämättömästä ihottumasta, joka on levinnyt sormista lapaluihin asti. Pahimmillaan sitä on ollut kasvoissakin. Olen käynyt 3:lla eri lääkärillä, eikä edes ihotautilääkäri osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Seuraavassa pätkä kutiavan ihottuman puhkeamisesta:

"Ärsyttääkö sinua jokin tai joku niin paljon, että se tai hän on sananmukaisesti päässyt ihosi alle? Vai palatko halusta tehdä tai sanoa jotain?...Oletko emotionaalisesti pelokas ottamaan askeleen eteenpäin vai vetäydytkö taaksepäin suunnasta, jonne olit menossa?"

Olen kärsinyt kylmistä jaloista ja käsistä niin kauan kuin muistan, ja olen aina uskonut sen johtuvan huonosta ääreisverenkierrosta. Kaksoissysterilläni, joilla on täsmälleen samat geenit kuin minulla, ei ole ollut samanlaista ilmiötä. Joojoo. Kyllähän ääreisverenkiertokin selittää oireet, mutta vain yhdeltä kannalta. Keho ja mieli ovat yhteydessä keskenään ja sairaudet ja ruumiissa ilmenevät ongelmat (ihottuma, vatsavaivat, päänsärky, selkäkipu jne) kielivät epätasapainosta. Kroppa yrittää kertoa, että jokin on hassusti. On tärkeää kuunnella sen viestejä lääkäriin turvautumisen lisäksi. Yllä oleva textinpätkä kuvaa tunnelmiani kirjaimellisesti. Olin vain unohtanut, työntänyt Helsinki-suunnitelmani ja tekemisenhaluni takaisin ihoni alle.

Kirja on täynnä mielenkiintoisia oivalluksia. Suosittelen kuumasti.

5. tammikuuta 2010

CLEAN vol.4

Niinku Monkey pölli Forten SuFo-ttelun, oon pölliny messengerin mesettää-verbin.

Eilen oli vuoden suurinta ruuhka-aikaa. Nyt en puhu liikenteestä, vaan puhelinsoitoista. Ma aamuna näytti hälläriruudussani pahimmillaan olevan 40 jonottavaa asiakasta, kun niitä keskimäärin on 2-10/vastaaja. Eilen puhuin n.80 puhelua tuntiin ja työpäivän loputtua olin vastannut ja yhdistänyt yhteensä 375 puheluun. Ei ihme että korvissa pisteli nukkumaan mennessä. Tänään oli vähän iisimpää. Puhelujen välissä ehdin kuolata outlet.com -sivuston ale-kuteita ja fesettää, fesettää ja fesettää.

Siinä päivän työruikutukset. Nyt pari sanaa CLEAN:stä.

Reilu viikko on kulunut ns. kliin-dietistäni. (tsekkaa aiemmat jutut tunnisteilla, mikäli olet uusi lukija) Nyt olen jälleen lipsahtanut normaaleihin ruokailutottumuksiin. Mutta huomaan olevani huomattavasti nirsompi kaikelle kakkaruualle. Makeanhimo on olematon ja työpaikan kaffeautomaatin kahvi aiheuttaa yökötystä. Sama pätee juomatapoihin, eikä drinksuja tee enää niin paljon mieli venaillessani Pojkvänniä tiskillä. Ja mikä parasta, kakka tulee helpommin!

Tsingeling!

4. tammikuuta 2010

Mä haluun fyffee..

Viikko sitten kävi vähän nolosti; nukuin tiistaiaamuna pommiin. Eihän pikku-pommiinnukkuminen vaarallista ole, mutta minä kun heräsin 30 min ennen työvuoron päättymistä. Nolotti. Nolotti niin paljon, että pitkitin esimiehelle soittoa normityöajan ulkopuolelle, enkä kehdannut soittaa hänen kännykkäänsä enää illalla. No-loo..
Seuraavana päivänä otin käbän taskusta. Ei-ei-eieiei! Minna, häpeäisit.. Epäröin vieläkin. Pakkohan minun oli tänään itsestäni ilmoittaa. Parin päivän viive olisi jo paljon pahempi. Mietin, mitä ihmettä minä sanoisin, ettei ne pitäisi minua ihan lusmuna. Mielessä kävi loppujen lopuksi jopa lopputilin ottaminen. Mutta olisinko valmis palaamaan häntä koipien välissä takaisin tarjoilijahommiin? Nääe. Valitsin nimen käbästä ja painoin vihreää.
Olin tänään pyykkäämässä systerin luona, ja juttelimme siitä, kuinka suuret massit saa eri duuneissa. Systeri on myyntihommissa ja saa käteen 2-3 tonnia kuussa. Vähän eri luokkaa kuin rafla-alalla. Baarissa ollessani saatoin tienata yhdessä viikonlopussa yhtä paljon kuin ansaitsen nykyisessä hommassani viikossa. Tiiätkö mitä? Se sattuu!
En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Minähän tässä halusin vaihtaa alaa. Hippasen lohdutan itseäni sillä, että tämä on vain väliaikaista. Mutta en voi kieltää olevani jo vähän katuman päällä. Olen jo harkinnut vakavasti takaisin koulun penkille menemistä.
Mä haluun fyffee. Paljon fyffee..

Hae tästä blogista