Tie asiakkaan pelastukseen - Mokat vol.1

Tiedäthän, kun joku tilaa sulta drinkin, joka vaatii normaalia huomattavasti enemmän säätöä ja aikaa? Joudut hakemaan nännilasit toiselta puolelta ravintolaa. Elbow-tekniikalla. Sitten asiakas kehuu ammattimaisesta palvelusta ja hämmästelee drinkin kauneutta.

Eikä tajua antaa tippiä.

Ho-hoo..Tuli mieleen eräs reissu, jona olimme ystäväni ja hänen kaverinsa kanssa rundilla. Astuimme ravintolaan, jätimme takit narikkaan, puuteroimme nenämme ja nojasimme tiskiin. Ystäväni kaveri piteli tuoppia kädessään, vaikkemme olleet siinä vaiheessa vielä saaneet palvelua. Vuoromme tullessa, baarimikko kiinnitti huomiota kaverin tuoppiin, jossa luki "OLD BANK". Baarimikko otti tuopin kaverilta ja asetti sen tiskin toiselle puolelle, käsien ulottuville. Baarimikon kääntäessä selkänsä, kaveri otti tuopin takaisin. Juomaa oli 2 cm jäljellä.
Mutta hän ei lähtenytkään karkuun.
Baarimikon käpy paloi kiinni. Hän talutti kaverin narikoille ja pyysi pokea katsomaan, että kaveri pääsisi ulos ravintolasta.
Seurasin tilannetta haltioissani. Kaverin poistamisen jälkeen pohdimme ystäväni kanssa, miten kaveri olisi voinut pelastua.
A) Kaverin olisi kannattanut valita textitön tuoppi salakuljetuksen uhriksi.
B) Kaverilla olisi ollut mahdollisuus peittää tuopin texti sormella nojatessaan tiskillä.
C) Kaveri sortui yhteen seitsemästä synnistä. Kaverin olisi tullut vastustaa kiusausta anastaa takaisin tuoppi tarjoilijan holhouksesta.
D) Kaverilla olisi pitänyt herätä itsesuojeluvaisto, joka olisi ohjannut häntä katoamaan baarimikon näkökentästä heti anastettuaan tuopin takaisin.
Perustuu tositarinaan. Tänään kaveri on selvinpäin ja voi hyvin. Kaverilla kävi tsägä, eikäsaanut porttikieltoa ravintolaan. Kaveri on oppinut virheistään, ja osaa kuljettaa tuopin ravintolaan jäämättä kiinni.

Eikä ole edes hiki

Olen solmussa pienehkön joogasalin lattialla. Koitan tarkistaa sivupeilistä, onko jalkani 90 asteen kulmassa, mutta näen sen sijaan toisen joogaajan pakaran. Asentoni on melkoisen epämieluisa. Oikea jalka osoittaa suoraan taakse ja oikeaan polveen koskee. Vasen polvi on koukussa ja oikea käsi tukee maasta. Vasen käteni kurkottaa kohti kattoa ja katse siirtyy mukana. Yin-tunnilla tehdään pitkiä venytyksiä. Open silmät ovat keskittyneesti ummessa. Tuijotan kyllästyneenä liekkejä puhaltavaa lämpökanisteria. "Siirry lapsen asentoon." Äntligen! Makaan matolla kuin turhautunut lapsi. Puolet tunnista on kulunut, eikä minulla ole edes hiki!
Olen tämän viikon käynyt Turun toisessa hot jooga-koulussa, Laguunissa. Itse tykästyin siihen aiempaan heti. Älkää kuunnelko mun pillitystä, jos teitä kiinnostaa kokeilla. Laguuni on spa-painotteinen, eikä tarkoituskaan ole rehkiä. Minä nyt olen tällainen Rääkin Rakastaja. Seuraavaksi aion kokeilla astangaa.
Voi Mooses!!! LUNTA! Nyt sataa lunta. Äkkiä ulos. Karvalakki päähän.

Tsingeling!

Kuvakollaasin taika

Kaapissani muhii tummansininen rullalla oleva kartonki. Avaan sen silloin tällöin tsekatakseni, mitä se on saanut aikaan. Katselen siihen liimaamiani lehtileikkeitä ja huomaan jälleen kerran yllätyksekseni toteutuneen kuvan. Liikuntasalin matolla käsillään seisova tyttö, jolla on samanvihreä toppi ja mustat pitkikset kuin minulla joogatunnilla.

Kokosin ekan kuvakollaasin keväällä, kun olin muuttamassa Helsinkiin kaverin kanssa. Halusimme löytää asunnon, joka miellyttäisi molempia. Mailasimme kuvia toisillemme omista kuvakokoelmistamme, jotka muodostivat unelmakämppämme. Tulokset olivat hämmästyttäviä.

Eräänä päivänä tuleva kämppis kertoi huonoja uutisia. Hän ei voinutkaan muuttaa. Joutuisin joko etsimään uuden kämppiksen tai muuttaman yksin. Aluksi olin suunniltani. Olin jo irtisanonut asuntoni täällä. Päätin varastoida huonekaluni seuraavaksi kk:si ja tienata rahat takuuvuokraan itse. Sitten piti löytää kämppä stadista. Töitä olin jo fixannut.

Pian koitti kamojen varastointi. Ystävättäreni oli jo luvannut punkkausmestan hänen luotaan muuttoon asti, mutta eräs ihana viiksiniekka tarjosi minulle ja kengilleni majoitusta. Aamuisin sain kuulla järkyttäviä uutisia pääkaupunkiseudulta. "Muru, Helsinki räjähti. Et sä voikaan lähteä."

Eräänä päivänä miehen ollessa töissä järjestelin kuvia tietokoneellani. Löysin kuvat toukokuussa tehdystä kuvakollaasistani ja järkytyin. Istuin keskellä unelmakotiani. Kuvat täsmäsivät kotiin yksityiskohtiaan myöden. Keittiön kaapit olivat samaa mallistoa, metallinen liesituuletin, olkkarin lattiat. Ja komea mies.

Tämä ei ole vitsi. Minä ja ystäväni olemme testanneet kuvakollaasin tehon ja vakuuttuneet siitä, että ei ne ihmeet niin ihmeellisiä ole. Ohjeita ja vinkkejä oman kuvakollaasin kokoamiseen lähiaikoina.

Tsingeling!! <3